lauantai 2. maaliskuuta 2019

S "Demokraattisen sosialismin unelma hiipu..."

On historian ironiaa, että vaikka suhtautuminen Tšekkoslovakian miehitykseen jakoi kommunisteja, myös miehitystä selvästi paheksuneet lausunnot tulivat äärivasemmistosta.

Enemmistöläinen SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen tuomitsi miehityksen ja saman teki selvin sanoin äärivasemmiston kattojärjestön SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius.

SKP peruutti miehityksen johdosta jopa tulevat 50-vuotisjuhlansa.

Virallinen Suomi mumisi kieli keskellä suuta. Keskityttiin pahoittelemaan sitä, ettei tilannetta Tšekkoslovakiassa saatu ratkaistua neuvottelemalla.

Silti miehitys järkytti myös valtiojohtoa. Tasavallan presidentti Urho Kekkosta loukkasi se, miten venäläiset valehtelivat hänelle tapahtumien kulusta.

Silloinen pääministeri Mauno Koivisto kertoo muistelmissaan suorastaan itkeneensä kuullessaan miehitysuutisen.

Tuomioja arvelee, että uutinen murensi Koiviston uskon demokraattisen sosialismin mahdollisuuksiin. 

[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 20.8.2018 julkaistussa Harri Palmolahden kirjoittamassa uutisartikkelissa Sinä päivänä pääministerikin itki: Tšekkoslovakian miehitys muutti politiikkaa myös Suomessa – "Ensimmäiset mielenosoitukset saatiin kasaan tunneissa".]

[Itse ihmettelen artikkelissa kerrottua ja ilmaistua sosialismista itkemistä. Sillä eikö ole selvää, että reformistinen marxilaisuus, toiselta nimeltään bernsteinilainen sosialidemokratia, on menestynyt todella hyvin? On mielestäni todella outoa, että väitetään sosialismin olevan sitä, että kaikki tai melkein kaikki yritykset ovat valtion, maakuntien tai kuntien omistuksessa ja hallinnassa. Ja vielä oudompaa olisi väittää, että demokraattisia vapauksia varsin lujalla kädellä polkenut Neuvostoliiton ja kumppanien bolševismi-kommunismi olisi jollakin lailla sosialistinen ideologia. Tai ehkä se on sosialistinen, mutta ei ainakaan marxilainen. Karl Marx saattoi olla joltakin osin kusipää, mutta ainakin mies kannatti laajoja vapauksia yhteiskuntaan.]

2 kommenttia:

  1. Onhan tuota sosialismia tosiaan muutamaa muutakin versiota kuin marxilaista, kuten vaikkapa kristillissosialismi.

    Hieman outoa muuten, ettei se ole lyönyt itseään tämän paremmin läpi, vaikka se perustuu suoraan evankeliumiin:
    anna liiastasi sille, jolla ei ole mitään, pidä muutenkin huolta heikommista ja kustanna se antamalla keisarille se, mikä keisarille kuuluu jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kristilliset ajattelijat eivät onnistuneet hankkimaan itselleen tarpeeksi luottamusta oikeanlaisella toiminnalla, joten työläiset ajautuivat siksi marxilaisuuteen. Ja toiseksi, asiaan on vaikuttanut sekin, että kristinusko on pitänyt kovin tärkeänä tuonpuoleista elämää, ja suhteessa siihen tämänpuoleisten olosuhteiden parantamiseen on riittänyt vähemmän paukkuja.

      Friedrich Engels oli aikoinaan sanonut, että kristinusko on myös tavallaan eräänlaista sosialismia. Se vain sijoittaa ihanneyhteiskunnan tuonpuoleiseen, kun taas marxilaisuus sijoittaa sen tämänpuoleiseen.

      Poista