Vaalituloksen selvittyä verkko on pursuillut epäuskoa, katkeruutta ja
suoranaista vihaa Trumpia ja hänen kannattajiaan kohtaan. Paikoin
ymmärrän tämänkin, sillä johonkinhan ne tunteet on ihmisten purettava.
En siis pureudu tässä enempää alatyylisiin, törkeisiin ja uhkaaviin
kommentteihin muuten kuin toteamalla, että on huvittavaa miten ääripäät
voivat joskus muistuttaa toisiaan. Kiinnostavampaa on tarkastella hiukan
analyyttisempia argumentteja. Esimerkiksi usein toistettu väite on,
että olemme siirtyneet pois "faktojen aikakaudesta" aikakauteen jolloin
niillä ei ole mitään väliä ja totuutta voidaan ikään kuin rakentaa
väittämällä mitä tahansa. Tämä on kiinnostava väite siksi, että sen voi
esittää myös hyvin monista Trumpin voittoon pettyvistä ihmisistä. Ei
heitäkään monet faktat kiinnosta, ne syyt miksi teksasilaiset duunarit
äänestävät Trumpia. On ihan kohtuullista sanoa, että ihmisten
turhautuminen politiikkaan ja vaikkapa työttömyyteen on fakta sinänsä.
Tuon huomioimatta jättäminen ei ole sen kummempaa kuin Trumpin omien
loukkaavien kommenttien sisältämä välinpitämättömyys. Aivan yhtä lailla
myös Clintonin valintaa kannattaneet sortuvat argumentoinnissaan joskus
ihan silkkaan sosiaaliseen konstruktionismiin. Näin puhuminen
"faktoista" onkin yhdenlainen silmänkääntötemppu. Todellisuudessa kyse
on vallankäytöstä, eli siitä kuka saa valita ja määritellä faktat.
[Ossi Ojutkangas blogissaan 10.11.2016 eli piakkoin viime
Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen selvittyä julkaisemassaan
merkinnässä Kaiken keskellä on tarina]
[Voit
niin halutessasi käydä lukemassa ko. vaalien tuloksen selviämisen
jälkeen blogissani julkaisemani seuraavat kolme aiheeseen liittyvää
merkintää:]
Suomalaisten tuki ei riittänyt siivittämään Clintonia voittoon
Hillary Clinton on oikea Jumalan karitsa
Vanha ja viisas intialainen puhuu Donald Trumpista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti