Kristinuskon perinteestä ja teksteistä löytyvät tavat rationaaliseen todisteluun, jonka yli ei haluta, uskalleta tai voida hypätä. Uskon hyppy on tässä kohtaa liian uhkarohkea. Mieleen tulee ehdottaa, että tämä syvä sosiologinen tunnelukko katsotaan tosiasiaksi osapuolten kesken, ja naispappeuden torjunta tunnustetaan kultiksi. Sama esto koskee ilmeisesti samansukupuolisia parisuhteita. Homoseksuaalisuuden kieltävät ja naispappeuden torjuvat ovat usein – toki eivät aina – samoja henkilöitä. Niin kauan kuin kunnioitamme juutalaisen kulttuurin ympärileikkauskäytäntöä kulttuurisena oikeutena, voimme katsoa naisen jakaman ehtoollisen torjunnan kristillisen kirkon sisäiseksi vähemmistöksi – jonka kultin kaltainen luonne tunnustetaan. Keskinäisen hyväksynnän hengessä jaon stigmatisoiva vaikutus voisi lieventyä.
[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 21.4.2025 julkaistussa Matti Heiliön kirjoittamassa kolumnissa tai jossakin Mielipideyhteisö, kirkko vai kultti?.]
[Tässä täytyy tietysti muistaa se, että "jakamattomasta kirkosta" tuli kultti jo pian sen jälkeen, kun se oli ensin laillistettu Rooman valtakunnassa. Pakanallinen uskonnollisuus kiellettiin ja niiden kannattajia ja harjoittajia vainottiin. Ja Ruotsissa, johon maamme Suomi kuului aikoinaan vuosisatojen ajan myöhäiskeskiajalta lähtien – Suomen keskiaika alkoi täkäläisen määrityksen mukaan vasta ruotsalaisvalloituksesta – oli myöskin luterilaiseen protestanttisuuteen katolisuudesta siirtymisen jälkeen 1500-luvun lopulta 1700-luvulle saakka käytössä erityinen kiihkouskovainen juridiikka. Ajanjaksoa nimitetään puhdasoppisuuden ajaksi, ja sen aikana maassamme otettiin soveltuvilta osin käyttöön Mooseksen laki, tai eräänlainen luterilaispuhdasoppinen versio siitä. Kyseessä oli viehättävän karkea ja julma lainsäädäntö. Onneksi sentään aika merkitsi myös sitä, että kansan lukutaitoon alettiin kiinnittää huomiota, vaikka tämä johtuikin lähinnä vallanpitäjien halusta saada ihmiset lukemaan Raamattua, kristinuskoisten pyhää kirjaa.]
["Kirkon" kulttimaisuudesta vielä. Suomenniemelle olivat ensimmäiset kristinuskoiset vaikutteet saapuneet Itä-Rooman suunnalta. Myöhemmin täällä kävivät taas roomalaiskatoliset lähetyssaarnaajat Saksanmaalta. Näinä aikoina maamme väestöstä oli jo jonkinmoinen vaikkakin pieni osa kristittyjä, ja kääntyminen kristinuskoon on ilmeisesti ollut melko lailla vapaaehtoista. Mutta siitä pitäen, kun ruotsalaisvalta Suomenniemellä oli 1200-luvulla alkanut – 1200-luvulla, ei vielä 1100-luvulla – täkäläiset pakotettiin katolisen kirkon jäseniksi. Ja kun 1500-luvulla maahamme sitten otettiin luterilais-protestanttinen "uskonpuhdistus", niin nekin katoliset, jotka olisivat halunneet pysyä katolisina, pakotettiin luterilaisen kirkon helmaan.]
[Valistuksen aiheuttamat vaikutteet 1700-luvulla mursivat lopulta puhdasoppisuuden otteen. Yhteiskunta maallistui ja liberalisoitui pikku hiljaa. 1800-luvun alkupuolella tapahtunut venäläisvalloitus pakotti vielä suomalaisen yhteiskunnan sietämään ortodokseja.]
[Vuonna 1923 jKr. tuli vihdoinkin voimaan uskonnonvapauslaki, joka mahdollisti eroamisen Suomen virallisesta evankelisluterilaisesta kirkosta ja liittymisen mihin tahansa muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan. Eriävien protestanttisten uskonyhteisöjen olemassaolo oli tosin laillistettu maassamme jo vähän aikaisemmin. Kuitenkin vielä tämän jälkeenkin pitkään monet tavalliset ja jotkut epätavallisemmatkin ihmiset saattoivat pitää selviönä sitä, että vain viralliseen kirkkokuntaan kuuluvat ihmiset ovat tai voivat olla kunnollisia ihmisiä.]
[Luterilaisuuden keksijä Martti Luther (1483-1546) oli torjunut kirjoituksissaan naisten vihkimisen saarnavirkaan. Hänen käsityksensä mukaan naisten toiminta saarnaajina olisi ollut vastoin Raamattua ja Jumalan säätämää luonnollista lakia. (Luther oli nykykatsannon mukaan muutenkin takapajuinen ja julma mies, sillä hänen mielestään uskontoa sai levittää väkivalloin.)]
[Maallistumisen johdosta ja miespastoripulan ajamana oli Suomessa jo vuosikymmenien ajan ehditty vatuloida sen asian tiimoilla, että pitäisikö naissukupuolen edustajille avata virallisluterilaisen pastorin virka. Ja piispan. Ja arkkipiispan.]
[Vuonna 1986 tämä lopulta toteutui. Älkää käsittäkö väärin. Minulle itselleni on melkein ihan sama, että saako missä tahansa uskonnollisessa yhdyskunnassa naispuolinen, tai miespuolinen, ihminen olla pastorin, papin, saarnaajan tai kirjanoppineen virassa. Mutta jos kyseessä on virallinen uskonnollinen yhdyskunta, niin sen on soveliasta totella melko pitkälle yleistä mielipidettä.]
[Ja nykyäänhän Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko ilahduttavassa määrin jo haistelee tuulia. Se haluaa olla "edistyksellinen", koska sillä lailla saa pisteitä nyky-yhteiskunnassa. Persuja se ei kuitenkaan kuuntele. Persut ovat hyhhyh.]
[Nyt vain odotellaan sitä aikaa, jolloin Suomen viralliseen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu vähemmistö maamme kansalaisista.]
[Siihen mennessä ko. kirkko joutuu mitä luultavimmin jo turvautumaan ihmisapinoihin yrittäessään saada riittävästi kelvollisia pastoreita virallis-luterilaisen kirkon seurakuntiin.]
[Ja sitten on tämä rinnakkaiskysymys, että pitäisikö myös Suomen virallisen ortodoksisen kirkon siirtyä naispappeusmalliin. Minun käsittääkseni sen kirkon piirissä ei pahemmin uhrata asialle ajatustakaan. Siitä huolimatta monet pitävät sitä ihquna ja ihmisläheisenä, suvaitsevaisena kirkkona.]
[PS. Kuulemma kuningas Kustaa II Adolfin ja kuningatar Kristiinan aikoihin Ruotsissa valtakunnankanslerina toiminut Axel Oxenstierna (1583-1684) oli rohkaissut omia kykyjään epäilevää poikaansa sanoilla:]