Natsismin ja sionismin analogia ontuu pahasti, kun sitä tutkaillaan historiallisesta näkökulmasta. Toisin kuin aikanaan natsi-Saksassa, Israelissa ei uskota juutalaisten olevan yli-ihmisiä, eikä tätä rodullisen hegemonian ajatusta toteuteta massatuhon keinoin.
Kuten Bernard Harrison on tehnyt, voidaan kysyä, keräävätkö Israelin asevoimat ”alempaan” rotuun kuuluvia kuolemanleireille lähetettäväksi? Missä ovat kuolemanleirit? (Harrison, 2006, 78).
Analogian käyttö on vielä vaarallisempaa, koska tällainen retoriikka on omiaan lisäämään juutalaisten jo valmiiksi yliherkkää pelkotilaa ja siten vaikeuttaa Lähi-idän konfliktin ratkaisemismahdollisuuksia.
Lisäksi analogia toimii katalysaattorina arabimaissa riehuvalle, perinteiselle antisemitismille. Mikäli arabit mieltävät natsismin ja sionismin analogian yleisesti hyväksytyksi mielipiteeksi länsimaissa, lisää se samalla arabimedian legitimiteettiä natsianalogian hyväksi käyttämisessä.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 6/2008 julkaistussa Antero Holmilan kirjoittamassa artikkelissa Israelin itsenäistyminen ja myyttinen historia.]
[Tosiedistyksellisten käsitys, että juutalaiset ovat OK kuolleina mutta eivät elävinä, toki saa heidät tukemaan kaiken maailman teokratioita ja pappisvaltoja.]
[Myöskin on niin, että Israelissa maan omilla palestiinalaisilla on myös ääniokeus, ja Israelin parlamentissa, Knessetissä, on arabipuolueita. Tämä lienee hyvä esimerkki sen puolesta, että Israel ei pidä palestiinalaisia ali-ihmisinä.]
[Lisäksi perinteiseen islamiin on kuulunut ajatus, että toisinajattelijat ovat ali-ihmisiä. Kannattaa minun tässä mainita myös se, että kaikki islamilaisiin yhdyskuntiin kuuluvat ihmiset eivät kannata tätä ajatusta.]
