Mikäli työyhteisön diversiteetti on niin kullanarvoista, sitä saataisiin kyllä kasvatettua monella muullakin tavalla.
Kaksikymppinen helsinkiläinen ateistimies ja viisikymppinen pohjanmaalainen vanhoillislestadiolainen mies ovat lähes varmasti keskenään erilaisempia kuin kalliolaiset kirjallisuuden maisterit Elias ja Aino – vaikka jälkimmäiset ovatkin eri sukupuolta.
Mutta itse asiassa ei ole edes mitään syytä olettaa, että diversiteetti automaattisesti lisäisi hyvinvointia. Miksi niin olisi? Jos se pitäisi paikkansa, palomiehillä pitäisi olla töissä aivan kamalaa. Suomen 3000 palomiehestä nimittäin alle 10 on naisia.
Epäilemättä on töitä, joissa on tarpeen olla sekä miehiä että naisia, mutta se on eri asia kuin saada sukupuolittuneet alat kategorisesti kaikkoamaan.
[Näin oli lausuttu Ivan Puopolon MTV:n sivuilla 8.12.2018 julkaistussa kolumnissa Yritys saada miehet ja naiset tekemään samoja töitä on hölmöläisten hommaa.]
[PS. Eikös se ole todettu jo tieteellisissä tutkimuksissakin, että
maissa, joissa pakotetaan mahdollisimman vähän ihmisiä sukupuolen
perusteella eri töihin, on työelämä eniten eriytynyt sukupuolen mukaan?
Eli pitäisikö olla enemmän pakkoa, jotta ihmiset sijoittuisivat
työelämään eri lailla?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti