Minulla on Twitterissä seurannassa porukkaa politiikan jokaiselta laidalta, ja lihattoman lokakuun hehkutus on ollut vihreällä laidalla voimakasta, kuten odottaa sopiikin. Vastaavasti taas epävegaaniset tahot ovat osallistuneet keskusteluun kriittisesti irvaillen, mikä sekään ei yllätä. Aikansa tätä keskustelua katseltuaan Suvi Auvinen, eräs vegeskenen kärkinimistä, puki ilmiön sanoiksi:
Siis tää ilmiö, jossa joku sanoo että lihansyönnin vähentäminen vois olla jees ilmastoteko ja siihen tulee AINA joku setämies rehhailemaan että JAAHA minäpä aion sitten ajaa autolla niin maan perkeleesti samalla kun syön kinkkua.
Masculinity so fragile? Vai mitä paskaa tää on?Monet kommentoijat olivat sitä mieltä, että tuo johtuu jonkinlaisesta tiedostamattomasta pelosta ja epävarmuudesta. Ilmastonmuutos, epämiellyttävät faktat ja maailman muuttuminen pelottavat ja ahdistavat, mikä laukaisee defenssireaktion. Onhan tuokin yksi teoria, ja kyllähän tosimiehen ideaali on jäykkä ja hauras myytti (tässä yksi tekstini aiheesta) mutta en jaksa uskoa tuohon.
Hyvän teorian tunnistaa siitä, että sen voi yleistää ja siitä voi tehdä ennusteita. Otetaanpa muutama muu esimerkki tilanteista, joissa joku sanoo, että jonkin asian vähentäminen voisi olla jees, ja toinen vastaa, että vedäpä etupylly päähäsi:
[...]
2. Aikoinaan oli niin, että ensin homot eivät saaneet mennä naimisiin, ja sitten kun saivat, eivät saaneet sanoa avioliittoaan avioliitoksi. Tämä itsessään oli monien mielestä törkeä ihmisoikeusrikos, mutta erityisesti se, että homojen aviorajoituksia perusteltiin uskonnolla tai joillain epämääräisillä perhearvoilla, sai homojen oikeuksien ajajat kettuilemaan konservatiiveille ankarasti.
Kyselivätkö konservatiivit silloin vakavalla naamalla homoilta, että pelottaako teitä mennä vastakkaisen sukupuolen kanssa naimisiin, vai miksi muka teidän pitää keskenänne mennä?
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 17.11.2018 julkaistussa merkinnässä Nalkutusta ja kinkunahmintaa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti