keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

S Ideologian vuoksi

Kävin koulua ja suoritin filosofinopintoni tuossa maailmassa, jossa kommunismi vielä hallitsi osaa Eurooppaa. Kysymys ei ollut vain vallankumouksen melskeessä tapetuista uhreista vaan kokonaisesta yhteiskuntajärjestelmästä, joka perustui pelotteluun ja väkivaltaan. Toisinajattelijoita vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. Ihmiset ilmiantoivat toisiaan perheissä ja työpaikoilla, sillä se oli sosialistisen kansalaisen ihanne ja hyve. Se vääristi kaiken sosiaalisen kanssakäymisen.

Me lännessä saimme tietoa vain palasina, mutta ulkomaanopiskelujen myötä minulla oli mahdollisuus olla hieman paremmin informoitu. Ja nyt voinen jo tunnustaa, että olen nuorena naisena salakuljettanut länteen dokumentteja toisinajattelijoiden kidutuksista, kuten puhkotuista silmistä – siis aikana ennen tietokoneita, muistitikkuja ja digikuvia. Eikä näiden kidutettujen rikos ollut yhtään suurempi kuin kenen tahansa mielipiteenvapautta rakastavan aktivistin.

Mikä kommunismin ja natsismin ongelma on? Miksi Touko Aalto tai kukaan muukaan ei tosielämässä voi harjoittaa kirsikoidenpoimintaa, valita kauniin aatteen mutta unohtaa sen seuraukset?

Siksi että kommunismin ongelma on filosofinen ja sen murhaavat elementit eivät nouse sattumasta vaan ovat aatteen ytimessä, identiteettipolitiikassa: autoritaarisuudessa, jossa ryhmäidentiteetti jyrää muun edelle. Olennaista ei ole kuka olet yksilönä vaan mihin ryhmään kuulut. Vasemmistoaktivistien ideologia on yhä edelleen sitä, kuten suosituista luennoistaan tunnetuksi tullut kanadalainen psykologian professori Jordan B. Peterson on varsin aiheellisesti muistuttanut. Jos se saa totalitaarisen vallan, seuraukset voivat olla yhtä veriset – ideologian vuoksi. 

[entinen europarlamentin jäsen Eija-Riitta Korhola blogissaan 8.8.2018 julkaisemassaan merkinnässä Kaunis aate?]

[PS. Ehkä tärkein ero marxismileninismin (linkki vie Liberalismiwikin Neuvostoliittoa käsittelevään artikkeliin) eli kommunismin ja kansallissosialismin välillä on se, että jälkimmäisessä oltiin erittäin halukkaita sortamaan ja tuhoamaankin ihmisiä näiden synnynnäisten ominaisuuksien perusteella. Vaikka marxistileninistitkin saattoivat tuhota tai ainakin polkea ihmisiä sen vuoksi, mitä näiden vanhemmat olivat olleet, kansallissosialismi menee tässä yhdessä suhteessa pitemmälle kuin mikään, mitä ihminen on keksinyt. Toinen tärkeä ero marxismileninismin ja kansallissosialismin välillä on mielestäni se, että edellinen meni selvästi Suomen Vasemmistoliittoa pitemmälle sosialismin rakentamisessa.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti