Varttuessamme meidän kanavillamme näytettiin uusintoina amerikkalaisia televisio-ohjelmia: Teinitohtoria, Murhasta tuli totta -sarjaa ja Hälytys 911:tä, jota juonsi William Shatner. Useimmat niistä oli dubattu afrikkalaisille kielille. Alf oli afrikaansiksi. Transformers oli sothoksi. Mutta jos halusi katsoa niitä englanniksi, alkuperäinen maerikkalainen ääniraita esitettiin rinnakkaislähetyksenä radiossa. Oli mahdollista laittaa televisio äänettömälle ja kuunnella ohjelma radiosta. Noita ohjelmia katsellessani tajusin, että aina kun ruudulla näkyi mustia ihmisiä, jotka puhuivat afrikkalaisia kieliä, he tuntuivat minusta tutuilta. He kuulostivat siltä kuin heidän kuuluikin kuulostaa. Sitten kuuntelin heitä radion rinnakkaislähetyksestä, ja he puhuivat kaikki amerikkalaisten mustien aksentilla. Käsitykseni heistä muuttui. He eivät tuntuneet tutuilta. He tuntuivat ulkomaalaisilta.
Kieli tuo mukanaan identiteetin ja kulttuurin, tai ainakin käsityksen siitä. Yhteinen kieli sanoo: "Me olemme samanlaiset." Kielimuuri sanoo: "Me olemme erilaiset." Apartheidin arkkitehdit ymmärsivät tämän. Osana yritystään jakaa mustat erillisiin ryhmiin he varmistivat, että meidät erotettiin toisistamme paitsi fyysisesti myös kielen avulla. Bantukouluissa lapsille opetettiin vain heidän kotikieltään. Zulu-lapset oppivat zulua. Tswana-lapset oppivat tswanaa. Tämän takia lankesimme ansaan, jonka hallitus oli meille asettanut, ja taistelimme toisiamme vastaan siinä uskossa, että olimme erilaisia.
Hieno juttu kielessä on se, että sitä voi aivan yhtä hyvin käyttää päinvastaiseen tarkoitukseen: saada ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat samanlaisia. Rasismi opettaa meille, että olemme erilaisia ihonvärimme takia. Mutta koska rasismi on tyhmä, sitä on helppo jallittaa. Jos olet rasisti ja kohtaat jonkun, joka ei näytä samalta kuin sinä, rasistisia ennakkoluulojasi vahvistaa se, ettei hän osaa puhua samalla tavalla kuin sinä: hän on erilainen, vähemmän älykäs. Meksikosta voi tulla rajan yli Yhdysvaltoihin asumaan loistava tiedemies, mutta jos hä puhuu murteellista englantia, ihmiset sanovat: "Ei, minä en luota tähän tyyppiin."
Mutta jos ihminen, joka ei näytä samalta kuin sinä, puhuu samalla tavoin kuin sinä, aivoissasi tapahtuu oikosulku, koska rasismiohjelmasi koodissa ei ole ohjeita tällaista tapausta varten. "Hetkinen, hetkinen", mielesi sanoo, "rasismikoodi sanoo, että että jos hän ei näytä samanlaiselta kuin minä, hän ei ole samanlainen kuin minä, mutta kielikoodi sanoo, että jos hän puhuu samalla tavoin kuin minä, hän... on samanlainen kuin minä? Jokin ei nyt tästää. En saa tähän selvyyttä."
[Trevor Noah kirjassaan Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa]
[Kuvaavaa muuten on, että toisessa erityisen paljon pakkovaltaan perustuvassa maassa, Neuvostoliitossa (1922-1991) kiellettiin esperanton puhuminen. Esperanto on historian tunnetuin ja ja luultavasti myös käytetyin kansainväliseksi apukieleksi suunniteltu keinotekoinen apukieli. Eri kansoja edustavien ihmisten välinen rauhanomainen vuorovaikutus siis tuomittiin, ellei sitä käyty ennen kaikkea venäjän kielellä ja Neuvostoliiton hallitsevan puolueen päämäärien kanssa yhteensopivasti. Toisaalta eipä esperanto tainnut olla natsi-Saksankaan johtavien henkilöiden suosiossa. Tämä on minulta villi veikkaus.]
