Hissin kaiuttimista kaikuu puhe, jossa Andrew Ryan julistaa kyllästyneensä siihen, että Washingtonin, Vatikaanin ja Moskovan ääliöt kehtaavat vaatia hänenlaiseltaan kolossilta veroja ja rajoittaa hänen nerouttaan, joten hän teki sen ainoan loogisen ratkaisun: hän perusti meren pohjaan kaupungin, jota ohjaisivat ainoastaan Ayn Randin kirjoista tutut objektivismin ohjenuorat ja jossa kapitalismi saisi rehottaa valtoimenaan. Tervetuloa Raptureen.
Peli esittää pelaajalle myös saman tien oman kantansa siihen, mitä mieltä se — ja Ken Levine — ovat tämän filosofian toimivuudesta, sillä pelaajan saapuessa Raptureen koko kaupunki on raunioina. Ruumiit ja romu täyttävät kadut, kaikkialla on savua ja tulta, ja kaduilla vaeltelee verenhimoisten mielipuolten jengejä. Eikä tätä lopputulosta esitetä minään tragediana, joka olisi kohdannut kaupunkia jonkin odottamattoman onnettomuuden seurauksena, vaan Andrew Ryanin filosofioiden lopullisena päätepisteenä. Ryan oli luonut Rapturesta maailman, jossa ainoa laki oli “jos pystyt tekemään jotain, saat tehdä niin”.
Näin oli lausuttu Pelaaja-lehdessä 10.8.2025 julkaistussa Miikka Lehtosen kirjoittamassa peliarvostelussa Kuka sanoo, että politiikka ei muka kuulu peleihin?.
Anarkokapitalismia voidaan pitää yhtä hyvin toimivana poliittisena oppina kuin vasemmistolaista anarkismiakin. Yövartijavaltion sentään tiedetään jollakin lailla toimivan. Termillä tarkoitetaan sellaista poliittista järjestelmää, jossa julkisen vallan tärkeimmiksi tehtäviksi katsotaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen sekä yritysten ja eliittiin kuuluvien ihmisten toimintaedellytysten ylläpitäminen. Sellainenkaan poliittinen järjestelmä tuskin takaa tavallisille ihmisille ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, mutta se on sitten toinen asia.
Eräs Tuomo Hämäläinen on käsitellyt blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Voiko John Galt puhjeta kukkaan talvella ja pelastaa yhteiskunnan austeritypolitiikalla? mielestäni ansiokkaasti tuon äärioikeistolaisen Ayn Randin kirjoittamaa teosta Atlas Shrugged.
