Petra Laiti, eli päivystävä helsinkiläinen saamelaislarppaaja, päätti järkyttyä, kun kävelin Saamelaisnuoret ry:n kokouspaikan ohi neljäntuulenhatun kanssa. Laiti luulee, että hänellä on oikeus päättää, millaista hattua saan käyttää, vaikka hän itse ei ole koskaan ruokkinut poroa tai edes käynyt pohjoisessa Suomessa.
Nämä city-saamelaiset larppaajat ovat eniten perseestä sen vuoksi, että he koittavat esittää edustavansa kaikkia saamelaisia, vaikka oikeasti eivät edusta kuin korkeintaan itseään. Esittämällä edustavansa saamelaisia ja vetämällä ragepillut päähän kaikesta, mistä vaan keksivät, he käytännössä vaan mustamaalavat saamelaisia. On Petra Laitin ja kaikkien hänenkaltaistensa ihmisten vika, että saamelaisia pidetään tyhjänpäiväisestä paskasta kitisevinä tunturiapasseina.
Normaalissa maailmassa on kuitenkin hyvä muistaa, että oikeasti suurin osa saamelaisista ei jaksa tällaista Laitin larppausta. Oikeastaan täysin päinvastoin. Ne noitarummut ja neljäntuulenhatut, joita turisteille myydään, ovat yleensä tasan itse saamelaisten myymiä. Eikä siinä ole mitään häpeää, koska mikään muu kuin mielikuvitussääntö ei estä ei-saamelaista käyttämästä saamelaiseen kulttuuriin liittyviä tavaroita.
Kulttuuriappropriaatio, eli kulttuurin omiminen, on paha asia. Kulttuurin omimista tosin ei ole se, että jenkki käyttää intiaanihattua. Se on lähinnä huumoria tai parhaimmillaan toisen kulttuurin arvostamista. Todellista kulttuurin omimista on se, että koittaa vaatia, että muut kuin minä eivät saa käyttää johonkin kulttuuriin kuuluvia asioita.
Itse aion käyttää tulevaisuudessakin neljäntuulenhattua riippumatta siitä, miten joku stadilainen ituhippi itkee. Se on meikän oikeus, koska olen aktuaalinen lappalainen suopunkipaimen, sankari ylhäisen tunturin.
[Jiri Keronen 24.2.2019 Facebookissa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti