Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty valistusta. Kysyn vaan, että jos ihminen on kasvanut kulttuurissa, jossa tasa-arvoa ei tunneta, on toiveajattelua ja jopa hölmöä luottaa siihen, että pari sosiaalityöntekijän (usein naisen) vetämää tasa-arvokurssia vastaanottokeskuksessa muuttaa asian. Muistan, kun toimin vastaanottokeskuksen johtajana, että vanhempi Lähi-idästä tullut mieshenkilö kertoi minulle perheeseensä kuuluvan neljä lasta. Ihmettelin kovasti, kun perhe saapui ja heitä olikin yhdeksän. Kysyin mieheltä uudelleen, että onko tässä perheesi. Hän vastasi myöntävästi. Lopulta selvisi, että heillä on tapana lukea lapsiksi vain pojat. Tyttöjä ei lasketa. Väittääkö joku vakavissaan, että varttuminen tällaisessa kulttuurissa ei vaikuta siihen, miten ihminen ymmärtää ja kokee suomalaisen yhteiskunnan? Tai että tällaiset asenteet muuttuvat valistuksella?
[Rajkumar Sabanadesan Ylen sivuilla 16.1.2018 julkaistussa kolumnissaan Oulun tapahtumista on vaikea puhua, mutta juuri siksi niistä pitää puhua – rehellisesti]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti