Impivaaraa ei uhkaa mikään sukupuutto

Väestönvaihto on suurempaa kuin pelkän muuton tilastot. Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä kuolee vuosittain paljon enemmän kuin syntyy. Vauhti kiihtyy, elleivät suuret ikäluokat yllättäen lopeta kuolemista ja pienet innostu lisääntymään.

Tähän saakka keskustelu konspiraattorisyyttelijöiden kanssa on joskus juuri ja juuri mahdollista. Tenkkapoo tulee siitä, että niin, niin, mutta kun suomalaiset ikääntyvät, pakkohan tänne on hankkia lisää porukkaa kaukomailta.

Väärin. Impivaaraa ei uhkaa mikään sukupuutto. Ihmisasutus säilyy hyvin ilman massamuuttoakin. Vanheneminen ei jatku siihen saakka, että jäljelle jää pelkkiä lahoja ukkoja ja akkoja. Työllisten ja eläkeläisten epäsuhta näivettää taloutta jonkin vuosikymmenen. Sitten ikäpyramidi vakautuu. Väestönkasvu ei ole välttämättömyys eikä pieneneminen katastrofi. Suomalaiset pärjäsivät kulttuurissa ja urheilussa silloinkin, kun kansaa oli vain 2–4 miljoonaa. Laatu on tärkeämpi kuin määrä.

Väestönvaihto ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta, jolle löytyy vaihtoehtoja.[...]

Näin oli lausuttu historioitsija-kansanedustaja Teemu Keskisarjan 30.6.2025 julkaistussa kolumnissa Niin mikä salaliittoteoria, ministeri Adlercreutz?.

Niin, ja voisi kuvitella, että jos ihmisillä on nykyaikana itsellään varsin suuri mahdollisuus määrätä itse siitä, että kuinka monta lasta perheeseen syntyy, niin ennen pitkää ihan puhtaan luonnonvalinnan kautta enemmän kuin nollasta yhteen tai kahteen lasta omaa perhettä kohti haluavien ihmisten määrä tulee lisääntymään.

Luonnonvalinnassa on kyse siitä, että siinä ekolokerossa, missä eläin elää, niiden yksilöiden DNA-versio populaatiossa tulee suhteessa lisääntymään, jotka kykenevät tuottamaan enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka tuottavat itse jälkeläisiä.

Luonnonvalinta on tautologia, mutta ei pelkästään tautologia.

Lisäksi haluaisin sanoa, että se on jännä, että eräät kirkkain silmin sanovat, että väestönvaihto ei ole totta vaan äärioikeistolainen salaliittoteoria, vaikka ei siinä mitään pahaa ole, vaikka väestö maassamme vaihtuisikin.

Aiheeseen edes jotenkin liittyen, niin eräs hemmo on jokunen vuosi sitten julkaissut blogissaan tekstin äärivasemmistolaisesta Pohjois-Amerikan väestön vaihtumattomuutta koskevasta teoriasta.

Tietysti olisi kilttiä, jos myös minun lukijani, keitä he ovatkin, aina muistaisivat, että tieteen piirissä sana "teoria" tarkoittaa sitä, että jonkin näkemyksen puolesta on olemassa jo jonkin verran todistusaineistoa. Puhekielessä sanalla voidaan tarkoittaa luuloa tai hyvää arvausta. Tieteessä taas alustavaa kysymyksenasettelua kutsutaan hypoteesiksi, joka voi johtaa ennen pitkää siihen, että tietojen karttuessa aiheesta hypoteesi korottuu jo teoriaksi, kun sen puolesta on olemassa jo kovempaa todistusaineistoa ja kun se on selvinnyt kumoamisyrityksistä.

Haisuli sensuroitiin newyorkilaisesta kirjastosta, versio 3

”Kirjasto ilmoitti, että eräs heidän mesenaateistaan koki Haisulin mahdollisesti rasistisena symbolina. Päätimme heidän toiveestaan päivittää näyttelyn visuaalista sisältöä”, Kråkström sanoo HBL:n haastattelussa.

Haisuli on yksi muumitarinoiden tunnetuimmista sivuhahmoista. Hän on pieni, anarkistinen ja ilkikurinen veijari, joka rakastaa kepposia ja aiheuttaa usein harmia muille.

Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 31.7.2025 julkaistussa uutisartikkelissa HBL: Haisuli poistettiin rasistisena kirjaston näyttelystä New Yorkissa.

:D

Mutta ovathan jotkut pitäneet Jussi Halla-ahoakin rasistina. Tätä miestä, joka pääsi valtakunnan toiseksi korkeimpaan virkaan eli Suomen eduskunnan puhemieheksi.

Haisuli on joka tapauksessa ainakin minun lempihahmojani Muumeissa. Toinen lempihahmoistani on Hemuli, joka on rohkea ristiinpukeutuja, joka saattaa viljellä päihdekannabista. Jos hänellä todella on tuollainen viljelyharraste, niin toivottavasti lajike ei ole THC-pitoisuudeltaan liian vahvaa, ja toivottavasti myös siinä on edelliseen verrattuna suhteellisen paljon rauhoittavaa ja antipsykoottista kannabidiolia. Nämä kaksi ovat päihdehampun kaksi tärkeintä psykoaktiivista ainetta. THC:lla on kuitenkin ikävä taipumus aiheuttaa herkille ihmisille psykoottista oireilua. Mutta yksikään päihde ei ole vaaraton. Tai ainakaan toistaiseksi sellaista ei ole keksitty.

Mutta eikös Haisuli saata joskus varastaa alkoholia muilta Muumilaakson asukkailta? Ainakin olen jostain saanut sellaisen käsityksen. Minä kyllä sikäli ymmärrän, miksi kaikki eivät pidä hänestä. Itse olin aloittanut 1990-luvun loppupuolella erilaisten oluitten maistelu- ja juomisharrastukseni Suomen liityttyä saman vuoden alussa Euroopan yhteisöön.

PS. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun julkaisen tässä blogissani siteerausmerkinnän siten, ettei oma siteerauksen alapuolella näkyvä saatetekstini ole sijoitettuna hakasulkujen sisälle kursivoituna. Siteeraamani teksti on myöskin sisennetty, jotta se paremmin erottuu alla olevasta omasta saatetekstistäni. Ainakin tämä tapa asettaa asiat paikoilleen kuhunkin blogimerkintään on kauniimpi kuin se entinen (vielä eilen käytössä ollut tapa).

Brittilän Työväenpuolueen hallitus vaati suomalaisille "sotasyyllisille" kovia tuomioita

Suomessa tuomioita on usein pidetty Neuvostoliiton ja valvontakomission johtajan Andrei Zhdanovin painostuksen seurauksena. Osansa oli kuitenkin myös valvontakomission briteillä. Tämän osoittaa Ville Jalovaaran uusi kirja Stalinin Marionetit – britit Suomea valvomassa 1944-47 (SKS).

Venäläisten painostus oli kovaa. He halusivat mahdollisimman pitkiä vankeusrangaistuksia ja suuttuivat yrityksestä, että osa syytetyistä voisi odottaa tuomiota vapaina. Jopa syytettyjen liian isoina pidettyihin selleihin puututtiin.

Britit antoivat myöhemmin ymmärtää, että olivat viattomia sivustakatsojia. Jalovaaran mukaan Britannian poliittinen edustaja Francis Shepherd kuitenkin oli samalla asialla. Sen sijaan, että olisivat protestoineet neuvostoliittolaisten käytöstä, myös britit vaativat kovia tuomiota. Tämä oli ratkaisevaa. 

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehden sivuilla 29.5.2025 julkaistussa Seppo Varjuksen kirjoittamassa uutisartikkelissa Karu kuva Suomesta – britit pitivät J.K. Paasikiveä ”seniilinä”.]

[Brittien edustajat ilmeisesti sitten valehtelivat Suomelle ja suomalaisille aika monen vuoden ajan osuudestaan "sotasyyllisyystuomioihin".]

[Valitettavasti Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt ei ollut silloin enää kuvioissa. Hänet oli vasta valittu neljännelle kaudelleen presidenttinä. Rooseveltilla olisi kenties ollut annettavana sopivan yleis-liberaaleja ajatuksia tässä asiassa. Hän kuoli juuri ennen kuin Saksa antautui liittoutuneille.]

[Hänen uutena varapresidenttinään presidentiksi päämiehensä kuoleman jälkeen noussut Harry S. Truman oli toki antikommunisti, mutta ehkä voimme sanoa, että hän oli myös kokematon poliitikko.]

[Presidentin kuoleman jälkeen Yhdysvaltain kongressi teki maan perustuslakiin lisäyksen, joka jatkossa oli salliva maksimissaan kaksi kautta presidentille.]

[Ennen F.D.R:n presidenttiyttä Yhdysvalloissa oli noudatettu tapaa, että presidenttinä sai olla korkeintaan kaksi kautta. Roosevelt joutui olosuhteiden pakosta sodanajan presidentiksi, ja hänen vaihtamisensa toiseen olisi niissä oloissa voinut tuntua kuin järjestelmänvaihdokselta. Venettä ei saanut liikaa keikuttaa.] 

Neuvostoliiton avaruusohjelma ei ollut niin hieno ja onnistunut kuin on kuviteltu

Useamman kerran tuo sama Neuvostoliiton avaruusohjelma koki karmeita katastrofeja, joita salattiin sotilaallisella tiukkuudella ulkomaailmalta. Harhautusoperaatioiden kera. Avaruusohjelmaan liittyi ihan oikeita salaliittoja, mutta kukaan ei näytä enää välittävän niistä. Eikä pahemmin enää muistella, että projektin pätevimmät insinöörit elivät vankeudessa.

[Näin oli lausuttu Paholaisen asiaa ajamattomassa Paholaisen asianajaja -blogissa 28.5.2025 julkaistussa merkinnässä Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa.]

[Neuvostoliitossa avaruusohjelmaan osallistuvat huipputyöntekijät oli pakko pitää vankeudessa, koska pelättiin näiden loikkaavan muuten Länteen. Lännessä taas huipputyöntekijät olivat töissä varsin pitkälle vapaaehtoisesti.]

[Katsoin parin kaverini kanssa hiukan alle vuosi sitten saksalaisen elokuvan Führer ja houkuttelija. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2024. Elokuva on hiukan kuin vuoden 2004 elokuva Perikato, mutta se ei sisällä ollenkaan taistelukohtauksia, edes siinä määrin kuin jälkimmäinen. Ja Perikato käsittelee vain natsi-Saksan ja erityisesti Hitlerin viimeisiä päiviä, kun taas Führerissä ja houkuttelijassa aikajänne on yli kymmenen vuotta vuotta. Lisäksi siinä mainitaan useammin juutalaiset. Siinä on paljon alkuperäistä eli 1930- ja 1940-lukujen kuvamateriaalia ympättynä sekaan. Lisäksi siinä on oikeastaan pääosassa Adolf Hitlerin pitkäaikainen ideologinen kaveri ja myöhempi natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels. Führer ja houkuttelija ei ole minusta yhtä hyvä elokuva kuin Perikato mutta silti ihan viihdyttävä. Goebbels petti vaimoaan siinä missä toinen tunnettu puoluetoverinsa Oskar Schindler ja oli lisäksi melkein yhtä hyvä ja taitava propagandisti kuin Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari ja yksivaltias Octavianus/Augustus (63 eKr.-14 jKr., virassa 27 eKr.-14 jKr.). Jälkimmäinen sai Rooman valtakunnan kansalaiset uskomaan, tai ainakin esittämään, että he uskovat, sen, että Octavianus oli pelastanut valtakunnan sisällissotien alholta ja että nyt oli palattu takaisin ihan normaaliin Rooman tasavallan aikaan. Roomalaiset olivat käyttäneet järjestelmästään nimitystä res publica, joka kirjaimellisesti tarkoittaa julkista asiaa. Termi tavataan suomentaa tasavallaksi, mutta roomalaiset käsittivät asian siten, että tasavalta on sellainen poliittinen järjestelmä, jossa valta on monilla sen sijaan että se olisi vain yhden henkilön käsissä. Roomalaisen kansallisen mytologian mukaan noin vuonna 500 eKr. roomalaiset olisivat karkottaneet harteiltaan etruskikuninkaiden iljettävän ikeen. Ja siitä pitäen roomalaiset olivat ikään kuin allergisia kaikille yksinvallan muodoille. Aina Octavianuksen suorittamaan vallankaappaukseen asti.]

[(Goebbels luultavasti pakotti naisia seksiin useammin kuin Schindler.)]

[Roomalaiseen poliittiseen järjestelmään kuului jopa sellainenkin piirre, että korkein hallintovirka eli konsulin virka oli jaettu kahdelle henkilölle, koska pelättiin yksinvaltiutta. Silti wanha Roomakaan ei ollut demokratia vaan tosiasiallisesti harvainvalta. Ihan alussa se oli ollut sitä kyllä vielä vähemmän, kun tasavallan alkuaikoina valta keskittyi erittäin paljon aatelissukujen jäsenille. Sitä asiaa saatiin korjattua jonkin verran nk. luokkataistelujen tuloksena. Joka tapauksessa Roomassa oli aina rikkailla ja hyvinvoivilla ollut henkilöä kohti paljon enemmän poliittista valtaa kuin tavallisilla ihmisillä. Lait säätävien kansankokousten äänestyssäännöt myöskin suosivat varakkaampia ihmisiä. Lisäksi roomalainen klienttijärjestelmä – clientela – vaikutti siihen suuntaan, että patronuksen klienteillä oli varsinkin tämän kannalta tärkeissä asioissa taipumus äänestää suojelijansa tahdon mukaan.]

[Lisäksi järjestelmä ei myöskään rohkaissut sosiaaliseen nousuun. Pidettiin huonona sellaista, että jokin suku lyhyessä ajassa olisi noussut selvästi yhteiskunnallisesti korkeampiin asemiin.]

[On tietenkin vielä mainittava kaksi asiaa. Naisilla ei ollut Roomassa äänioikeutta, eikä myöskään vaalikelpoisuutta. Ja toiseksi tuohon aikaan vain pieni vähemmistö miespuolisista valtakunnan asukkaista oli kansalaisia.]

[Ennen kaikkea luultavasti verotusteknisistä syistä kuitenkin paljon myöhemmin eli vuonna 212 jKr. keisari Caracalla – syntymänimeltään Marcus Aurelius Antoninus – antoi kansalaisuuden kaikille Rooman valtakunnan vapaille asukkaille. Uudet kansalaiset käsittivät keisarin olevan heidän patronuksensa, ja niinpä varsin monet heistä patronustaan kunnioittaakseen ottivat klaaninimekseen (cognomen) Aurelius. Tämä oli ennen pitkää murtava roomalaisen sovinistisen nimijärjestelmän, jossa tyttöjen etunimi johdettiin aina isän sukunimestä. Jos ketään kiinnostaa, niin keisarin lisänimi (agnomen) Caracalla tulee keisarin suosimasta gallialaisesta hupputunikasta.] 

[Rooman nk. klassisen ajan asianajaja, kaunopuhuja ja poliitikko Marcus Tullius Cicero (106 eKr.-43 jKr.) oli tällainen "homo novus" ("uusi ihminen"), joka nousi vähäisyydestä korkeampiin asemiin. Häntä pidettiin nousukkaana. Ja asiaa jotenkin kuuluu se, että kun Gaius Octavianus ja Marcus Antonius (83/82 eKr.-30 eKr.) olivat Gaius Julius Caesarin (100 eKr-44 eKr.) vuonna 44 eKr. senaatin istuntotilassa tapahtuneen murhan jälkeen solmineet keskenään poliittisen liiton joksikin aikaa, niin Antoniuksen vaatimuksesta liittolaiset murhauttivat Ciceron. Mutta tämä johtui siitä, että jälkimmäinen oli turhan taitavasti sekä julkisesti vittuillut Antoniukselle. Octavianus itse ei olisi halunnut Cicerolle pahaa, mutta hänen oli taipuminen liittolaisensa tahtoon. Muuten liitto olisi jäänyt lyhyeksi.]

[Caesar murhattiin siksi, että hän oli kerännyt omiin käsinsä hiukan liikaa valtaa. Salaliittolaiset pelkäsivät hänen aikovan ryhtyä kuninkaaksi. Vain poikkeusoloissa roomalaiset olivat perinteisesti saattaneet lyhyeksi aikaa nimittää valtion päämieheksi yhden henkilön. Tätä virkamiestä kutsuttiin nimellä dictator. Caesar kuitenkin pitkitti omaa diktatuuriaan, joten voidaan hänen sanoa olleen myös sanan nykyaikaisessa merkityksessä diktaattori. Vallanhamuutus herätti suurta vihastusta, ja sitä laajalti pidettiin huonona siirtona.]

[Caesarin tultua murhatuksi Octavianus oli saanut tietää, että lapseton diktaattori oli testamentissaan adoptoinut hänet ja tehnyt hänestä perijänsä. Hänen alkuperäinen nimensä oli ollut Gaius Octavius Thurinus. Klaaninimeen, joka tässä tapauksessa oli Octavius, olisi pitänyt lisätä adoption merkiksi pääte -an-, jolloin hänen klaaninimekseen olisi tullut tämä Octavianus. Mutta oikeasti Octavianus ei koskaan käyttänyt itsestään tätä nimeä, vaan hän otti nimekseen adoptioisänsä nimen Gauis Julius Caesar. Vuonna 27 eKr. senaatti myönsi hänelle vielä kunnianimen Augustus, joka tarkoittaa kunnianarvoisaa.]

[Gaius Julius Caesar Augustus keräsi itselleen sopivan määrän virkoja, joiden avulla hän saattoi sitten sanoa viimeisen asian valtakunnassa kaikissa tärkeissä asioissa. Ja niin oli uusi diktatuuri syntynyt Roomaan. Edellisestä olikin vain hiukan alle 500 vuotta.]

[Augustus oli hyvä esittämään vaatimatonta. Ja senaatin jäsenet hyviä esittämään uskovansa, että hän oli sellainen. Ja että elettiin edelleen res publicassa. "Augustus on pelastanut tasavallan."]

[Augustuksen adoptioisä, alkuperäinen Gaius Julius Caesar, oli saattanut myös olla aikeissa tehdä pysyviä rakenteellisia muutoksia Rooman valtakunnan valtarakenteisiin. Mutta hän ei vain osannut tehdä sitä joutumatta murhatuksi.]

[Sotapäällikkö-poliitikko Caesarin aikana Rooman voitiin sanoa jo olevan maailmanvalta. Minusta on ihan luonnollista ajatella, että eräänlainen Rooman kaupunginvaltuusto on huono korkein hallintoelin tuollaiselle erittäin laajalle valtakunnalle. Kansalaisten olisi pitänyt raahautua kaikkien äänestyksiin vaikka valtakunnan toiselta laidalta, jos halusivat vaikuttaa asioihin niiden kautta. Ja valtakunnan hallinnon keskus taas oli senaatti, joka koostui joukosta paikallisia aatelisia ja eräitä muita tyyppejä, joilla oli ollut onni päästä siihen asemaan.]

[Keisari Diocletianus (230-313 jKr., virassa 284-305 jKr.) tunnetaan siitä, että hän oli erityisen pontevasti vainonnut kristittyjä. Hän sai aikaan muutakin kuten eräänlaisen melkein toimivan rahauudistuksen. Hän myöskin toteutti mittavan ja järkeistävän hallinnollisen uudistuksen. Aiheemme eli propagandan kannalta Diocletianuksessa on tärkeää, että mies vaati alamaisiaan kunnioittamaan häntä ilmaisulla dominus et deus, joka tarkoittaa herraa ja jumalaa. Alamaisten oli jopa heittäydyttävä maahan itämaiseen tapaan keisarin edessä (kreikaksi proskynesis eli kunnioitus). Tämä oli neuvoa-antavan senaatin jäsenten kannalta melko sietämätöntä, koska keisari murskasi sen pyhäksi tulleen valheen, että imperium romanum oli edelleen tasavalta, res publica.]

[Diocletianus kuitenkin teki vielä sellaisen tempun, että hän jäi onnistuneesti eläkkeelle virastaan. Kukaan ei murhannut häntä myöskään eläkkeellä.]

[Paljon häntä varhaisempi keisari, virassa vuosina 81 jKr - 96 jKr. ollut Domitianus (51 jKr.-96 jKr.), taas ei osannut hommaa oikein kunnolla. Yhden vuonna 89 jKr. tapahtuneen vallankaappausyrityksen seurauksena hänestä tuli yhä epäluuloisempi, ja hän käytti myös valtaansa sen mukaisesti virassaolonsa myöhempinä vuosina. Kaikki roomalaiset joutuivat pelkäämään häntä. Ja kun hän vaati muita puhuttelemaan itseään "herraksi ja jumalaksi", niin Rooman ylhäisöstä alkoi tuntua, ettei nyt varsinaisesti enää elettykään res publicassa. Suloinen illuusio särkyi. Tilanne johti lopulta onnistuneeseen keisarin salamurhayritykseen.]

[Domitianus ei kai silti sentään vaatinut heittäytymistä eteensä palvonnan merkkinä. Siteeraanpa tässä lopuksi Wikipedian artikkelia miehestä:]

Domitianus oli yksi Rooman historian parhaista hallinnon järjestäjistä. Domitianus oli hyvin tarkka sen suhteen, että lakia noudatettiin kaikkialla valtakunnassa. Hän valvoi tunnollisesti virkamiesten toimintaa ja rankaisi väärinkäytöksiin syyllistyneitä.

[Sikäli hyvä mies.] 

[Lisäksi on sanottava, että luultavasti Domitianus ei ainakaan pahemmin vainonnut kristittyjä. Mutta homoseksuaaleja hän kyllä vainosi. Hän oli homofoobikko.

[Lisäksi minä haluaisin sanoa, että joka tapauksessa natsi-Saksan propaganda oli taitavampaa kuin Neuvostoliiton. Asia voi johtua osaltaan kyllä siitäkin, että Neuvostoliiton propagandasta päättävät tahot eivät olleet kovin todellisuudentajuista väkeä. Vaikka silti neukut joka tapauksessa onnistuivat vangitsemiensa huippuosaajien ansiosta lopulta Yhdysvaltain johtavat poliitikot saamaan sätkyn avaruuskilvassa. Sen saa sillä aikaan kun oman maan henkiskäytännöllisistä ongelmista huolimatta panostaa valtavan määrän pääomaa haluamaansa tuotantoon (ja vangitsee huippuasiantuntijoita).]

[Neuvostoliiton ohimeno oikealta ja vasemmalta herätti Yhdysvallat panostamaan erittäin suuresti avaruustutkimukseen. Maan kouluissa lisättiin myös huomattavasti luonnontieteiden osuutta opetuksessa.]

[Natsi-Saksan johtavilla tyypeillä toki oli myös sokeita pisteitä. Joista tärkein on patologinen juutalaisviha. Natsi-Saksan olisi ollut varsin helppo voittaa Neuvostoliitto vuonna 1941 aloittamassaan sodassa, jos nuo eivät olisi olleet niin idiootteja. Olisi vain tarvinnut lopettaa nationalismin kiihkomuodot, tai puhutaan nyt suoraan rasismista, ja toiseksi antaa asiantuntevien ammattitaitoisten sotilasjohtajien hoitaa sotiminen Hitlerin puuttumatta liikaa sodankäynnin johtamiseen, ja kolmanneksi heidän olisi tarvinnut antaa Neuvostoliiton vähemmistökansoille itsenäisyys. Neuvostoliitto oli oikeasti savijaloilla seisova jättiläinen. Juutalaiskansan tuhoaminen ja tutkijoiden pakeneminen ulkomaille vähensivät suuresti natsi-Saksan käytettävissä olevia resursseja.]

[Hitlerin olisi kannattanut kuolla esim. jo vuonna 1925, niin tulevaisuus olisi ollut toisenlainen. Ei olisi tapahtunut juutalaisten kansanmurhaa mitä luultavimmin. Hän aiheutti ihan itse natsi-Saksan häviön sodassa. Osasyynä on toki hänen vuonna 1936 alkanut pitkäaikainen huumeidenkäyttönsä. Tai oikeastaan voidaan puhua lääkkeiden väärinkäytöstä, sillä Hitler oli sikäli kuin Elvis Presley, että kummallekin väärinkäytöspotentiaalia määräsi oikea lääkäri.]

Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ovat myöhäisempää fiktiivistä tarinointia

Laajemmat kertovat lähteet samasta kristillisen Suomen alkukertomuksesta ovat epäluotettavina pidetyt 1200-luvun puolivälissä ja lopulla laaditut latinankieliset Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ja 1600-luvun lopulla tallennettu suomenkieliseen suulliseen perinteeseen perustuva Piispa Henrikin surmavirsi. Tiedämme nykyään hyvin, että Suomen niin kuin toki muidenkin kansakuntien historia, kulttuuri ja identiteetit ovat aktiivisen rakennustyön tuloksia. Työ oli moninaista. Meidän tapauksessa historiattomalle kansalle piti luoda myytit ja menneisyys. Pelkkä kertomus kristillistämisestä ja alistumisesta ruotsalaiselle valtiomahdille ei kelvannut varsinkaan sen jälkeen, kun Ruotsin valtakunnan itäinen osa riuhtaistiin irti emämaasta ja siitä tuli Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaanmaa.

[Näin oli lausuttu Suomalaisen kirjallisuuden seuran Vähäisiä lisiä -blogissa 6.6.2025 julkaistussa Tuomas M. S. Lehtosen kirjoittamassa merkinnässä Siispä Suomen kansa: oliivipuun vihreä oksa ja ruotsalainen majatalo.]

[Ruotsin hallitsijoille oli tärkeää esittää, että he olisivat huseeranneet täällä jo 1100-luvun puolella tekemässä Tärkeitä ja Suuria asioita.]

[Toki on niin, että ihminen on sellainen eläinlaji, jonka yhteisöt pysyvät paremmin pystyssä, mikäli niillä on jonkinlainen yhteisesti jaettu Suuri kertomus.]

Edellinen paavi Franciscus oli globalisoinut katolisen kirkon korkeaa virkakuntaa runsain mitoin

Franciscuksen asema roomalaiskatolisen kirkon uudistajana näkyi ennen kaikkea hänen kardinaalinimityksistään. Paavinvaalissa äänioikeus on tällä haavaa 133 kardinaalilla, joista 109 on Franciscuksen nimittämiä. Franciscus pyrki myös rekrytoimaan Vatikaanin keskushallinnon Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, ja välttämään äärikonservatiivien nimittämistä virkoihin. Näin seuraavaksi paaviksi veikattiin globaalista etelästä tuleva reformistia tai sitten nykyisen liberaalin kehityksen vakiinnuttajaa – itse asiassa Franciscuksen seuraaja Leo XIV sopii tähän kuvaukseen.

[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 28.5.2025 julkaistussa Lauri Snellmanin kirjoittamassa artikkelissa Paavi Franciscus: katolisuuden modernisointi ja liberalismin suunta.]

[Mielestäni "globalismi" tässä mainitulla tavalla on kyllä myönteinen asia. Itse myös kannatan globaalinationalismia. Kannatan lisäksi vielä myös ihmisoikeuksien globalisaatiota.]

Iranissa on hyvää (ja Iranissa on pahaa)

Iranilainen kohtaa kiistakumppaninkin kunnioittaen, tuntee maansa kirjallisuusklassikot ja ottaa vieraan avosylin kotiinsa. Siitä voisimme oppia, sanoo tutkija Joonas Maristo.

Näin oli kuulunut tiivistelmä Helsingin sanomat -lehdessä 18.5.2026 julkaistussa maksumuurin takana olevassa uutisartikkelissa Meillä on Iranista paljon opittavaa, sanoo kulttuurin­tutkija Joonas Maristo.

Toisaalta Iranista on meillä vähemmän opittavaa siinä, että maassa on lailla kiellettyä jättää islam, suhtautua kriittisesti muslimien pyhimpiin islamilaisiin tuntoihin, harjoittaa homoseksuaalista seksuaalisuhdetta, olla ateisti ja naiselle olla pitämättä päässään islamilaista huivia tai matkustaa ilman aviomiehen lupaa. Mm. Mutta toki meidän on hyvä tietää, että siellä on asiat noin.

Ja viime aikoina Iranissa on enenevässä määrin teloitettu toisinajattelijoita, eli juuri niitä iranilaisia, jotka suhtautuvat kunnioittavammin muihin ihmisiin. Tämä johtuu siitä, että Iran on islamilainen tasavalta, jossa poliittinen valta on varsin olennaisessa määrin islamilaisilla uskonoppineilla ja muilla kiihkouskovaisilla islamilaisen yhteisön jäsenillä.

Mutta vaikka Iranin islamilaisen tasavallan yhteiskuntajärjestelmä on islamilainen, eli islamilainen papisto ja islamilainen patriarkaatti edelleen ovat edelleen tiukasti vallassa kiinni niin maan hallinnossa kuin asevoimissa, niin kuitenkin vain vähemmistö iranilaisista katsoo nykyään enää olevansa muslimeita. Maan ja sen kansalaisten tulevaisuus saattaa siis kuitenkin olla paremmalla pohjalla.

Enhän minä toki menisi sellaista vaatimaan, mutta minusta Iranille, iranilaisille ja maailmalle olisi enemmän iloksi ja hyödyksi, että maassa pitäisivät valtaa sataprosenttisesti ateistit kuin kiihkomuslimit, kun kerran ateistina oleminen ei sinänsä vaadi kiihkoilevuutta. Nykyiranilaiset saattaisivat hyvinkin tätä nykyä pitää ateistiparlamentaarikoista. Olen sitä mieltä, että Iranissa ei pitäisi olla vaalioikeutettuja sellaisten ihmisten, jotka ovat kiihkoilijoita.

Mutta eivät toki kaikki muslimit ole hulluja. Olihan natsienkin joukossa kunnollisempia ihmisiä, kuten sudeettisaksalainen tehtailija Oskar Schindler (1908-1974), joka pelasti juutalaisia oman puolueensa aikaansaamalta tuholta vaarantaen näin tekemällä niin omaisuutensa, vapautensa, ruumiillisen koskemattomuutensa kuin henkensä. Nykyään juutalaisten pelastaminen esim. raiskaamiselta tai muulta väkivallalta on taas jo vähän mennyt muodista kyllä. Tämä johtuu enemmän kiihkomuslimeista ja näiden myötäjuoksijoista kuin kansallissosialisteista.

Oskar Schindlerissäkin oli mielestäni kyllä kaksi huonoa puolta. Ensinnäkin se, että hän petti vaimoaan, ja toiseksi se, että hän oli alun alkaen antanut kannatuksensa Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelle, jonka kaikkia metkuja, mihin se lopulta ryhtyi, ei mies kuitenkaan kyennyt lopulta hyväksymään.

Viikinkiajan skandinaavit eivät käyttäneet tonttulakkeja

Käsittelemättä ovat vielä ne tonttulakit. Viikinkielävöityksessä lähes jokainen (mies)elävöittäjä on jossain vaiheessa käyttänyt tonttulakin näköistä hiippalakkia, yleensä villasta tehtyä kolmiomaista päähinettä, jonka häntä roikkuu pään sivulla, ja jossa on muhkea karvareunus. Sellaisista ei valitettavasti ole olemassa luotettavia lähteitä. Yhtäkään tällaista hattua ei ole löydetty, eivätkä todisteet viittaa siihen että juuri tämänkaltaisia hattuja olisi ollut viikinkiajalla olemassa, Skandinaviassa tai muuallakaan. Jonkinlaisia turkispäähineitä on ollut olemassa, ja lisäksi on saattanut olla roikkuvia villahiippoja, mutta elävöittäjien suosima yhdistelmä näistä (johon on usein vielä lisätty kulkusia, hopealankaa, lautanauhaa, silkkiä, kirjailua, solkia yms.) on mielikuvituksen tuotetta. Lähinnä lienevät Hudud al-'Alamissa mainitut villaiset hilkat, joiden hännät roikkuvat niskan takana, mutta tästä kuvauksesta puuttuu turkisreuna, ja kaikki muu koristus. Ibn Fadlan puhuu ruusipäällikön hautajaisissa korkeasta brokadipäähineestä, jossa on soopelinkarvaa, mutta tämä ei mitenkään voi tarkoittaa pitkähäntäistä alhaalla roikkuvaa hiippalakkia. Parissa saagassa mainitaan myös "venäläinen hattu", joka saattaa tarkoittaa jonkinlaista karvahattua, mutta minkäänlaista tarkempaa kuvausta saagakirjoittajat eivät valitettavasti tälle päähineelle anna. Gotlantilaisten kuvakivien silhuettihahmoissa toisinaan näkyy hiippamaisia osia päiden takana, muttei ole varmaa ovatko ne kuvaus hatuista, hupuista vai kenties pitkistä hiuksista, karvareunuksia niissä ei ainakaan näy. 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.] 

[Niin, mikseivät "elävöittäjät" ota kunnolla asioista selvää, on kysymys, joka pitää esittää.]

[Tai ehkäpä nuo yrittävät propagoida meille ajatusta, että Joulupukki on ollut oikeasti ruusi.]

(Oikeistopopulistiset) kristityt vallassa Ylellä?

Samalla kun ohjelmistossa lain velvoitteen mukaan tarjotaan uskonnollisia hartausohjelmia, laajenevan uskonnottoman väestönosan erityiskysymyksiin ei ole kiinnitetty huomiota, vaan uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä asioita käsitellään yleensä vain evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta.

[Näin oli lausuttu Vapaa ajattelija -lehden numerossa 1/2025 julkaistussa pääkirjoitustyyppisessä kannanotossa Yleltä vaaditaan tietojen ja mielipiteiden monipuolistamista. Lehti on Suomen Vapaa-ajattelijain liiton.]

[Kannatan ehdottomasti sitä, että kannattaa vastustaa sitä, että Suomen Yleisradio sorsii uskonnotonta tapakulttuuria ja sen sijaan tukee erästä kirkkokuntaa, jonka uskonnollista oppia ei tue minkäänlainen objektiivinen todistusaineisto.]

[Artikkelissa mainitaan useita esimerkkejä tässä siteeraamani laisesta käyttäytymisestä.]

[Ylelläkin taitavat mellastaa oikeistopopulistiset kristityt.]

Kirjailija Nikolai Gogol oli oikeastaan ukrainalainen

– Tshekkiläinen kirjailija Karel Havlicek sanoi jo 1844, että venäläiset kutsuvat kaikkea venäläistä slaavilaiseksi, jotta he myöhemmin voivat kutsua kaikkea slaavilaista venäläiseksi.

Totshytskyi sanoo, että moni venäläisten juhlima taiteilija ei todellisuudessa edes ole venäläinen. Hän mainitsee esimerkkinä kirjailija Nikolai Gogolin, joka oli kotoisin Ukrainan Pultavasta ja kirjoitti ukrainalaisista aiheista. 

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 6.5.2025 julkaistussa Mikko Marttisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Ukrainalaisministeri arvioi: Tästä syystä Suomi onnistui torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksen.]

[Niin sanottu on!]

[Mutta minun täytyy nyt todeta, että yksi lempikirjailijoistani sattuu olemaan venäläinen. Kyseessä on Daniil Ivanovitš Harms (1906-1942), joka oli neuvostoliittolaisen avantgarden suuri nimi ja absurdismin mestari. Hän oli liikaa kiristyneelle kulttuurielämän aidoitukselle Neuvostoliitossa, ja hän kuoli lopulta vankilassa.]

[PS. Eräässä suomalaisessa maanmainiossa tieteiskirjatrilogiassa henkilö saattoi eriyttää itsestään gogolin, joka toimitti hänen puolestaan sitten asioita.]

Syntipukkiajattelu

Se, että syntipukkimekanismissa on lahkolaisuuden maku, ei liene aivan sattumaa. Yhteiskuntafilosofi René Girard meni niinkin pitkälle, että näki uskontojen ja ”tuonpuoleisuuden” ylipäänsä syntyneen tarpeesta pitää väkivalta yhteisön ulkopuolella, siis ulkoistaa yhteisössä olevan väkivalta syntipukille uhraamisprosessissa, joka ajateltiin täysin oikeutetuksi.

Tämänkään päivän syntipukkimekanismissa ei ole kyse keskustelusta vaan rituaalista. Kyvyttömyys katsoa omia pimeyksiään joko yksilönä tai yhteisönä kääntyy tarpeeksi projisoida ne johonkin ulkopuoliseen kohteeseen. Tällainen mekanismi toimii hyvin vahvasti tunteiden, erityisesti tiedostamattomien sellaisten, varassa.

Kristinuskossa varsinainen syntipukkien syntipukki on tietenkin Kristus, mutta paradoksaalisesti tehdäkseen syntipukkimekanismin lopullisesti tarpeettomaksi. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Osaltaan kristinusko on minusta aika söpö. Tosin kolminaisuusoppi on minusta ihan älytön, ja siihen liittyen en pidä normikristinuskossa myöskään siitä, että sen mukaan Jeesus Nasaretilainen on jotain jumalisempaa kuin vain ihminen. Arvostan Jeesusta siinä määrin kuin hänestä mitään voidaan tietää. Pidän myös Spartacuksesta (k. 71 eKr.), joka kuoli noin sata vuotta ennen Jeesusta – tosin taistelussa. Mutta Spartacuksellakin kuolemista edelsi pitkällinen kamppailu.]

Itäiset "viikingit" eli varjagit pukeutuivat islamin kannalta rituaalisesti väärin

Persialainen maantieteilijä Ahmad Ibn Rusta kirjoitti vuosien 903–913 välillä teoksen nimeltä Kitāb al-A‘lāq al-Nafīsa, "Arvokkaiden dokumenttien kirja". Tämä maantiedon kirja yhdisteli hänen omia matkakuvauksiaan Arabiassa ja Mesopotamiassa hänen lukemiinsa kirjallisiin lähteisiin. Ibn Rusta ei luultavasti itse koskaan käynyt pohjoisessa, mutta kirjassa on kuvaus matkasta ruusien mukana Novgorodiin asti, joka lienee peräisin tuntemattomaksi jääneeltä 870-luvun kirjoittajalta. Ibn Rusta välittää hänen kuvauksensa ruuseista seuraavasti:

He pukeutuvat epäpuhtaisiin vaatteisiin, ja miehet koristavat itsensä rannerenkailla ja kullalla. He kohtelevat orjiaan hyvin ja myös nämä on puettu hienostuneisiin vaatteisiin, sillä he käyvät ahkerasti kauppaa.

Epäpuhdas (ei siis likainen) viittaa tässä tapauksessa islaminuskoisten puhtauskäsityksiin, joita ei ole tarpeen käsitellä tässä artikkelissa tarkemmin, mutta sanottakoon että ulkomaisten ruusien pukeutuminen ei luonnollisestikaan täyttänyt kaikkia islaminuskon puhtaussääntöjä. Myös Ibn Fadlan puhuu ruuseista "saastaisina" olentoina, kun hän kertoo heidän peseytymistavoistaan, mutta myös siinä tapauksessa on kyse puhdistautumisesta, joka ei täytä islaminuskon tarkkoja kriteerejä.[...] 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.]

[Muistan ikuisesti, kuinka eräskin hieno toimittaja oli kerran lausunut tosiasiana, että muslimit pitävät sikaa "likaisena" eläimenä, vaikka kyse on ainoastaan islamin antamasta rituaalisesta merkityksestä sialle. Silti jokaisella on tietenkin oikeus antaa haluamiaan rituaalisia merkityksiä mille tahansa. Ellei se ole pahasti ristiriidassa minun arvojeni kanssa.]

"Jeesus, sosialisti"

Kerron joskus uskonnollisille ihmisille olevani poliittisesti vähintään yhtä paljon vasemmalla kuin Karl Marx ja Jeesus.  Tavanomainen häkeltyneisyys heidän kasvoillaan on korvaamaton. 😀

Näin oli lausunut eräs "Jörg" englanninkielisellä kaiken maailman vapaa-ajattelijoiden sivustolla FreeThought Blogs 23.4.2026 julkaistun intialaistaustaisen Mano Singhamin kirjoittaman blogimerkinnän Remaking the image of socialism lukijakommenteissa. Alkuperäinen englanniksi kirjoitettu lausuma oli siis kuulunut näin:

I sometimes tell religious people that I am politically at least as far left as Karl Marx and Jesus. The usual bewilderment on their faces is priceless. 😀

Nyt onkin kätevää kyllä kristillinen sunnuntai. Joten jatkan mielelläni tästä aiheesta.

Historiallinenkin Jeesus, vaikka hän jossain määrin häviääkin historian hämäriin, lienee ollut eettiseltä ajattelultaan yllättävän korkeatasoinen, vaikka miehellä toisaalta varmaan oli myös runsaasti tuon ajan uskovaisen juutalaisen ennakkoluuloja. Kuten näkemys avioliiton ulkopuolisen seksin ja homoseksuaalisuuden turmiollisuudesta. Mutta ainakin hän osasi ajatella jossain määrin ennakkoluulottomasti, ja oli juutalaiseksi äidinkielenään arameaa puhuneeksi mieheksi ainakin lievästi suvaitsevaisempi ei-juutalaisia ja myötäelävämpi naissukupuolen edustajia kohtaan.

Toisaalta voi taatulla varmuudella sanoa, että Jeesuksen elinaikana mikä tahansa sosialistinen yhteiskuntajärjestys olisi ollut mahdoton. Ei ollut tapahtunut eikä tapahtumassa teollista vallankumousta, joka mahdollistaa ennen pitkää runsauden yhteiskunnan sekä sen, että yhteiskunnassa on tavallisille ihmisille jaettavana muutakin kuin niukkuutta.

Roomalaiset eivät tietystä nerokkuudestaan kansana huolimatta osanneet ajatella, että kannattaisi suunnitella enemmän työtä säästäviä laitteita. Sen sijaan maatilojen tuotantoa myöten Jeesuksen elinaikana monet ruumiillista työtä vaativat hommat hoidettiin lähinnä orjatyövoimalla. Rooman valtakunnan ydinalueella Italiassa itse asiassa lähes koko maatalous hoidettiin orjien työllä. Orjat sinänsä maksoivat, mutta näiden tekemä työ oli pääomanomistajille suhteellisen huokeaa.

Se että ei ollut enää juurikaan itsenäisten maanviljelijöiden luokkaa olemassa Italiassa, oli johtanut siihen, että noin vuonna 100 eKr. Rooman legioonat alkoivat koostua värvätyistä, joille maksettiin palkkaa ja joille hankittiin valtion puolesta niin aseet, haarniska kuin syömäpuoli. Aikaisemmin Rooman asevoimien iskuvoima oli perustunut asevelvollisiin maanviljelijöihin, jotka mielellään halusivat taistelujen tauottua palata tiluksilleen. Sotiminen kaukana kotoa aikaa myöten kuitenkin velkaannutti yhä useamman roomalaisen viljelijän, minkä takia nämä joutuivat myymään tiluksensa suurpääomalle. Ja jos roomalainen sotilas kaatui taistelussa, hänen perheensä saattoi myös joutua myymään omaisuutensa.

Toisaalta vaikka roomalaisilla oli filosofeja ja ajattelijoita, he eivät olleet varsinaisesti vielä keksineet empiiristä tiedettä, josta olisi ollut suurta apua historian pyörimisessä oikeaan suuntaan.

Minulla on sellainen käsitys, että vaikka Jeesus mitä ilmeisimmin nimitti ja antoi nimittää itseään Jumalan pojaksi, niin mies ei kuitenkaan käsittänyt olevansa yhtä Jumalan kanssa ja yksi kolmiyhteisen Jumalan kolmesta persoonasta. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla ei tainnut kukaan kristitty myöskään uskoa sellaiseen. Mutta toisella vuosisadalla kaikki historiallisen Jeesuksen tunteneet ihmiset olivat jo kuolleet. Näin kristityt saattoivat ryhtyä jumaloimaan Mestariansa, mikä oli vastoin tämän alkuperäistä tarkoitusta.

Jeesus ei taatusti myöskään ollut halukas tai aikovainen perustamaan uutta uskontoa. Mutta sellainen kuitenkin syntyi. Osittain ja ennen kaikkea myös tästä syystä, että kristinusko luopui alkuperäisen juutalaisen perustansa monoteismista. Ja veikkaan senkin vaikuttaneen, että vaikka Jerusalemin kristillinen alkuseurakunta lienee tuhoutunut juutalaisten ensimmäisen Rooman vastaisen kapinan seurauksena, kun kaikkien juutalaisten isänmaallinen velvollisuus kerran oli saada perustettua itsenäinen Israel uudestaan, niin myöhemmin kristityt yrittivät omaa identiteettiään selitellä parhain päin roomalaisille vallanpitäjille, että joo, kyllä me olemme uskollisia ja alamaisia esivallalle. Vaikka kristillinen jumalanpalveluselämä perustui juutalaiseen synagogapalvelukseen, kristinusko eriytyi juutalaisuudesta.

Kristinuskosta ei tullut pelkästään kevytjuutalaisuutta, joka keräsi synagogan ulkopuolelta käännynnäisiä, vaan myöskin ei-juutalaisuutta.

Ensitahdit eriytymiselle tosin oli lyöty jo noin vuosina 48-50 pidetyssä Jerusalemin "kirkolliskokouksessa", jossa jeesuslaisten vainoajasta jeesuslaiseksi kääntynyt apostoli Paavali, tukenaan läheinen työtoverinsa Barnabas sekä Jeesuksen aikoinaan "kallioksi" nimittämä ykkösoppilas Simon, sai enemmistön tuen sille, että juutalaisuuden ulkopuolelta, "pakanuudesta" kristinuskoiseksi kääntyneiden ei tarvitse ympärileikkauttaa itseään eikä noudattaa juutalaisen uskonnon rituaalisen puhtauden säännöksiä. Tästä kerrotaan pitkällisesti Luukkaan kirjoittaman Apostolien tekojen 15. luvussa.

Simon lausui kokouksessa pitkälliseksi käyneen väittelyn jälkeen mm. tällaista:

Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette oppilaiden harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.

Jeesuksen veli Jaakob puolusti myöskin kantaa vetoamalla profeettojen lausumiin siitä, että kaikki muutkin ihmiset ovat etsivä Herraa. Hän lausui siinä mm. näin:

Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina.

Minä kyllä olen aina syönyt verilettuja.

Mutta em. kanta tuli sitten vallitsevaksi. Ja perinteisiä juutalaisia varmaan saattoi ottaa päähän.

Haluan lopuksi puhua vielä Paavalista. Minua ärsyttää tämän nimen suomennos. On varmaan aina ärsyttänyt.

Paavali kuului juutalaisten farisealaiseen "puolueeseen". Jeesuskin oli ilmeisesti ollut farisealaisuutta aatteellisesti lähellä. Farisealaiset halusivat noudattaa elämässään juutalaista lakia mutta toisaalta halusivat silti helpottaa taakkaa, mitä se toi mukanaan juutalaiskansan jäsenille. Jeesus joka tapauksessa katsoi olevansa henkisesti pakotettu aika ajoin arvostelemaan farisealaisten käytännön uskonnollista suuntautuneisuutta. Tämä on hyvin tallennettu Uuden testamentin neljään evankeliumiin.

Paavalin juutalainen nimi oli Saulus. Hänen isänsä lienee suorittanut Roomalle siinä määrin hyvin sopivia palveluksia, että tämä sai Rooman kansalaisuuden. Ja tämä kansalaisuus periytyi hänen pojalleen. Roomalainen sivistys ja kulttuuri eivät täten olleet Paavalille mitenkään kovin vieraita.

Saulilla oli myös roomalainen nimi. Se oli Pavlvs, ja mies rupesi käyttämään tätä nimeä käännyttyään Jeesuksen kannattajaksi. Saul-Pavlvksesta tuli alkukristillisen kirkon tärkein lähetystyöntekijä, ja voidaan sanoa myös: tärkein teologi.

Jossain vaiheessa elämässään roomalaiset viranomaiset olivat vanginneet Pavlvksen. Mies vetosi sitten keisariin. Hänet lähetettiin sitten keisarin luokse.

Keisarina oli tuolloin Nero. Alkujaan tätä oli pidetty suhteellisen henkevänä sekä fiksuna keisarina. Mutta jotain sitten varmaankin tapahtui. Ehkä keisari putosi hevosen selästä saaden samalla aivovaurion, joka muutti hänen persoonallisuuttaan ikävään suuntaan.

Apostoli Pavlvs pääsi lopulta keisarin eteen. Tämä tutki hänen tapauksensa ja tuomitsi kuolemaan. Rooman kansalaisuudesta oli paljon etua. Sen ansiosta Pavlvsta ei ristiinnaulittu vaan hänet mestattiin miekalla. Kuolema oli pikainen, nopea ja tuskaton.

...Vuonna 212 jKr. keisari Caracalla soi kansalaisuuden kaikille vielä kansalaisuudettomille Rooman valtakunnan vapaille asukkaille, joita oli vielä siihen aikaan melko paljon. Keisari teki teki tämän luultavasti verotuksellisista syistä, mutta ei se minua haittaa.

Keisari Nero oli innostunut vainoamaan Rooman kristittyjä kaupungin kärsittyä suurpalosta vuonna 64. Pavlvs joutui ilmeisesti tämän kampanjan uhriksi. Apostolien teoissa kerrotaan, että hänet olisi alun perin voitu vapauttaa, mutta koska hän oli vedonnut keisariin, niin hänet piti lähettää keisarin eteen. Ei olisi kannattanut vedota keisariin.

Perusteellisemmanoloisia ja järjestelmällisiä valtion toimeenpanemia kristittyjen vainoja Rooman valtakunnassa tapahtui kuitenkin vasta 200-luvulla.

Varsinkin Rooman valtakunnan itäosissa tavallinen kansa suhtautui myötämielisesti keisari Neroon, koska tämä osasi olla kovin kansanomainen. Hänen huonoon jälkimaineeseensa eniten syyllisiä ovat kristityt ja Rooman yläluokka. Jälkimmäioseen kuuluvat saattoivat joutua silloin tällöin kärsimään keisarin vihaisuudenpuuskista.

Mutta jos vertaa Neroa kaikkiin muihin Rooman keisareihin, sanotaanko nyt vaikka aina vuoteen 476 jKr. saakka, niin ei Nero ollut kuin keskipaskiaismainen keisariksi.

Rooman osittaisen palon jälkeen Nero oli rakennuttanut Domvs Avrevs -nimisen – nimi tarkoittaa Kultaista yksityistaloa – palatsin. Neron jouduttua kuolemaan hänen seuraajansa virassa, Vespasianvs, antoi purkaa suuren osan palatsialueesta. Hän antoi rakennuttaa kansalle jotain omaa. Se oli Flavivsten amfiteatteri. Rakennustaiteen massiivisen mestariteoksen valmistuminen ei kestänyt kymmenen vuotta kauempaa hyvän etukäteissuunnittelun ja varoja pihtaamattoman rakentamisen ansiosta. Keisari itse ehti tosin kuolla ennen kuin amfiteatteri vihittiin. Vespasianvksen poika ja seuraaja Titvs vihki sen käyttöön ja järjesti ensin varsin pitkäaikaisen yhtäjaksoisen näytäntöjakson. Titvksen veli Domitianvs keisariksi tultuaan rakennutti vielä amfiteatteriin lattian alle tietyt käytännön sujuvuuden kannalta oivat tilat, joista tuli olemaan suurta iloa heidän amfiteatterinsa kävijöille.

Domitianvs oli Rooman ylhäisön kannalta ehkä suurin piirtein yhtä julmuri kuin Nerokin oli ollut. Domitianvs oli ensimmäinen keisari, joka keksi, että häntä tulee nimittää herraksi ja jumalaksi – dominvs et devs – ja kohdella sen mukaisesti. Kaikki aikaisemmat keisarit olivat jossain määrin yrittäneet piilotella sitä virkansa ominaisuutta, että heillä oli oikeastaan kaikki valta. Domitianvs ei viitsinyt olla kovin diplomaattinen. 500-vuotinen tasavallan – res pvblica – aika oli ollut ohitse jo aikoja sitten, nimittäin silloin kun Octavianvs oli kaapannut vallan vuonna 27 eKr. res pvblica oli tarkoittanut roomalaisille sitä, että valta ei ollut yhdellä, kuten kuningaskunnissa, vaan monella. Wanhat roomalaiset olivat vihanneet tyranniaa. Domitianvs noin paljasti sen kaikille, että heillä, roomalaisilla, oli oikeastaan ollut jo pitkään kuningas hallitsemassa.

...Farisealaisuus oli ainoa Jeesuksen elinajan juutalaisista "puolueista", joka jäi henkiin jatkamaan elämäänsä kahden Rooman vastaisen hävityn kapinan jälkeen. Nykyjuutalainen uskonnollisuus on sen perillinen.