lauantai 31. lokakuuta 2026

Oikein ajatteleva ohjaaja Liisa Akimof haluaa suhtautua persuihin ihan ihmisinä

”Politiikka on ihan hirveää”, Purra sanoo sekä elokuvan alussa että lopussa.

Hän ei tarkoita, että kokouksissa istuminen ja asioista päättäminen olisi hirveää. Sen sijaan hän luultavasti tarkoittaa sitä kaikkea poliitikkojen ympärillä kaiken aikaa käynnissä olevaa vääntämistä, kääntämistä, vatvomista, hutkimista ja tulkitsemista siitä, kuka sanoi mitäkin tänään, eilen tai 20 vuotta sitten ja mitä hän ehkä sillä tarkoitti.

Yksi elokuvan pysäyttävimmistä hetkistä on, kun Purra kertoo lapsensa joutuneen koulussa opettajien silmätikuksi. Toisaalta sekin saa ajattelemaan, kun Purran vieressä istuva valtiosihteeri Riikka Slunga-Poutsalo pohtii, että voidaanko näitä kameran edessä pohtia, kun osa yleisöstä reagoi tuollaiseen kuitenkin ”uhriutumisena”.

Näin oli lausuttu Seura-lehdessä 29.10.2026 julkaistussa Jukka Vuorion kirjoittamassa artikkelissa Minä ja Riikka Purra -elokuva näyttää, millainen ihminen on perussuomalaisten puheenjohtaja – ”Osataanko tässä ajassa katsoa enää mitään avoimin mielin?”.

Olisi tietenkin mitä mainiointa, jos poliitikkoihin luotettaisiin ja heidän annettaisin johtaa ja hoitaa maan asioita. Silloin poliitikot ehtisivät paremmin myös tehdä näitä asioita, joita tekemään heidät on valittu. Poliittisten johtajien tehtävä on johdattaa ihmisiä sinne, minne nämä eivät yksin löydä.

Ei tarvitsisi jatkuvasti vatuloida.

Mutta tietenkin tarvittaisiin silti "äänestäjien ruoska" päättäjien pään ylle eli päättäjiä sitovien kansanäänestysten käyttöönotto Sveitsin malliin. Eli suora demokratia. Poliitikkojen tehtäväksi jäisi sitten päivänpolitiikan teko. Mutta kyllä minä ymmärrän sitä, että poliitikot vastustavat suoraa demokratiaa, koska se veisi heiltä valtaa. 

Itse uskon, että suora demokratia kasvattaisi äänestäjiä kypsemmiksi päättäjiksi. Ja helpommin saataisiin tämän ansiosta myös päättäjien palleille päteviä ja osaavia henkilöitä, veikkaan.

Mitä tulee tuohon, että Purran lapsi on joutunut koulussa opettajien silmätikuksi, niin olihan Yhdysvalloissakin eräs koulun opettaja suuttunut yhdelle oppilaistaan verisesti sen vuoksi, että tämän etunimi oli sattunut olemaan Saddam. Mutta tietysti olisi hienoa, jos kaikkien puoluejohtajien lapset joutuisivat samassa määrin opettajiensa silmätikuiksi.

Minusta on joka tapauksessa hienoa tämä artikkelista saatu tieto, että ohjaaja Liisa Akimof haluaa suhtautua persuihin ihan ihmisinä sekä on halunnut ao. dokumentillaan olla vähentämässä polarisaatiota.

...Eräs sukulaiseni muuten myös nauttii paljon smoot-hieita (tapaan kirjoittaa sanan näin, jotta se lausuttaisiin suomalaisittain; käytän myös "selfieistä" nimitystä itsiö ja "wrapeistä" nimitystä kääriö). Metsistä perheen voimin kerätyt marjat ovat tärkeä ainesosa näissä.

perjantai 30. lokakuuta 2026

Kansanedustaja Nasima Razmyar sanoi jotain oikein järkevää

Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa jokaisen oikeutta koskemattomuuteen kunnioitetaan, jossa kokemuksista voi kertoa ilman pelkoa syyllistämisestä ja jossa apua saa ilman, että joutuu ensin todistamaan ansaitsevansa sitä

SDP:n varapuheenjohtaja, afganilaistaustainen kansanedustaja Nasima Razmyar on julkaissut Facebookissa kannanoton naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, ja mm. tällaista hän siis oli kannanotossaan lausunut Iltalehden sivuilla 29.10.2026 julkaistun Joakim Kullaksen kirjoittaman uutisartikkelin Nasima Razmyar julkaisi tiukan tekstin: ”Häpeän on aika vaihtaa puolta” mukaan.

Suurin ongelma asian ratkaisemisessa taitaa olla siinä, että länsimaiden ulkopuolella ei välttämättä suhtauduta naisten ja tyttöjen oikeuksiin ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen samalla pieteetillä kuin Suomessa ja muissa länsimaissa länkkärit tekevät.

Ja mitä tulee Suomeen, niin tällaista toimintakulttuuria kannattavan ihmisen muuttaessa esim. Suomeen hän ei suinkaan todennäköisesti ole valmis luopumaan tästä osasta kulttuuriaan rajaa ylittäessään tai sen ylittämisen jälkeen.

Toki ei myöskään länkkärien kannata ottaa oppia "raiskauskulttuurista".

Moni suomalainen äänestäjä toki on sillä lailla "pimeä", että naisten ja tyttöjen henkilökohtainen koskemattomuus voidaan uhrata sillä perusteella, että siten taistellaan länsimaista kulttuuria vastaan. Kun jokin "toiseus" koetaan nyt kerta kaikkiaan parempana.

lauantai 10. lokakuuta 2026

Puolalaiset eivät pahemmin lotkauttaneet korvaansa kommunismin ideologialle

Sosialistinen järjestelmä tarttui Kosieradzkia korvasta vasta koulussa, jota hän luonnehtii paramilitaariseksi. Peruskoulussa opittiin maanpuolustusta ja lukiossa tutustuttiin aseisiin.

Historiaa opetettiin kuten puoluejohto määräsi, vaikka välillä opettajat kertoivat, miten asiat oikeasti menivät.

Mutta Puola ei ollut Neuvostoliitto ja se näkyi paitsi katolisen kirkon asemassa, myös nuorisokulttuurissa. Jo Josif Stalin oli sanonut, että sosialismin istuttaminen Puolaan on kuin laittaisi lehmälle satulaa.

Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 3.7.2026 julkaistussa Liisa Vihmasen ja Tiina-Rakel Liekin artikkelissa Puolasta Suomeen muuttanut Grzegorz Kosieradzki ihmetteli: ”Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti propagandaa”.

Puola-Liettua oli ollut ennen wanhaan melko mittavankokoinen suurvalta. Mutta ennen pitkää maan erityinen poliittinen järjestelmä, joka perustui siihen, että kaikki aateliset valtiopäivillä olivat siinä määrin tasa-arvoisia, että kaikki poliittiset päätökset vaativat täyden yksimielisyyden ennen kuin saattoivat tulla voimaan, heikensi valtiota.

Ja niin siinä kävi, että Preussi, Venäjä ja Itävalta saivat nakerrettua paloja valtakunnasta, kunnes vuonna 1795 tapahtui "kolmas jako": Puola-Liettuan valtio lakkautettiin. Valtion huvenneet osat saivat vasta hyvin paljon myöhemmin itsenäisyytensä kahtena maana, Puolana ja Liettuana, ensimmäisen maailmansodan ansiosta. Samalla itsenäistyi moni muukin maa ja kansa. Kuten meidän omamme.

Uusissa ideologissa vaatteissa ollut Venäjä, Neuvostoliiton muodossa, lakkautti Puolan kansakunnan uudestaan yhdessä natsi-Saksan kanssa vuoden 1939 syyskuussa. Mutta länsivaltojen vaatimuksesta Puola perustettiin uudestaan valtiona, vaikkakin kommunistihirviöiden hallitsemana, vuonna 1945. Vuonna 1947 pidettiin eräänlaiset vaalit maassa, ja vuonna 1952 Puola julistettiin virallisesti "kansantasavallaksi", mikä tarkoitti sitä, että kansalla ei ollut uudessa valtiossa sananvaltaa.

Ja olihan Puolan länsipuolella sijainnut uusi valtio, myöskin kommunistien yksinvaltaisesti hallitsema "Saksan demokraattinen tasavalta" vähintään yhtä epädemokraattinen.