On syytä muistaa, että Lähi-idän konfliktin perustavaa laatua olevana
ongelmana on nimenomaan kysymys Palestiinan ja Israelin itsenäisistä
valtioista. Juuri tätähän YK tarjosi: kaksi suvereenia valtiota
Palestiinaan, juutalainen ja arabivaltio.
Kompastuskiveksi
kerrotaan muodostuneen kuitenkin sen, että juutalaisille luvattiin 55
prosenttia Palestiinan maa-alueista, vaikka he olivat alueella selvänä
vähemmistönä.
Ainoastaan Transjordanian hallitsija Abdullah
olisi ollut valmis Palestiinan jakoon, kun Egypti, Syyria, Libanon ja
muut arabivaltiot vastustivat. Toisaalta on muistettava, että ongelmaksi
on muodostunut koko Palestiina-käsite.
Balfourin julistuksessa
vuonna 1917 juutalaisvaltioksi käsitetty alue oli varsin pieni osa koko
Palestiinasta. ”Palestiinaa” oli ennen ensimmäistä maailmansotaa
hallinnut Ottomaanien imperiumi, mutta hävityn sodan tuloksena alue
siirrettiin voittajavaltojen hallintaan.
Arabeille muodostettiin
oma valtio eli Transjordania, joka käsitti 80 prosenttia silloisesta
Palestiinan määrityksestä. Juutalaiset ajettiin pois uuden valtion
alueelta, ja heidän tuli asettua Palestiinan länsipuoliskolle, joka
juutalaisten ja arabien tuli keskenään vielä jakaa.
Lisäksi on
muistettava, että juutalaisille luvatusta maa-alueesta ison osan
lohkaisi Negevin aavikko, joka ei aikaisemmin ollut kelvannut
juutalaisten tai arabien asutettavaksi.
On vaikea kuvitella, että
Palestiinan arabit olisivat suostuneet vaihtamaan osia juutalaisten
kanssa maakysymyksessä, vaikka historiankirjoituksessa nimenomaan
painotetaan sitä, että juutalaisille luvattiin Palestiinan alueesta
isompi osa. Siitä lähtien kun brittiläinen Peelin komitea ehdotti
Palestiinan jakoa kahteen valtioon vuoden 1937, Palestiinan arabit ovat
todellisuudessa jatkuvasti torjuneet ajatuksen – niin vuonna 1947 kuin
vuoden 2000 Camp David–Taba-ehdotuksenkin.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 6/2008 julkaistussa Antero Holmilan kirjoittamassa artikkelissa Israelin itsenäistyminen ja myyttinen historia.]
[Sitten on toki vielä sekin seikka, että suuri osa Palestiinan mandaattiin kuuluneista itäisimmistä osista ei missään vaiheessa historiaa ole kuulunut minkäänlaiseen Palestiinaan, on kyse sitten muinaisesta Israelista tai hellenistihallitsijoiden tai roomalaisten Palestiinasta.]