[...]sukuelinten silpominen. Naisten sukuelimiä silvotaan yhä kymmenissä
maissa, joista tulee myös Suomeen maahanmuuttajia. Ilmiöön on törmätty
konkreettisesti esimerkiksi pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa, kun
ympärileikattu nainen on tullut synnyttämään.
Ruotsissa ja Norjassa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa jo pitkään. Suomessa oikeusministeri Antti Häkkänen (kok)
on todennut, että Suomi ei tarvitse erillislakia tyttöjen ja naisten
sukuelinten silpomisesta vaan että nykyinen lainsäädäntö riittää ja
silpominen voidaan rangaista törkeänä pahoinpitelynä.
Helsinkiläinen Ujuni Ahmed,
Suomeen pikkutyttönä tullut somaliyhteisön jäsen, on jyrkästi eri
mieltä. Ujuni pitää pöyristyttävänä, että viralliset tahot eivät ole
muka löytäneet Suomesta yhtään silpomistapausta. ”Kyllä tyttöjä
löytyisi, jos haluttaisiin löytää”, Ujuni sanoi hiljattain Me Naisten haastattelussa.
Hyssytelläänkö
ongelmaa Suomessa? Tällainen mielikuva syntyy ainakin lukiessa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta ympärileikkauksen
ehkäisystä, sillä tekstissä korostetaan, että aihe on ”arkaluonteinen ja
sen puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta”. Sen takia
”kulttuurisensitiivinen lähestymistapa on ensiarvoisen tärkeää. On hyvä
muistaa, että tyttöjen ja naisten ympärileikkaus on omassa
kulttuuriympäristössään normaali ja arvostettu käytäntö”.
Kulttuurisensitiivinen lähestymistapa? Kun kyse on törkeästä ja
kammottavasta rikoksesta, joka aiheuttaa hirvittäviä kärsimyksiä
nuorelle tytölle?
[Näin oli lausuttu 24.1.2019 Ilta-sanomat-lehdessä julkaistussa Ulla Appelsinin kirjoittamassa kommenttipuheenvuorossa Oulun tapahtumista alkoi keskustelu – mutta tämä aihe on tabu.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti