Hän ymmärtäisi, että mikäli hän suunnittelisi uraa kyseisissä puolueissa niin hänen päällimmäinen velvollisuutensa olisi kuuliaisesti jatkaa sitä kohtalokasta virhettä mitä häntä edeltävät poliitikkosukupolvet ovat tehneet. Ja virheen jatkamisen ohella hänen tulisi suojella virheen tekijöitä siitä, etteivät he joutuisi teoistaan vastuuseen. Tuollaisessa organisaatiossa hän tuntisi itsensä Mafian uomo d'onoreksi joka noudattaisi omertàa viimeiseen saakka. Toimien organisaation, ei ihmisten puolesta.
Siksi hän ymmärtäisi, että järjestelmäpuolueitten kautta hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta toimia jos hän haluaisi toimia suomalaisten parhaaksi. Eivätkä ne järjestelmäpuolueet häntä edes hyväksyisi riveihinsä. Järjestelmäpuolueet pitävät huolen siitä ettei sen riveihin hyväksytä ihmisiä joilla on moraalinen selkäranka. Niissä puolueissa ei ole sijaa ajattelulle. Niissä arvostetaan vain hengittäviä sanelukoneita sekä sokeaa uskoa ja tottelevaisuutta.
Saattaisi hän vielä hetken miettiä vaihtoehtona perussuomalaisia. Niitä hän varmaankin äänestäisi ja myös arvostaisi mutta toki hän on tietoinen sekä kyseisen puolueen että puolueen jäsenten jatkuvasta julkisesta demonisoinnista. Hänellä on vielä elämä edessään eikä hän mitä varmimmin uskaltaisi ottaa riskiä. Julkiseksi ja aktiiviseksi perussuomalaiseksi ryhtyminen sulkee häneltä heti niin monia ovia joihin hän ei ole vielä ehtinyt edes koputtamaan. Se olisi hänen tulevaisuudelleen suuri riski. Harva nuori ihminen uskaltaa sen riskin ottaa. Sillä ihmisen pääelinkeino on syöminen.
[Näin oli lausuttu 2.1.2019 Yrjöperskeles-blogissa julkaistussa merkinnässä Ymmärrysharjoitus nuoresta poliitikosta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti