Teoria naisten syrjinnästä on siis arvaus. Teoriaa vastaan kuitenkin taistelee näytön puutteen lisäksi vapaa markkinatalous.
Jos yritykset järjestelmällisesti jättäisivät valitsematta johtoryhmiinsä päteviä naisia, jäisi työmarkkinoille valtava määrä huippuosaamista muiden yritysten käytettäväksi. Syrjintä antaisi siten kilpailijoille selvän edun.
Jotta kukaan ei hyödyntäisi etua, edellyttäisi se lähes koko yritysmaailman kattavaa salaliittoa. Kierojen ukkojen olisi keskenään pitänyt sopia, että päteviäkään naisia ei palkata. Kukaan ei saisi myöskään suurempien tuottojen kiilto silmissään livetä kartellista.
Järjestelmän nimittäminen salaliitoksi kuulostaa hiukan epätieteelliseltä, joten yleensä sitä kutsutaan ”rakenteeksi” tai ”patriarkaaliseksi järjestykseksi”.
Syrjintäteoriaa vastaan taistelee sekin, että naisilla on täysi mahdollisuus perustaa oma yritys. Sinne he voisivat palkata, keitä huvittaa ja tehdä asiat paremmin.
Sitä kautta sovinistiset äijätkin konkurssin ryminässä lopulta ymmärtäisivät, että pieleen meni rekrytointi. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, mikä viittaa siihen, että nykyisissä hallituksissa istuvat sedät eivät ole siellä jalkovälinsä takia.
[Ivan Puopolo 10.2.2019 MTV:n sivuilla julkaistussa kolumnissaan Kiintiöt ovat laillistettua syrjintää]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti