Neuvostoliiton avaruusohjelma ei ollut niin hieno ja onnistunut kuin on kuviteltu

Useamman kerran tuo sama Neuvostoliiton avaruusohjelma koki karmeita katastrofeja, joita salattiin sotilaallisella tiukkuudella ulkomaailmalta. Harhautusoperaatioiden kera. Avaruusohjelmaan liittyi ihan oikeita salaliittoja, mutta kukaan ei näytä enää välittävän niistä. Eikä pahemmin enää muistella, että projektin pätevimmät insinöörit elivät vankeudessa.

[Näin oli lausuttu Paholaisen asiaa ajamattomassa Paholaisen asianajaja -blogissa 28.5.2025 julkaistussa merkinnässä Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa.]

[Neuvostoliitossa avaruusohjelmaan osallistuvat huipputyöntekijät oli pakko pitää vankeudessa, koska pelättiin näiden loikkaavan muuten Länteen. Lännessä taas huipputyöntekijät olivat töissä varsin pitkälle vapaaehtoisesti.]

[Katsoin parin kaverini kanssa hiukan alle vuosi sitten saksalaisen elokuvan Führer ja houkuttelija. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2024. Elokuva on hiukan kuin vuoden 2004 elokuva Perikato, mutta se ei sisällä ollenkaan taistelukohtauksia, edes siinä määrin kuin jälkimmäinen. Ja Perikato käsittelee vain natsi-Saksan ja erityisesti Hitlerin viimeisiä päiviä, kun taas Führerissä ja houkuttelijassa aikajänne on yli kymmenen vuotta vuotta. Lisäksi siinä mainitaan useammin juutalaiset. Siinä on paljon alkuperäistä eli 1930- ja 1940-lukujen kuvamateriaalia ympättynä sekaan. Lisäksi siinä on oikeastaan pääosassa Adolf Hitlerin pitkäaikainen ideologinen kaveri ja myöhempi natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels. Führer ja houkuttelija ei ole minusta yhtä hyvä elokuva kuin Perikato mutta silti ihan viihdyttävä. Goebbels petti vaimoaan siinä missä toinen tunnettu puoluetoverinsa Oskar Schindler ja oli lisäksi melkein yhtä hyvä ja taitava propagandisti kuin Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari ja yksivaltias Octavianus/Augustus (63 eKr.-14 jKr., virassa 27 eKr.-14 jKr.). Jälkimmäinen sai Rooman valtakunnan kansalaiset uskomaan, tai ainakin esittämään, että he uskovat, sen, että Octavianus oli pelastanut valtakunnan sisällissotien alholta ja että nyt oli palattu takaisin ihan normaaliin Rooman tasavallan aikaan. Roomalaiset olivat käyttäneet järjestelmästään nimitystä res publica, joka kirjaimellisesti tarkoittaa julkista asiaa. Termi tavataan suomentaa tasavallaksi, mutta roomalaiset käsittivät asian siten, että tasavalta on sellainen poliittinen järjestelmä, jossa valta on monilla sen sijaan että se olisi vain yhden henkilön käsissä. Roomalaisen kansallisen mytologian mukaan noin vuonna 500 eKr. roomalaiset olisivat karkottaneet harteiltaan etruskikuninkaiden iljettävän ikeen. Ja siitä pitäen roomalaiset olivat ikään kuin allergisia kaikille yksinvallan muodoille. Aina Octavianuksen suorittamaan vallankaappaukseen asti.]

[(Goebbels luultavasti pakotti naisia seksiin useammin kuin Schindler.)]

[Roomalaiseen poliittiseen järjestelmään kuului jopa sellainenkin piirre, että korkein hallintovirka eli konsulin virka oli jaettu kahdelle henkilölle, koska pelättiin yksinvaltiutta. Silti wanha Roomakaan ei ollut demokratia vaan tosiasiallisesti harvainvalta. Ihan alussa se oli ollut sitä kyllä vielä vähemmän, kun tasavallan alkuaikoina valta keskittyi erittäin paljon aatelissukujen jäsenille. Sitä asiaa saatiin korjattua jonkin verran nk. luokkataistelujen tuloksena. Joka tapauksessa Roomassa oli aina rikkailla ja hyvinvoivilla ollut henkilöä kohti paljon enemmän poliittista valtaa kuin tavallisilla ihmisillä. Lait säätävien kansankokousten äänestyssäännöt myöskin suosivat varakkaampia ihmisiä. Lisäksi roomalainen klienttijärjestelmä – clientela – vaikutti siihen suuntaan, että patronuksen klienteillä oli varsinkin tämän kannalta tärkeissä asioissa taipumus äänestää suojelijansa tahdon mukaan.]

[Lisäksi järjestelmä ei myöskään rohkaissut sosiaaliseen nousuun. Pidettiin huonona sellaista, että jokin suku lyhyessä ajassa olisi noussut selvästi yhteiskunnallisesti korkeampiin asemiin.]

[On tietenkin vielä mainittava kaksi asiaa. Naisilla ei ollut Roomassa äänioikeutta, eikä myöskään vaalikelpoisuutta. Ja toiseksi tuohon aikaan vain pieni vähemmistö miespuolisista valtakunnan asukkaista oli kansalaisia.]

[Ennen kaikkea luultavasti verotusteknisistä syistä kuitenkin paljon myöhemmin eli vuonna 212 jKr. keisari Caracalla – syntymänimeltään Marcus Aurelius Antoninus – antoi kansalaisuuden kaikille Rooman valtakunnan vapaille asukkaille. Uudet kansalaiset käsittivät keisarin olevan heidän patronuksensa, ja niinpä varsin monet heistä patronustaan kunnioittaakseen ottivat klaaninimekseen (cognomen) Aurelius. Tämä oli ennen pitkää murtava roomalaisen sovinistisen nimijärjestelmän, jossa tyttöjen etunimi johdettiin aina isän sukunimestä. Jos ketään kiinnostaa, niin keisarin lisänimi (agnomen) Caracalla tulee keisarin suosimasta gallialaisesta hupputunikasta.] 

[Rooman nk. klassisen ajan asianajaja, kaunopuhuja ja poliitikko Marcus Tullius Cicero (106 eKr.-43 jKr.) oli tällainen "homo novus" ("uusi ihminen"), joka nousi vähäisyydestä korkeampiin asemiin. Häntä pidettiin nousukkaana. Ja asiaa jotenkin kuuluu se, että kun Gaius Octavianus ja Marcus Antonius (83/82 eKr.-30 eKr.) olivat Gaius Julius Caesarin (100 eKr-44 eKr.) vuonna 44 eKr. senaatin istuntotilassa tapahtuneen murhan jälkeen solmineet keskenään poliittisen liiton joksikin aikaa, niin Antoniuksen vaatimuksesta liittolaiset murhauttivat Ciceron. Mutta tämä johtui siitä, että jälkimmäinen oli turhan taitavasti sekä julkisesti vittuillut Antoniukselle. Octavianus itse ei olisi halunnut Cicerolle pahaa, mutta hänen oli taipuminen liittolaisensa tahtoon. Muuten liitto olisi jäänyt lyhyeksi.]

[Caesar murhattiin siksi, että hän oli kerännyt omiin käsinsä hiukan liikaa valtaa. Salaliittolaiset pelkäsivät hänen aikovan ryhtyä kuninkaaksi. Vain poikkeusoloissa roomalaiset olivat perinteisesti saattaneet lyhyeksi aikaa nimittää valtion päämieheksi yhden henkilön. Tätä virkamiestä kutsuttiin nimellä dictator. Caesar kuitenkin pitkitti omaa diktatuuriaan, joten voidaan hänen sanoa olleen myös sanan nykyaikaisessa merkityksessä diktaattori. Vallanhamuutus herätti suurta vihastusta, ja sitä laajalti pidettiin huonona siirtona.]

[Caesarin tultua murhatuksi Octavianus oli saanut tietää, että lapseton diktaattori oli testamentissaan adoptoinut hänet ja tehnyt hänestä perijänsä. Hänen alkuperäinen nimensä oli ollut Gaius Octavius Thurinus. Klaaninimeen, joka tässä tapauksessa oli Octavius, olisi pitänyt lisätä adoption merkiksi pääte -an-, jolloin hänen klaaninimekseen olisi tullut tämä Octavianus. Mutta oikeasti Octavianus ei koskaan käyttänyt itsestään tätä nimeä, vaan hän otti nimekseen adoptioisänsä nimen Gauis Julius Caesar. Vuonna 27 eKr. senaatti myönsi hänelle vielä kunnianimen Augustus, joka tarkoittaa kunnianarvoisaa.]

[Gaius Julius Caesar Augustus keräsi itselleen sopivan määrän virkoja, joiden avulla hän saattoi sitten sanoa viimeisen asian valtakunnassa kaikissa tärkeissä asioissa. Ja niin oli uusi diktatuuri syntynyt Roomaan. Edellisestä olikin vain hiukan alle 500 vuotta.]

[Augustus oli hyvä esittämään vaatimatonta. Ja senaatin jäsenet hyviä esittämään uskovansa, että hän oli sellainen. Ja että elettiin edelleen res publicassa. "Augustus on pelastanut tasavallan."]

[Augustuksen adoptioisä, alkuperäinen Gaius Julius Caesar, oli saattanut myös olla aikeissa tehdä pysyviä rakenteellisia muutoksia Rooman valtakunnan valtarakenteisiin. Mutta hän ei vain osannut tehdä sitä joutumatta murhatuksi.]

[Sotapäällikkö-poliitikko Caesarin aikana Rooman voitiin sanoa jo olevan maailmanvalta. Minusta on ihan luonnollista ajatella, että eräänlainen Rooman kaupunginvaltuusto on huono korkein hallintoelin tuollaiselle erittäin laajalle valtakunnalle. Kansalaisten olisi pitänyt raahautua kaikkien äänestyksiin vaikka valtakunnan toiselta laidalta, jos halusivat vaikuttaa asioihin niiden kautta. Ja valtakunnan hallinnon keskus taas oli senaatti, joka koostui joukosta paikallisia aatelisia ja eräitä muita tyyppejä, joilla oli ollut onni päästä siihen asemaan.]

[Keisari Diocletianus (230-313 jKr., virassa 284-305 jKr.) tunnetaan siitä, että hän oli erityisen pontevasti vainonnut kristittyjä. Hän sai aikaan muutakin kuten eräänlaisen melkein toimivan rahauudistuksen. Hän myöskin toteutti mittavan ja järkeistävän hallinnollisen uudistuksen. Aiheemme eli propagandan kannalta Diocletianuksessa on tärkeää, että mies vaati alamaisiaan kunnioittamaan häntä ilmaisulla dominus et deus, joka tarkoittaa herraa ja jumalaa. Alamaisten oli jopa heittäydyttävä maahan itämaiseen tapaan keisarin edessä (kreikaksi proskynesis eli kunnioitus). Tämä oli neuvoa-antavan senaatin jäsenten kannalta melko sietämätöntä, koska keisari murskasi sen pyhäksi tulleen valheen, että imperium romanum oli edelleen tasavalta, res publica.]

[Diocletianus kuitenkin teki vielä sellaisen tempun, että hän jäi onnistuneesti eläkkeelle virastaan. Kukaan ei murhannut häntä myöskään eläkkeellä.]

[Paljon häntä varhaisempi keisari, virassa vuosina 81 jKr - 96 jKr. ollut Domitianus (51 jKr.-96 jKr.), taas ei osannut hommaa oikein kunnolla. Yhden vuonna 89 jKr. tapahtuneen vallankaappausyrityksen seurauksena hänestä tuli yhä epäluuloisempi, ja hän käytti myös valtaansa sen mukaisesti virassaolonsa myöhempinä vuosina. Kaikki roomalaiset joutuivat pelkäämään häntä. Ja kun hän vaati muita puhuttelemaan itseään "herraksi ja jumalaksi", niin Rooman ylhäisöstä alkoi tuntua, ettei nyt varsinaisesti enää elettykään res publicassa. Suloinen illuusio särkyi. Tilanne johti lopulta onnistuneeseen keisarin salamurhayritykseen.]

[Domitianus ei kai silti sentään vaatinut heittäytymistä eteensä palvonnan merkkinä. Siteeraanpa tässä lopuksi Wikipedian artikkelia miehestä:]

Domitianus oli yksi Rooman historian parhaista hallinnon järjestäjistä. Domitianus oli hyvin tarkka sen suhteen, että lakia noudatettiin kaikkialla valtakunnassa. Hän valvoi tunnollisesti virkamiesten toimintaa ja rankaisi väärinkäytöksiin syyllistyneitä.

[Sikäli hyvä mies.] 

[Lisäksi on sanottava, että luultavasti Domitianus ei ainakaan pahemmin vainonnut kristittyjä. Mutta homoseksuaaleja hän kyllä vainosi. Hän oli homofoobikko.

[Lisäksi minä haluaisin sanoa, että joka tapauksessa natsi-Saksan propaganda oli taitavampaa kuin Neuvostoliiton. Asia voi johtua osaltaan kyllä siitäkin, että Neuvostoliiton propagandasta päättävät tahot eivät olleet kovin todellisuudentajuista väkeä. Vaikka silti neukut joka tapauksessa onnistuivat vangitsemiensa huippuosaajien ansiosta lopulta Yhdysvaltain johtavat poliitikot saamaan sätkyn avaruuskilvassa. Sen saa sillä aikaan kun oman maan henkiskäytännöllisistä ongelmista huolimatta panostaa valtavan määrän pääomaa haluamaansa tuotantoon (ja vangitsee huippuasiantuntijoita).]

[Neuvostoliiton ohimeno oikealta ja vasemmalta herätti Yhdysvallat panostamaan erittäin suuresti avaruustutkimukseen. Maan kouluissa lisättiin myös huomattavasti luonnontieteiden osuutta opetuksessa.]

[Natsi-Saksan johtavilla tyypeillä toki oli myös sokeita pisteitä. Joista tärkein on patologinen juutalaisviha. Natsi-Saksan olisi ollut varsin helppo voittaa Neuvostoliitto vuonna 1941 aloittamassaan sodassa, jos nuo eivät olisi olleet niin idiootteja. Olisi vain tarvinnut lopettaa nationalismin kiihkomuodot, tai puhutaan nyt suoraan rasismista, ja toiseksi antaa asiantuntevien ammattitaitoisten sotilasjohtajien hoitaa sotiminen Hitlerin puuttumatta liikaa sodankäynnin johtamiseen, ja kolmanneksi heidän olisi tarvinnut antaa Neuvostoliiton vähemmistökansoille itsenäisyys. Neuvostoliitto oli oikeasti savijaloilla seisova jättiläinen. Juutalaiskansan tuhoaminen ja tutkijoiden pakeneminen ulkomaille vähensivät suuresti natsi-Saksan käytettävissä olevia resursseja.]

[Hitlerin olisi kannattanut kuolla esim. jo vuonna 1925, niin tulevaisuus olisi ollut toisenlainen. Ei olisi tapahtunut juutalaisten kansanmurhaa mitä luultavimmin. Hän aiheutti ihan itse natsi-Saksan häviön sodassa. Osasyynä on toki hänen vuonna 1936 alkanut pitkäaikainen huumeidenkäyttönsä. Tai oikeastaan voidaan puhua lääkkeiden väärinkäytöstä, sillä Hitler oli sikäli kuin Elvis Presley, että kummallekin väärinkäytöspotentiaalia määräsi oikea lääkäri.]

Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ovat myöhäisempää fiktiivistä tarinointia

Laajemmat kertovat lähteet samasta kristillisen Suomen alkukertomuksesta ovat epäluotettavina pidetyt 1200-luvun puolivälissä ja lopulla laaditut latinankieliset Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ja 1600-luvun lopulla tallennettu suomenkieliseen suulliseen perinteeseen perustuva Piispa Henrikin surmavirsi. Tiedämme nykyään hyvin, että Suomen niin kuin toki muidenkin kansakuntien historia, kulttuuri ja identiteetit ovat aktiivisen rakennustyön tuloksia. Työ oli moninaista. Meidän tapauksessa historiattomalle kansalle piti luoda myytit ja menneisyys. Pelkkä kertomus kristillistämisestä ja alistumisesta ruotsalaiselle valtiomahdille ei kelvannut varsinkaan sen jälkeen, kun Ruotsin valtakunnan itäinen osa riuhtaistiin irti emämaasta ja siitä tuli Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaanmaa.

[Näin oli lausuttu Suomalaisen kirjallisuuden seuran Vähäisiä lisiä -blogissa 6.6.2025 julkaistussa Tuomas M. S. Lehtosen kirjoittamassa merkinnässä Siispä Suomen kansa: oliivipuun vihreä oksa ja ruotsalainen majatalo.]

[Ruotsin hallitsijoille oli tärkeää esittää, että he olisivat huseeranneet täällä jo 1100-luvun puolella tekemässä Tärkeitä ja Suuria asioita.]

[Toki on niin, että ihminen on sellainen eläinlaji, jonka yhteisöt pysyvät paremmin pystyssä, mikäli niillä on jonkinlainen yhteisesti jaettu Suuri kertomus.]

Edellinen paavi Franciscus oli globalisoinut katolisen kirkon korkeaa virkakuntaa runsain mitoin

Franciscuksen asema roomalaiskatolisen kirkon uudistajana näkyi ennen kaikkea hänen kardinaalinimityksistään. Paavinvaalissa äänioikeus on tällä haavaa 133 kardinaalilla, joista 109 on Franciscuksen nimittämiä. Franciscus pyrki myös rekrytoimaan Vatikaanin keskushallinnon Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, ja välttämään äärikonservatiivien nimittämistä virkoihin. Näin seuraavaksi paaviksi veikattiin globaalista etelästä tuleva reformistia tai sitten nykyisen liberaalin kehityksen vakiinnuttajaa – itse asiassa Franciscuksen seuraaja Leo XIV sopii tähän kuvaukseen.

[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 28.5.2025 julkaistussa Lauri Snellmanin kirjoittamassa artikkelissa Paavi Franciscus: katolisuuden modernisointi ja liberalismin suunta.]

[Mielestäni "globalismi" tässä mainitulla tavalla on kyllä myönteinen asia. Itse myös kannatan globaalinationalismia. Kannatan lisäksi vielä myös ihmisoikeuksien globalisaatiota.]

Iranissa on hyvää (ja Iranissa on pahaa)

Iranilainen kohtaa kiistakumppaninkin kunnioittaen, tuntee maansa kirjallisuusklassikot ja ottaa vieraan avosylin kotiinsa. Siitä voisimme oppia, sanoo tutkija Joonas Maristo.

Näin oli kuulunut tiivistelmä Helsingin sanomat -lehdessä 18.5.2026 julkaistussa maksumuurin takana olevassa uutisartikkelissa Meillä on Iranista paljon opittavaa, sanoo kulttuurin­tutkija Joonas Maristo.

Toisaalta Iranista on meillä vähemmän opittavaa siinä, että maassa on lailla kiellettyä jättää islam, suhtautua kriittisesti muslimien pyhimpiin islamilaisiin tuntoihin, harjoittaa homoseksuaalista seksuaalisuhdetta, olla ateisti ja naiselle olla pitämättä päässään islamilaista huivia tai matkustaa ilman aviomiehen lupaa. Mm. Mutta toki meidän on hyvä tietää, että siellä on asiat noin.

Ja viime aikoina Iranissa on enenevässä määrin teloitettu toisinajattelijoita, eli juuri niitä iranilaisia, jotka suhtautuvat kunnioittavammin muihin ihmisiin. Tämä johtuu siitä, että Iran on islamilainen tasavalta, jossa poliittinen valta on varsin olennaisessa määrin islamilaisilla uskonoppineilla ja muilla kiihkouskovaisilla islamilaisen yhteisön jäsenillä.

Mutta vaikka Iranin islamilaisen tasavallan yhteiskuntajärjestelmä on islamilainen, eli islamilainen papisto ja islamilainen patriarkaatti edelleen ovat edelleen tiukasti vallassa kiinni niin maan hallinnossa kuin asevoimissa, niin kuitenkin vain vähemmistö iranilaisista katsoo nykyään enää olevansa muslimeita. Maan ja sen kansalaisten tulevaisuus saattaa siis kuitenkin olla paremmalla pohjalla.

Enhän minä toki menisi sellaista vaatimaan, mutta minusta Iranille, iranilaisille ja maailmalle olisi enemmän iloksi ja hyödyksi, että maassa pitäisivät valtaa sataprosenttisesti ateistit kuin kiihkomuslimit, kun kerran ateistina oleminen ei sinänsä vaadi kiihkoilevuutta. Nykyiranilaiset saattaisivat hyvinkin tätä nykyä pitää ateistiparlamentaarikoista. Olen sitä mieltä, että Iranissa ei pitäisi olla vaalioikeutettuja sellaisten ihmisten, jotka ovat kiihkoilijoita.

Mutta eivät toki kaikki muslimit ole hulluja. Olihan natsienkin joukossa kunnollisempia ihmisiä, kuten sudeettisaksalainen tehtailija Oskar Schindler (1908-1974), joka pelasti juutalaisia oman puolueensa aikaansaamalta tuholta vaarantaen näin tekemällä niin omaisuutensa, vapautensa, ruumiillisen koskemattomuutensa kuin henkensä. Nykyään juutalaisten pelastaminen esim. raiskaamiselta tai muulta väkivallalta on taas jo vähän mennyt muodista kyllä. Tämä johtuu enemmän kiihkomuslimeista ja näiden myötäjuoksijoista kuin kansallissosialisteista.

Oskar Schindlerissäkin oli mielestäni kyllä kaksi huonoa puolta. Ensinnäkin se, että hän petti vaimoaan, ja toiseksi se, että hän oli alun alkaen antanut kannatuksensa Saksan kansallissosialistiselle työväenpuolueelle, jonka kaikkia metkuja, mihin se lopulta ryhtyi, ei mies kuitenkaan kyennyt lopulta hyväksymään.

Viikinkiajan skandinaavit eivät käyttäneet tonttulakkeja

Käsittelemättä ovat vielä ne tonttulakit. Viikinkielävöityksessä lähes jokainen (mies)elävöittäjä on jossain vaiheessa käyttänyt tonttulakin näköistä hiippalakkia, yleensä villasta tehtyä kolmiomaista päähinettä, jonka häntä roikkuu pään sivulla, ja jossa on muhkea karvareunus. Sellaisista ei valitettavasti ole olemassa luotettavia lähteitä. Yhtäkään tällaista hattua ei ole löydetty, eivätkä todisteet viittaa siihen että juuri tämänkaltaisia hattuja olisi ollut viikinkiajalla olemassa, Skandinaviassa tai muuallakaan. Jonkinlaisia turkispäähineitä on ollut olemassa, ja lisäksi on saattanut olla roikkuvia villahiippoja, mutta elävöittäjien suosima yhdistelmä näistä (johon on usein vielä lisätty kulkusia, hopealankaa, lautanauhaa, silkkiä, kirjailua, solkia yms.) on mielikuvituksen tuotetta. Lähinnä lienevät Hudud al-'Alamissa mainitut villaiset hilkat, joiden hännät roikkuvat niskan takana, mutta tästä kuvauksesta puuttuu turkisreuna, ja kaikki muu koristus. Ibn Fadlan puhuu ruusipäällikön hautajaisissa korkeasta brokadipäähineestä, jossa on soopelinkarvaa, mutta tämä ei mitenkään voi tarkoittaa pitkähäntäistä alhaalla roikkuvaa hiippalakkia. Parissa saagassa mainitaan myös "venäläinen hattu", joka saattaa tarkoittaa jonkinlaista karvahattua, mutta minkäänlaista tarkempaa kuvausta saagakirjoittajat eivät valitettavasti tälle päähineelle anna. Gotlantilaisten kuvakivien silhuettihahmoissa toisinaan näkyy hiippamaisia osia päiden takana, muttei ole varmaa ovatko ne kuvaus hatuista, hupuista vai kenties pitkistä hiuksista, karvareunuksia niissä ei ainakaan näy. 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.] 

[Niin, mikseivät "elävöittäjät" ota kunnolla asioista selvää, on kysymys, joka pitää esittää.]

[Tai ehkäpä nuo yrittävät propagoida meille ajatusta, että Joulupukki on ollut oikeasti ruusi.]

(Oikeistopopulistiset) kristityt vallassa Ylellä?

Samalla kun ohjelmistossa lain velvoitteen mukaan tarjotaan uskonnollisia hartausohjelmia, laajenevan uskonnottoman väestönosan erityiskysymyksiin ei ole kiinnitetty huomiota, vaan uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä asioita käsitellään yleensä vain evankelis-luterilaisen kirkon näkökulmasta.

[Näin oli lausuttu Vapaa ajattelija -lehden numerossa 1/2025 julkaistussa pääkirjoitustyyppisessä kannanotossa Yleltä vaaditaan tietojen ja mielipiteiden monipuolistamista. Lehti on Suomen Vapaa-ajattelijain liiton.]

[Kannatan ehdottomasti sitä, että kannattaa vastustaa sitä, että Suomen Yleisradio sorsii uskonnotonta tapakulttuuria ja sen sijaan tukee erästä kirkkokuntaa, jonka uskonnollista oppia ei tue minkäänlainen objektiivinen todistusaineisto.]

[Artikkelissa mainitaan useita esimerkkejä tässä siteeraamani laisesta käyttäytymisestä.]

[Ylelläkin taitavat mellastaa oikeistopopulistiset kristityt.]

Kirjailija Nikolai Gogol oli oikeastaan ukrainalainen

– Tshekkiläinen kirjailija Karel Havlicek sanoi jo 1844, että venäläiset kutsuvat kaikkea venäläistä slaavilaiseksi, jotta he myöhemmin voivat kutsua kaikkea slaavilaista venäläiseksi.

Totshytskyi sanoo, että moni venäläisten juhlima taiteilija ei todellisuudessa edes ole venäläinen. Hän mainitsee esimerkkinä kirjailija Nikolai Gogolin, joka oli kotoisin Ukrainan Pultavasta ja kirjoitti ukrainalaisista aiheista. 

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 6.5.2025 julkaistussa Mikko Marttisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Ukrainalaisministeri arvioi: Tästä syystä Suomi onnistui torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksen.]

[Niin sanottu on!]

[Mutta minun täytyy nyt todeta, että yksi lempikirjailijoistani sattuu olemaan venäläinen. Kyseessä on Daniil Ivanovitš Harms (1906-1942), joka oli neuvostoliittolaisen avantgarden suuri nimi ja absurdismin mestari. Hän oli liikaa kiristyneelle kulttuurielämän aidoitukselle Neuvostoliitossa, ja hän kuoli lopulta vankilassa.]

[PS. Eräässä suomalaisessa maanmainiossa tieteiskirjatrilogiassa henkilö saattoi eriyttää itsestään gogolin, joka toimitti hänen puolestaan sitten asioita.]

Syntipukkiajattelu

Se, että syntipukkimekanismissa on lahkolaisuuden maku, ei liene aivan sattumaa. Yhteiskuntafilosofi René Girard meni niinkin pitkälle, että näki uskontojen ja ”tuonpuoleisuuden” ylipäänsä syntyneen tarpeesta pitää väkivalta yhteisön ulkopuolella, siis ulkoistaa yhteisössä olevan väkivalta syntipukille uhraamisprosessissa, joka ajateltiin täysin oikeutetuksi.

Tämänkään päivän syntipukkimekanismissa ei ole kyse keskustelusta vaan rituaalista. Kyvyttömyys katsoa omia pimeyksiään joko yksilönä tai yhteisönä kääntyy tarpeeksi projisoida ne johonkin ulkopuoliseen kohteeseen. Tällainen mekanismi toimii hyvin vahvasti tunteiden, erityisesti tiedostamattomien sellaisten, varassa.

Kristinuskossa varsinainen syntipukkien syntipukki on tietenkin Kristus, mutta paradoksaalisesti tehdäkseen syntipukkimekanismin lopullisesti tarpeettomaksi. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Osaltaan kristinusko on minusta aika söpö. Tosin kolminaisuusoppi on minusta ihan älytön, ja siihen liittyen en pidä normikristinuskossa myöskään siitä, että sen mukaan Jeesus Nasaretilainen on jotain jumalisempaa kuin vain ihminen. Arvostan Jeesusta siinä määrin kuin hänestä mitään voidaan tietää. Pidän myös Spartacuksesta (k. 71 eKr.), joka kuoli noin sata vuotta ennen Jeesusta – tosin taistelussa. Mutta Spartacuksellakin kuolemista edelsi pitkällinen kamppailu.]

Itäiset "viikingit" eli varjagit pukeutuivat islamin kannalta rituaalisesti väärin

Persialainen maantieteilijä Ahmad Ibn Rusta kirjoitti vuosien 903–913 välillä teoksen nimeltä Kitāb al-A‘lāq al-Nafīsa, "Arvokkaiden dokumenttien kirja". Tämä maantiedon kirja yhdisteli hänen omia matkakuvauksiaan Arabiassa ja Mesopotamiassa hänen lukemiinsa kirjallisiin lähteisiin. Ibn Rusta ei luultavasti itse koskaan käynyt pohjoisessa, mutta kirjassa on kuvaus matkasta ruusien mukana Novgorodiin asti, joka lienee peräisin tuntemattomaksi jääneeltä 870-luvun kirjoittajalta. Ibn Rusta välittää hänen kuvauksensa ruuseista seuraavasti:

He pukeutuvat epäpuhtaisiin vaatteisiin, ja miehet koristavat itsensä rannerenkailla ja kullalla. He kohtelevat orjiaan hyvin ja myös nämä on puettu hienostuneisiin vaatteisiin, sillä he käyvät ahkerasti kauppaa.

Epäpuhdas (ei siis likainen) viittaa tässä tapauksessa islaminuskoisten puhtauskäsityksiin, joita ei ole tarpeen käsitellä tässä artikkelissa tarkemmin, mutta sanottakoon että ulkomaisten ruusien pukeutuminen ei luonnollisestikaan täyttänyt kaikkia islaminuskon puhtaussääntöjä. Myös Ibn Fadlan puhuu ruuseista "saastaisina" olentoina, kun hän kertoo heidän peseytymistavoistaan, mutta myös siinä tapauksessa on kyse puhdistautumisesta, joka ei täytä islaminuskon tarkkoja kriteerejä.[...] 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.]

[Muistan ikuisesti, kuinka eräskin hieno toimittaja oli kerran lausunut tosiasiana, että muslimit pitävät sikaa "likaisena" eläimenä, vaikka kyse on ainoastaan islamin antamasta rituaalisesta merkityksestä sialle. Silti jokaisella on tietenkin oikeus antaa haluamiaan rituaalisia merkityksiä mille tahansa. Ellei se ole pahasti ristiriidassa minun arvojeni kanssa.]

"Jeesus, sosialisti"

Kerron joskus uskonnollisille ihmisille olevani poliittisesti vähintään yhtä paljon vasemmalla kuin Karl Marx ja Jeesus.  Tavanomainen häkeltyneisyys heidän kasvoillaan on korvaamaton. 😀

Näin oli lausunut eräs "Jörg" englanninkielisellä kaiken maailman vapaa-ajattelijoiden sivustolla FreeThought Blogs 23.4.2026 julkaistun intialaistaustaisen Mano Singhamin kirjoittaman blogimerkinnän Remaking the image of socialism lukijakommenteissa. Alkuperäinen englanniksi kirjoitettu lausuma oli siis kuulunut näin:

I sometimes tell religious people that I am politically at least as far left as Karl Marx and Jesus. The usual bewilderment on their faces is priceless. 😀

Nyt onkin kätevää kyllä kristillinen sunnuntai. Joten jatkan mielelläni tästä aiheesta.

Historiallinenkin Jeesus, vaikka hän jossain määrin häviääkin historian hämäriin, lienee ollut eettiseltä ajattelultaan yllättävän korkeatasoinen, vaikka miehellä toisaalta varmaan oli myös runsaasti tuon ajan uskovaisen juutalaisen ennakkoluuloja. Kuten näkemys avioliiton ulkopuolisen seksin ja homoseksuaalisuuden turmiollisuudesta. Mutta ainakin hän osasi ajatella jossain määrin ennakkoluulottomasti, ja oli juutalaiseksi äidinkielenään arameaa puhuneeksi mieheksi ainakin lievästi suvaitsevaisempi ei-juutalaisia ja myötäelävämpi naissukupuolen edustajia kohtaan.

Toisaalta voi taatulla varmuudella sanoa, että Jeesuksen elinaikana mikä tahansa sosialistinen yhteiskuntajärjestys olisi ollut mahdoton. Ei ollut tapahtunut eikä tapahtumassa teollista vallankumousta, joka mahdollistaa ennen pitkää runsauden yhteiskunnan sekä sen, että yhteiskunnassa on tavallisille ihmisille jaettavana muutakin kuin niukkuutta.

Roomalaiset eivät tietystä nerokkuudestaan kansana huolimatta osanneet ajatella, että kannattaisi suunnitella enemmän työtä säästäviä laitteita. Sen sijaan maatilojen tuotantoa myöten Jeesuksen elinaikana monet ruumiillista työtä vaativat hommat hoidettiin lähinnä orjatyövoimalla. Rooman valtakunnan ydinalueella Italiassa itse asiassa lähes koko maatalous hoidettiin orjien työllä. Orjat sinänsä maksoivat, mutta näiden tekemä työ oli pääomanomistajille suhteellisen huokeaa.

Se että ei ollut enää juurikaan itsenäisten maanviljelijöiden luokkaa olemassa Italiassa, oli johtanut siihen, että noin vuonna 100 eKr. Rooman legioonat alkoivat koostua värvätyistä, joille maksettiin palkkaa ja joille hankittiin valtion puolesta niin aseet, haarniska kuin syömäpuoli. Aikaisemmin Rooman asevoimien iskuvoima oli perustunut asevelvollisiin maanviljelijöihin, jotka mielellään halusivat taistelujen tauottua palata tiluksilleen. Sotiminen kaukana kotoa aikaa myöten kuitenkin velkaannutti yhä useamman roomalaisen viljelijän, minkä takia nämä joutuivat myymään tiluksensa suurpääomalle. Ja jos roomalainen sotilas kaatui taistelussa, hänen perheensä saattoi myös joutua myymään omaisuutensa.

Toisaalta vaikka roomalaisilla oli filosofeja ja ajattelijoita, he eivät olleet varsinaisesti vielä keksineet empiiristä tiedettä, josta olisi ollut suurta apua historian pyörimisessä oikeaan suuntaan.

Minulla on sellainen käsitys, että vaikka Jeesus mitä ilmeisimmin nimitti ja antoi nimittää itseään Jumalan pojaksi, niin mies ei kuitenkaan käsittänyt olevansa yhtä Jumalan kanssa ja yksi kolmiyhteisen Jumalan kolmesta persoonasta. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla ei tainnut kukaan kristitty myöskään uskoa sellaiseen. Mutta toisella vuosisadalla kaikki historiallisen Jeesuksen tunteneet ihmiset olivat jo kuolleet. Näin kristityt saattoivat ryhtyä jumaloimaan Mestariansa, mikä oli vastoin tämän alkuperäistä tarkoitusta.

Jeesus ei taatusti myöskään ollut halukas tai aikovainen perustamaan uutta uskontoa. Mutta sellainen kuitenkin syntyi. Osittain ja ennen kaikkea myös tästä syystä, että kristinusko luopui alkuperäisen juutalaisen perustansa monoteismista. Ja veikkaan senkin vaikuttaneen, että vaikka Jerusalemin kristillinen alkuseurakunta lienee tuhoutunut juutalaisten ensimmäisen Rooman vastaisen kapinan seurauksena, kun kaikkien juutalaisten isänmaallinen velvollisuus kerran oli saada perustettua itsenäinen Israel uudestaan, niin myöhemmin kristityt yrittivät omaa identiteettiään selitellä parhain päin roomalaisille vallanpitäjille, että joo, kyllä me olemme uskollisia ja alamaisia esivallalle. Vaikka kristillinen jumalanpalveluselämä perustui juutalaiseen synagogapalvelukseen, kristinusko eriytyi juutalaisuudesta.

Kristinuskosta ei tullut pelkästään kevytjuutalaisuutta, joka keräsi synagogan ulkopuolelta käännynnäisiä, vaan myöskin ei-juutalaisuutta.

Ensitahdit eriytymiselle tosin oli lyöty jo noin vuosina 48-50 pidetyssä Jerusalemin "kirkolliskokouksessa", jossa jeesuslaisten vainoajasta jeesuslaiseksi kääntynyt apostoli Paavali, tukenaan läheinen työtoverinsa Barnabas sekä Jeesuksen aikoinaan "kallioksi" nimittämä ykkösoppilas Simon, sai enemmistön tuen sille, että juutalaisuuden ulkopuolelta, "pakanuudesta" kristinuskoiseksi kääntyneiden ei tarvitse ympärileikkauttaa itseään eikä noudattaa juutalaisen uskonnon rituaalisen puhtauden säännöksiä. Tästä kerrotaan pitkällisesti Luukkaan kirjoittaman Apostolien tekojen 15. luvussa.

Simon lausui kokouksessa pitkälliseksi käyneen väittelyn jälkeen mm. tällaista:

Veljet, te tiedätte, että Jumala on jo aikoja sitten teidän keskuudessanne tehnyt valintansa: hän on antanut pakanoiden kuulla minun suustani evankeliumin ja tulla uskoon. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette oppilaiden harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät.

Jeesuksen veli Jaakob puolusti myöskin kantaa vetoamalla profeettojen lausumiin siitä, että kaikki muutkin ihmiset ovat etsivä Herraa. Hän lausui siinä mm. näin:

Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina.

Minä kyllä olen aina syönyt verilettuja.

Mutta em. kanta tuli sitten vallitsevaksi. Ja perinteisiä juutalaisia varmaan saattoi ottaa päähän.

Haluan lopuksi puhua vielä Paavalista. Minua ärsyttää tämän nimen suomennos. On varmaan aina ärsyttänyt.

Paavali kuului juutalaisten farisealaiseen "puolueeseen". Jeesuskin oli ilmeisesti ollut farisealaisuutta aatteellisesti lähellä. Farisealaiset halusivat noudattaa elämässään juutalaista lakia mutta toisaalta halusivat silti helpottaa taakkaa, mitä se toi mukanaan juutalaiskansan jäsenille. Jeesus joka tapauksessa katsoi olevansa henkisesti pakotettu aika ajoin arvostelemaan farisealaisten käytännön uskonnollista suuntautuneisuutta. Tämä on hyvin tallennettu Uuden testamentin neljään evankeliumiin.

Paavalin juutalainen nimi oli Saulus. Hänen isänsä lienee suorittanut Roomalle siinä määrin hyvin sopivia palveluksia, että tämä sai Rooman kansalaisuuden. Ja tämä kansalaisuus periytyi hänen pojalleen. Roomalainen sivistys ja kulttuuri eivät täten olleet Paavalille mitenkään kovin vieraita.

Saulilla oli myös roomalainen nimi. Se oli Pavlvs, ja mies rupesi käyttämään tätä nimeä käännyttyään Jeesuksen kannattajaksi. Saul-Pavlvksesta tuli alkukristillisen kirkon tärkein lähetystyöntekijä, ja voidaan sanoa myös: tärkein teologi.

Jossain vaiheessa elämässään roomalaiset viranomaiset olivat vanginneet Pavlvksen. Mies vetosi sitten keisariin. Hänet lähetettiin sitten keisarin luokse.

Keisarina oli tuolloin Nero. Alkujaan tätä oli pidetty suhteellisen henkevänä sekä fiksuna keisarina. Mutta jotain sitten varmaankin tapahtui. Ehkä keisari putosi hevosen selästä saaden samalla aivovaurion, joka muutti hänen persoonallisuuttaan ikävään suuntaan.

Apostoli Pavlvs pääsi lopulta keisarin eteen. Tämä tutki hänen tapauksensa ja tuomitsi kuolemaan. Rooman kansalaisuudesta oli paljon etua. Sen ansiosta Pavlvsta ei ristiinnaulittu vaan hänet mestattiin miekalla. Kuolema oli pikainen, nopea ja tuskaton.

...Vuonna 212 jKr. keisari Caracalla soi kansalaisuuden kaikille vielä kansalaisuudettomille Rooman valtakunnan vapaille asukkaille, joita oli vielä siihen aikaan melko paljon. Keisari teki teki tämän luultavasti verotuksellisista syistä, mutta ei se minua haittaa.

Keisari Nero oli innostunut vainoamaan Rooman kristittyjä kaupungin kärsittyä suurpalosta vuonna 64. Pavlvs joutui ilmeisesti tämän kampanjan uhriksi. Apostolien teoissa kerrotaan, että hänet olisi alun perin voitu vapauttaa, mutta koska hän oli vedonnut keisariin, niin hänet piti lähettää keisarin eteen. Ei olisi kannattanut vedota keisariin.

Perusteellisemmanoloisia ja järjestelmällisiä valtion toimeenpanemia kristittyjen vainoja Rooman valtakunnassa tapahtui kuitenkin vasta 200-luvulla.

Varsinkin Rooman valtakunnan itäosissa tavallinen kansa suhtautui myötämielisesti keisari Neroon, koska tämä osasi olla kovin kansanomainen. Hänen huonoon jälkimaineeseensa eniten syyllisiä ovat kristityt ja Rooman yläluokka. Jälkimmäioseen kuuluvat saattoivat joutua silloin tällöin kärsimään keisarin vihaisuudenpuuskista.

Mutta jos vertaa Neroa kaikkiin muihin Rooman keisareihin, sanotaanko nyt vaikka aina vuoteen 476 jKr. saakka, niin ei Nero ollut kuin keskipaskiaismainen keisariksi.

Rooman osittaisen palon jälkeen Nero oli rakennuttanut Domvs Avrevs -nimisen – nimi tarkoittaa Kultaista yksityistaloa – palatsin. Neron jouduttua kuolemaan hänen seuraajansa virassa, Vespasianvs, antoi purkaa suuren osan palatsialueesta. Hän antoi rakennuttaa kansalle jotain omaa. Se oli Flavivsten amfiteatteri. Rakennustaiteen massiivisen mestariteoksen valmistuminen ei kestänyt kymmenen vuotta kauempaa hyvän etukäteissuunnittelun ja varoja pihtaamattoman rakentamisen ansiosta. Keisari itse ehti tosin kuolla ennen kuin amfiteatteri vihittiin. Vespasianvksen poika ja seuraaja Titvs vihki sen käyttöön ja järjesti ensin varsin pitkäaikaisen yhtäjaksoisen näytäntöjakson. Titvksen veli Domitianvs keisariksi tultuaan rakennutti vielä amfiteatteriin lattian alle tietyt käytännön sujuvuuden kannalta oivat tilat, joista tuli olemaan suurta iloa heidän amfiteatterinsa kävijöille.

Domitianvs oli Rooman ylhäisön kannalta ehkä suurin piirtein yhtä julmuri kuin Nerokin oli ollut. Domitianvs oli ensimmäinen keisari, joka keksi, että häntä tulee nimittää herraksi ja jumalaksi – dominvs et devs – ja kohdella sen mukaisesti. Kaikki aikaisemmat keisarit olivat jossain määrin yrittäneet piilotella sitä virkansa ominaisuutta, että heillä oli oikeastaan kaikki valta. Domitianvs ei viitsinyt olla kovin diplomaattinen. 500-vuotinen tasavallan – res pvblica – aika oli ollut ohitse jo aikoja sitten, nimittäin silloin kun Octavianvs oli kaapannut vallan vuonna 27 eKr. res pvblica oli tarkoittanut roomalaisille sitä, että valta ei ollut yhdellä, kuten kuningaskunnissa, vaan monella. Wanhat roomalaiset olivat vihanneet tyranniaa. Domitianvs noin paljasti sen kaikille, että heillä, roomalaisilla, oli oikeastaan ollut jo pitkään kuningas hallitsemassa.

...Farisealaisuus oli ainoa Jeesuksen elinajan juutalaisista "puolueista", joka jäi henkiin jatkamaan elämäänsä kahden Rooman vastaisen hävityn kapinan jälkeen. Nykyjuutalainen uskonnollisuus on sen perillinen.

Väestönvaihto on poliittinen valinta, jolle löytyy vaihtoehtoja

Väestönvaihto ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta, jolle löytyy vaihtoehtoja. Tässä ensi alkuun pari.

a) Sosiaalietuudet Suomessa kuuluvat vain ja ainoastaan Suomen kansalaisille. Työperäiset elävät työllään. Pakolaiset hoidamme lähimmäisenrakkauden hengessä hätämajoituksella ja hernerokalla. Rahanjaon kansalaisuusperusteisuus ei ole Teemun päähänpisto vaan perussuomalaisten pitkäjänteinen tavoite.

b) Tarjotkaamme mojovimmat kannustimet kunnon ihmisten sikiämiseen. Usean lapsen äidin vapautus palkka- ja yrittäjätulon verosta työuran loppuun saakka on yksi valikoiva keino. Siitä harvoin hyötyisivät työperättömät tulokkaat. Kansanedustaja Onni Rostila (ps) jo tekikin tästä kouriintuntuvan aloitteen eduskunnassa. Suomella on varaa suomalaisvanhempien kaikenmoiseen tukemiseen, jos miljardeja vapautuu kotouttamisteollisuudesta.

[Näin oli lausuttu historioitsija-kansanedustaja Teemu Keskisarjan 30.6.2025 julkaistussa kolumnissa Niin mikä salaliittoteoria, ministeri Adlercreutz?.]

[Jotenkin Keskisarjan ehdottamat kaksi uudistusta vaikuttavat minun silmiini siltä kuin ne varmaan toimisivatkin.] 

[Mutta se on jännä, että eräät kirkkain silmin sanovat, että väestönvaihto ei ole totta vaan äärioikeistolainen salaliittoteoria, vaikka ei siinä mitään pahaa ole, vaikka väestö maassamme vaihtuisikin.]

[Aiheeseen edes jotenkin liittyen, niin eräs hemmo on jokunen vuosi sitten julkaissut blogissaan tekstin äärivasemmistolaisesta Pohjois-Amerikan väestön vaihtumattomuutta koskevasta teoriasta.]

[Tietysti olisi kilttiä, jos myös minun lukijani aina muistaisivat, että tieteen piirissä sana "teoria" tarkoittaa sitä, että jonkin näkemyksen puolesta on olemassa jo jonkin verran todistusaineistoa. Puhekielessä sanalla voidaan tarkoittaa luuloa tai hyvää arvausta. Tieteessä taas alustavaa kysymyksenasettelua kutsutaan hypoteesiksi, joka voi johtaa ennen pitkää siihen, että tietojen karttuessa aiheesta hypoteesi korottuu jo teoriaksi.] 

Ihmisoikeusajattelu on peräisin kristinuskosta

Usein tavoite on alun perin mitä parhain: puolustaa heikkoja ja sorrettuja.

Ja tässä tullaan kiinnostavaan kohtaan affektiivisesti ja reaktiivisesti toimivaa uuslahkolaisuutta: sen arvopohja on – vaikkei sitä haluttaisi myöntää – kristinuskossa, mutta sen toimintatavat kristillisyyden antiteesi.

[...]

Uhrin puolella oleminen ei ole mikään yleisinhimillinen piirre. Se ikään kuin sotii sisäsyntyistä vahvuuden ja voiman arvostamista vastaan. Länsimaiseen kulttuuriin heikkouden ja pienuuden nostaminen arvoonsa tulee suoraan kristinuskosta.

Jopa YK:n ihmisoikeuksien julistuksen keskeisimmät periaatteet on muotoiltu – muun muassa dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainion mukaan – kristilliseltä pohjalta, kuten Tuomas Akvinolaisen filosofiasta, vaikka ne pyrittiinkin häivyttämään universaaliuden nimissä. Se olikin ehkä taktisesti viisasta. Myös vasemmistolle heikomman puolustamisen ajatus on vuotanut kristinuskosta, vaikka mutkan kautta. Se on kaunis ja hyvä ajatus. Ongelmaksi se muodostuu, kun siitä tehdään fetissi. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Täytyy sanoa, että onhan se sentään omaperäistä, että kristinuskon ja sen tunnustamisen symboliksi oli noussut risti, crux, joka oli ollut roomalainen varsin raaka teloitusväline.]

[Osaltaan kristinusko on minusta aika söpö. Tosin kolminaisuusoppi on minusta ihan älytön, ja siihen liittyen en pidä normikristinuskossa myöskään siitä, että sen mukaan Jeesus Nasaretilainen on jotain jumalisempaa kuin vain ihminen.]

Valvontakomissiossa: parin lasillisen jälkeen etenkin ukrainalaissyntyiset upseerit tekivät äänekkäästi selväksi, että eivät olleet venäläisiä

Välillä brittien ja venäläisten suhteet paranivat niin, että Magill kutsui niitä raportissaan ”erittäin iloisiksi”. Iloa lisättiin alkoholilla, jota komission illanvietoissa nautittiin runsaasti.

Magill kävi parin neuvostoupseerin kanssa tarkastamassa Salpalinjaa Kymenlaaksossa. Tarkastus käynnistyi Kouvolan Alkosta, josta haettiin brandya. Tällainen ei ilmeisesti ollut harvinaista.

Magill muisteli myöhemmin, että parin lasillisen jälkeen etenkin ukrainalaissyntyiset upseerit tekivät äänekkäästi selväksi, että eivät olleet venäläisiä.

Valvontakomission pääpaikassa Hotelli Tornissa järjestetyt juhlat olivat hulppeita. Howie käytti raportissaan nimitystä ”Best Control Comission Style” juhlista, joissa pöydät notkuivat vodkaa ja kaviaaria.

Yksi brittiupseeri tosin valitti sellaista menoa tiukan säännöstelyn kuristamassa Suomessa, kun juhlissa ryypättiin ja ylensyötiin. Ympäri maata suuntautuvilla tarkastusmatkoilla erityisesti venäläisillä upseereilla oli tapana ostaa kaupat puhtaaksi tiukasti säännöstellyistä tuotteista, mikä aiheutti närää.

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehden sivuilla 29.5.2025 julkaistussa Seppo Varjuksen kirjoittamassa uutisartikkelissa Karu kuva Suomesta – britit pitivät J.K. Paasikiveä ”seniilinä”.]

[Valvontakomission brittiupseereilla on tosiaan voinut olla enemmän "häpyä" kuin neuvostoliittolaisilla upseereilla.] 

[Venäjän imperiumia voitaisiin aina kutsua jollakin sellaisella nimellä, josta kävisi selväksi, että Venäjä on alistanut vieraita kansoja alaisuuteensa alusta alkaen.]

[Ihan alussahan Neuvostoliitto oli olevinaan tasa-arvoisten kansojen ja kansakuntien liitto. Vähemmistökansoja periaatteessa ymmärrettiin. Mutta kommunistien rautakoron vahvistettua otettaan valtiovalta Neuvostoliitossa saattoi sitten myöhemmin vapaammin toimia suur-Venäjän etnisten intressien mukaan (vertaa suur-Saksaan). En tiedä, olisiko tärkein Neuvostoliiton perustajista eli herra Lenin aivan hyväksynyt tuollaista menoa, mutta ei järjestelmän toiminta saa olla vain yhden miehen tai henkilön kunnollisuudesta kiinni. Leninhän kuoli vuonna 1922 aivoverisuonten kovettumaan. Mies tosin oli ollut pääpiruna siinä, että lopulta kilpailevat puolueet oli Venäjällä ja Neuvostoliitossa kielletty. Hän oli myös erittäin häikäilemätön poliittinen toimija, jolle oikea ja hyvä päämäärä parhaaseen jesuiittatyyliin oikeutti kaikki teot, joilla siihen pyrittiin.]

[Leninin puolesta voi kyllä esittää sen puolustuksen, että aivoverisuonten kovettuma saattaa tehdä ihmisestä julmemman ja häikäilemättömämmän kuin mitä hän muuten olisi.]

[Uuden Venäjän eli yksipuoluediktatuuri Neuvostoliiton viralliseksi kansainväliseksi kieleksi hallitseva kommunistinen puolue valitsi venäjän kielen. Jos kommunistit olisivat halunneet tasa-arvoa, he olisivat voineet valita siksi jonkin kansallisesti ja etnisesti puolueettoman kielen, kuten esperanton taikka sen edelleenkehitelmän idon. Vaikka esperantosta ei tehty alussa kansainvälistä kieltä Neuvostoliittoon, niin sitä kuitenkin maassa harrastettiin runsaasti alussa. Stalinin otettua puolueen oman rautakorkonsa alle mies antoi kieltää esperanton harrastamisen, ilmeisesti siitä syystä, että harrastus voisi tuoda liikaa kansainvälisiä vaikutteita hänen maahansa.]

[Marxilaisuudelle nimensä antanut oppi-isä Karl Marx (1818-1883) oli omaksunut ajatuksen "proletariaatin diktatuurista" ranskalaiselta väkivaltaisen vallankumouksen kannattajalta Louis-Auguste Blanquilta (1805–1881).]

[Marxista kyseessä oli yhteiskunnallinen välivaihe sen jälkeen, kun työväestö on saanut vallan käsiinsä, mutta hän ei kovin tarkasti selittänyt, mitä kaikkea se sitten tarkoittaisi. Joka tapauksessa oli selvää, että sen aikana yhteiskunnan ja talouden rakenteet oli määrä muuttaa työväestön edun mukaan toimiviksi. Koska Marx uskoi valtion olevan pelkkä luokkasorron väline, niin hän uskoi sen kuoleentuvan, kun lopulta kaikki edellytykset luokkasorrolle päättyisivät ja lakkaisivat, ja tämä koski myös työväestön harjoittamaa luokkasortoa.]

[Marx oli eräässä muussakin suhteessa pää pilvissä ja lapsenuskoinen ja naiivi. Siteeraan seuraavassa proletariaatin diktatuuri -termiä käsittelevää Wikipedia-artikkelia:]

Marx suhtautui luottavaisesti siihen, että proletariaatin diktatuuri ei kääntyisi pienen vähemmistön tai yhden henkilön despotismiksi. Kun anarkisti Mihail Bakunin varoitti asiasta, Marx torjui väitteen. Hän kirjoitti Bakuninin teoksen marginaaliin huomautuksen, että aivan kuten kapitalisti pysyy kapitalistina, vaikka istuu kunnanvaltuustossa, samoin entiset työläiset pysyvät työläisinä noustessaan johtoasemiin. Marx uskoi, että sosialismissa valtaa käyttäisi yhteiskunnassa valtaenemmistönä oleva proletariaatti. Hal Draperin mukaan Marx tarkoitti proletariaatin diktatuurilla vallankäytön luokkaluonnetta eikä sitä, että vallankäyttö olisi muodoltaan diktatuuria.

[Mielestäni Karl Marxin ihmiskäsityksessä olisi ollut petrattavaa.]

[Marxilaisuuden myönteinen vesa on kuitenkin moderni sosialidemokratia Bernsteinin mukaan. Bernstein hylkäsi hölmöydet ja utopismin.]

[V. I. Lenin taas oli erilainen. Hän piti "proletariaatin diktatuuria" vallan haltuunoton olennaisena seurauksena. Lenin oli paras mahdollinen seuraaja alkuperäisille Blanquin ajatuksille. Blanqui oli kirjoittanut tiedostavasta etujoukosta, jonka johdolla vallankumous tehtäisiin. Voittanut etujoukko perustaisi tilapäisen yksinvallan. Vaaleja ei Blanquin mukaan voinut järjestää, koska kansan enemmistö oli liian tietämätöntä ymmärtääkseen etujaan.]

[Lenin joutui vallankaappauksensa jälkeen asiasta kiistaan marxilaisuuden tärkeimmän teoreetikon Karl Kautskyn kanssa, joka tunsi Leniniä paremmin Marxin kirjoitukset. Vaikka en minä sano, että Marxkaan oikeassa olisi ollut.]

Manner-Kiinan valtio ei todellakaan ole panostanut mielenterveyspalveluihin

Wangin mukaan Kiinassa on vasta hiljattain alettu kerätä tutkimustietoa mielenterveysongelmista. Ensimmäinen tutkimus julkaistiin noin kaksi vuotta sitten.

Sen mukaan seitsemän prosenttia kiinalaisnuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Yleisintä on masennus. Teini-ikäisten tilastoissa esiin nousee lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, Wang sanoo.

Kun unohdetaan ikärajat ja puhutaan kaikista kiinalaisista, mielenterveysongelmista kärsiviä on todella paljon.

Maailman terveysjärjestön WHO:n vuoden 2015 tietojen mukaan yhteensä 54 miljoonaa kiinalaista kärsii masennuksesta. Se on noin 4,2 prosenttia kiinalaisista. Arvio ei juuri poikkea koko maailman keskiarvosta, joka on tasan neljä prosenttia.

Tästä huolimatta vain alle prosentti Kiinan terveydenhuollon budjetista oli vuonna 2016 ohjattu mielenterveyspalveluihin. 

[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 30.3.2025 julkaistussa Jenny Matikaisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Stressaantunut kiinalainen käy raivohuoneessa räiskimässä hääkuviaan rikki – "Pekingissä on paljon ihmisiä, joiden pää on täynnä asioita".]

[Artikkelissa todetaan kuitenkin onneksi myöhemmin, että mielenterveysongelmat manner-Kiinan valtio silti myöntää.]

[Mutta ehkä se kollektiivinen kulttuuri ei ole tarpeeksi ihan kaikkeen. Tarvitaan lisäksi psykiatreja, psykiatrisia erikoissairaanhoitajia ja terapeutteja.]

Miten voi käydä, kun myy sielunsa ja vasemman kiveksensä Putinin ja Venäjän edestä

Venäjä vaikuttaa vähättelevän Viktor Orbánin vaalitappion merkitystä itselleen, uutisoi The Guardian. Sunnuntain vaaleissa rökäletappion kokenutta Orbánia pidettiin pääministerikaudellaan Kremlin tärkeimpänä liittolaisena EU:ssa.

– Emme olleet koskaan ystäviä Orbánin kanssa, sanoi Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov tiistaina.

Näin oli lausuttu Keskisuomalainen-lehdessä 14.4.2026 julkaistussa Ville Hardénin kirjoittamassa uutisartikkelissa Kreml hylkäsi Orbánin nopeasti: "Emme olleet koskaan ystäviä".

Tiedepalsta-keskustelupalstalla oli sitten eräs henkilö lausunut, että Orbán oli myynyt sielunsa ja vasemman kiveksensä Putinin ja Venäjän edestä, ja nyt Peskov sanoo tuollaista.

Toinen keskustelija taas oli kommentoinut asiaa sanomalla, että venäläiset ovat aina värvänneet ja hyödyntäneet pettureita mutta halveksivat näitä ja kun eivät enää hyödy, niin heittävät saman tien bussin alle. "Petturien ajatus siitä, että saisivat palkan kun työ on tehty, on väärä."

Mutta jos ajatellaan vaikka Hitleriä ja hänen Saksaansa, niin nämähän olivat tehneet eräältä osin salaisen sopimuksen Neuvostoliiton kanssa vuoden 1939 elokuussa, minkä kyseenalainen ansio on se, että syyskuun alussa Saksa kykeni hyökkäämään Puolaan usealta ympäröivältä taholta ja jota hyökkäystä seurasi hiukan myöhemmin Neuvostoliiton hyökkäys Puolaan, kun Neuvostoliitto oli ensin saanut kunnolla selvitettyä välinsä Japanin suuntaan. Maat jakoivat Puolan alueen keskenään.

Sopimuksen vuoksi ei ollut mahdollista kuljettaa Suomen Italiasta ostamia Fiat G.50 -hävittäjiä Saksan alueen halki Suomeen.

Ja sopimus mahdollisti senkin, että Neuvostoliitto saattoi rauhassa tarvitsematta pelätä Saksan vihamielistä reaktiota aloittaa marraskuun alussa sodan Suomen valtaamiseksi.

Ja sopimus mahdollisti Baltian maiden sekä Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan liittämisen Neuvostoliittoon.

Sopimus mahdollisti myös sen, että Saksa vuonna 1941 petti ystävänsä Neuvostoliiton ja aloitti sodan sitä vastaan.

PS. Tässä sitä taas olisi tällainen "kauniimpi" siteerausblogimerkintä, jollainen kauneus tulee olemaan vakiokamaa kuluvan vuoden 2026 kesäkuusta alkaen.

Presidentti Mannerheim käytti neuvostoliittolaisista koko ajan halventavaa "the bolshies" -nimitystä

Britit jännittivät venäläisiä. Suomalaiset yrittivät hyödyntää tätä.

Kun poliittinen edustaja Shepherd ensimmäisen kerran tapasi presidenttinä toimineen marsalkka Mannerheimin, tämä käytti neuvostoliittolaisista koko ajan ”the bolshies” -nimitystä.

Englanninkielinen sana viittaa bolsevikkeihin ja oli hiukan halventava. Shepherd yritti väittää Mannerheimille, että Britannian ja Neuvostoliiton liittolaisuus perustui luottamukseen.

Mannerheim teki Shepherdiin kuitenkin vaikutuksen. Kun Shepherd ensimmäisen kerran tapasi pääministerin ja tulevan presidentin Paasikiven, tämä hämmensi brittidiplomaattia.

Shepherd raportoi Lontooseen, että Paasikivi oli ”lähestyvästä seniliteetistään” huolimatta vaikuttava persoona. Myöhemmin hänen käsityksensä parani. 

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehden sivuilla 29.5.2025 julkaistussa Seppo Varjuksen kirjoittamassa uutisartikkelissa Karu kuva Suomesta – britit pitivät J.K. Paasikiveä ”seniilinä”.]

[Marsalkka Mannerheim oli aatelinen sormenpäitään myöten. Jätän mainitsematta nyt sen, että ainakin nuorempana hän oli mielellään käyttänyt prostituoitujen palveluksia, mutta siihen aikaan se oli varmaankin ollut tapana Venäjän keisarikunnan asevoimien upseereiden keskuudessa.]

[Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minusta Mannerheim on ollut enemmän plussaa kuin miinusta Suomelle siitä huolimatta, että hän hoiti hiukan huonosti maamme sisällissodan jälkiselvittelyt ja monet selvittelyt jo sitä ennen. Ainakin hän osasi periaatteessa johtaa sodankäyntiä. Eikä hän missään vaiheessa ryhtynyt harjoittamaan vallankaappausta Suomen laillista hallintoa vastaan, vaikka ainakaan nuorempana hän ei mitä todennäköisimmin ollut ollut kiihkeä demokraatti.] 

[Mitä tulee tuohon väitteeseen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton liittolaisuus olisi perustunut luottamukseen, niin sen enempää Winston Churchill kuin Josif Stalin eivät luottaneet kannaltaan vihamieliseen järjestelmään ja sen poliittisiin tuotteisiin. Kyseessä oli sen sijaan klassinen viholliseni vihollinen on ystäväni -ilmiö. Toki sodan aikana Lännessä saatettiin joissakin piireissä välillä hyvinkin lujaa ihailla kaikkea "venäläisyyttä". Tämä oli syntynyt pakon tuoman liittolaisuuden ja sinisilmäisyyden myötä. Tunne ei myöskään ollut molemminpuolinen. Neuvostoliiton virallisessa lehdistössä – muuta lehdistöä siellä ei ollutkaan – ei pahemmin ihailtu mitään länsimaista. Sen sijaan siellä saatettiin väittää, että vastoin yleistä tietoa lukemattomat maailmalla tunnetut keksinnöt ovat oikeastaan venäläisten tekemiä.]

[Lisäksi pidän suurena virheenä sitä, että YKK ei julistanut sotaa Neuvostoliitolle silloin, kun se Saksan vanavedessä hyökkäsi Puolaan ja kun maat sitten jakoivat alueen keskenään. Puolan kansallinen olemassaolo nykyään on Länsivaltojen, ei Neuvostoliiton, ansiota.]

"Hyvesignalointi on oikeastaan uusliberalistinen sovellus"

Performanssilla on tietenkin hyötyjänsä. Tunnetaloudessa tuomariksi asettuminen on oiva tapa kerätä sosiaalista ja sitä kautta vähän muutakin pääomaa. Aina joku ottaa tehtäväkseen ylläpitää hyväksytyn tunne- ja muun ilmaisun alati muuttuvaa labyrinttia ja tuomita sen hähmäisten kriteereiden mukaan. Tässä toimessa tärkein ominaisuus on vankkumaton usko omaan erehtymättömyyteen ja moraaliseen ylemmyyteen. Merkinnän maailmassa tehtävää hoitaa valtio.

Reaalimaailmassa sama mekanismi on pikemminkin täydellisen uusliberalistinen sovellus. Se on arvon keräämisen strategia, jossa moraalipisteyttämällä muita itseään alemmas nostetaan omaa arvoa. Vasemmistolaisina itseään pitävien viehtymystä siihen on vaikea ymmärtää. Ainakaan kovin luokkatietoista toimintaa yksilöiden rankkaaminen ja rankaiseminen moraalimarkkinoilla sekä essentialisointi pahoiksi ihmisiksi ei ole. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Minun muistaakseni Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895), kaksi saksalaista marxilaisen eli sosialidemokraattisen työväenaatteen perustajaa ja teoreetikkoa, vastustivat kaikenlaista moralismin asettamista poliittisen toiminnan perustaksi ja siitä huolimatta, että he kykenivät tuntemaan raivostuneisuutta työväestöön kuuluvien ihmisten yhteiskunnallisen aseman ja kohtelun vuoksi.]

[He itse asiassa olivat jopa sitä mieltä, että oikeus ei ole pelkästään työläisen vaan myös kapitalistin puolella. Ja että yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee voima.]

[Marx ja Engels uskoivat työväenluokan nousevan ennen pitkää hallitsevaksi yhteiskuntaluokaksi jo silkan yksilömääränsä ynnä poliittisen tiedostuneisuutensa heräämisen myötä.]

[Voi sanoa, että monien vasemmistolaisten(kin) nykyään harjoittama hyvesignalointi on uskonnollisluonteinen tapa suuntautua maailmassa.]

[Siteeraan lopuksi näiltä klassikkoihmisiltä varsin klassisen ja tunnetun pätkän:] 

Uskovaisen kärsimys on samalla sekä ilmaus aidosta kärsimyksestä että protesti sitä vastaan. Uskonto on sorretun huokaus, lämmin sydän sydämettömässä maailmassa, sielu siellä, missä sielua ei ole. Se on kansan oopiumia.

["Köyhät teillä on aina keskuudessanne." Näin on Uuden testamentin mukaan lausunut muuan Jeesus Nasaretilainen (kuoli 30-luvulla, koska hänet teloitettiin). Marx ja Engels taas olivat sitä mieltä, että tuotannon suuren lisääntymisen, sitä seuraavan elintason nousun sekä työläisten yhteiskunnallista vallan myötä poistuu lopulta ihmisten henkinen tarve uskonnolle.]

[Olikohan se Friedrich Engels, joka oli kerran lausunut jotain sellaista, että kristinusko on tavallaan eräänlainen sosialismin muoto mutta sellainen, että kristinuskon mukaan aineellisesti hyvinvoiva yhteiskunta sijaitsee tuonpuoleisessa, taivaassa, kun taas marxilaisen sosialismin aatteen mukaan se tulee sijaitsemaan tässä näkyvässä maailmassa, missä me elämme.]

[Ja onhan länsimaissa nähty varsin mittavanlaajuinen maallistuminen. Ja myöskin sukupuoliset liitot ovat muuttuneet varsin vapaamielisenoloisiksi nykymaailmassa, tai siis ainakin länsimaissa.]

[Tosin en usko, että koskaan poistuu täydellisesti tarve uskonnollisluontoisille käsityksille ja näkemyksille. Ihmisillä saattaa olla monenlaisia "taikauskoisia" käsityksiä vaikka eivät kannattaisikaan erityisesti jotain tiettyä uskonnon tai uskonnollisuuden muotoa. Ja ovathan etiikka ja moraalikäsityksetkin luonnoltaan uskonnollisia.]

[Ja luulenpa myöskin, että yhteiskunta tarvitsee koossapysyäkseen jonkinlaisen Suuren kertomuksen, taikka useampia sellaisia.]

Uuslahkolaisuuden arvopohja on kristinuskossa

Janten lain sääntöjä ovat muun muassa ”älä luule, että olet viisaampi kuin me”, ”älä luule, että tiedät enemmän kuin me”, ”älä naura meille” ja ”älä luule, että voisit opettaa meille jotakin”. Siis totaalinen läpitunkematon oikeassaolevuus, moraalinen paremmuus ja huumorintajuttomuus. Siinä ei ole mitään vertaista, ei mitään solidaarista, ei mitään toverillista. Ei sävyjä, ei vaihtoehtoja, ei vapautta.

Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen, jolla on terveet rajat, pakenee sellaista ennen pitkää.

Usein tavoite on alun perin mitä parhain: puolustaa heikkoja ja sorrettuja.

Ja tässä tullaan kiinnostavaan kohtaan affektiivisesti ja reaktiivisesti toimivaa uuslahkolaisuutta: sen arvopohja on – vaikkei sitä haluttaisi myöntää – kristinuskossa, mutta sen toimintatavat kristillisyyden antiteesi. 

[Näin oli lausuttu Kansan uutisten sivuilla 20.4.2025 julkaistussa Emilia Männynvälin kirjoittamassa kolumnissa Kilttien ihmisten tyrannia – empatiasta, uhreista ja syntipukeista. Pitkä kirjoitus ponnistaa islantilaisen Friða Ísbergin vuonna 2023 julkaistusta romaanista Merkintä.]

[Olen useamman kerran blogeissani muistaakseni maininnut uuskonservatiivit.]

"Moraaliton Länsi", "moraalinen Venäjä"

”Kansallisen kertomuksen suhde Suomeen liittyykin siihen, onko Suomi osa moraalittoman lännen ylihistoriallista uhkaa, joka pyrkii hajottamaan Venäjän ykseyden.”

[Näin oli lausuttu MTV:n sivuilla 20.4.2023 julkaistussa Janne Hopsun kirjoittamassa artikkelissa Kirja-arvio: Venäjä myyttiensä vuosisataisena rakentajana, jossa esitellään kaikentietäjä (minun ilmaisuni) Jukka Korpelan tietoteos Muinais-Venäjän myytti. Kiovan Rus, Ukraina, ja vanhan Venäjän historia.]

[On mielenkiintoista tuo, kuinka Putin ja putinistit sekä heidän myötäjuoksijansa esittävät Venäjän "moraalisena" ja Lännen "moraalittomana". Mehän tiedämme, että Venäjän pyhiin arvoihin, joiden avulla ja joiden "turviin" he haluavat meidätkin Lännessä "pelastaa", kuuluu sellaisia asioita kuin raiskaaminen, ryöstäminen, kiduttaminen, murhaaminen, siviili-infrastruktuurin tuhoaminen, lasten varastaminen, poliittinen poliisi. Lännen arvoihin kuuluu liberalismi ja sen vapausoikeudet, vaikka eivät kaikki ihmiset Lännessäkään ole liberaaleja. Liberalismin aatteisiin kuuluu kuitenkin muun ohella sananvapaus, jossa on kyse ennen kaikkea siitä, että myös niillä, jotka ovat väärässä, on oikeus lausua asiansa julki joutumatta sensuroiduiksi tai vaikeuksiin. Liberalismin arvoihin kuuluu kiinteästi myös ajatus, että saa toteuttaa vapauttaan niin kauan kuin se ei riko muiden ihmisten vapauksia ja oikeuksia vastaan.]

Pussihousuja skandinaavit tosiaan käyttivät viikinkiaikana niin lännessä kuin idässä

Pussihousujen kanssa on parempi tuuri, niitä historiankirjoituksen perusteella tosiaan käytettiin varjagi-ruusien parissa. Elävöityspiireissä on kuitenkin jo ties miten kauan elänyt yleinen harhaluulo, jonka mukaan pussihousut kuuluvat nimenomaisesti itäiseen pukeutumiseen, ja ovat läntisessä skandinaavisessa piirissä poikkeuksellisia, tai ainakin harvinaisempia kuin idässä. Lähteet eivät tue tätä näkemystä. Ruusien parista meille on säilynyt kaksi kirjallista mainintaa pussihousuista (jotka molemmat perustunevat samaan alkuperäislähteeseen), Skandinaviasta pussihousut tunnetaan (Vanhasta) Tanskasta Hedebyn fragmentista, Ruotsista Uppäkran hopeafiguriinista, Norjasta Osebergin seinävaatteesta, sekä lukuisista Gotlantilaisista kuvakivistä, eli lähestulkoon kaikkialta viikinkiajan skandinaavisen asutuksen piiristä. Pussihousujen kohdalla ei siis voida tehdä minkäänlaista eroa pukeutumisen suhteen lännen ja idän skandinaavialueilla. Varmaankin tämä virheellinen mielikuva on peräisin jälleen uuden ajan orientalistisesta kuvastosta, jossa pussimaisiin haaremihousuihin puetut vatsatanssijat ja Aladdinin kaltaiset hahmot ovat suosittuja. 

[Näin oli lausuttu Mennyt aika -blogissa 13.5.2025 julkaistussa merkinnässä Varjagien pukeutumisesta.]

[Niin, mikseivät "elävöittäjät" ota kunnolla asioista selvää, on kysymys, joka pitää esittää.]

[Hitlerkin käytti pussihousuja. Tosin tämä ei ole pätevä argumentti, sillä niihin aikoihin lukemattomat muutkin miehet käyttivät sellaisia, ja varsinkin sotilaat, ympäri maailman. Entäs onko mahdollista, että Hitler olisi joskus ollut oikeassakin, kuten silloin, kun hänen on todennut, että nyt sataa, tai kun hän on todennut käyvänsä kohta paskalla?]

Olemme olleet itsenäisiä nyt pitemmän aikaa kuin olimme olleet aikoinaan Venäjän vallan alla

Tiistai on suomalaisittain historiallinen päivä.

24. helmikuuta 2026 Suomi on ollut pidempään itsenäinen kuin se oli osa Venäjää.

Näin on lausuttu maanantaina eli eilen 23.4.2026 Iltalehdessä julkaistussa Manu Saarelan kirjoittamassa uutisartikkelissa Huomenna Suomessa tehdään historiaa.

Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva." Siteeraan myös tunnettua lausahdusta:

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia.

Lausuma on pistetty Adolf Ivar Arwidsson (1791–1858) -nimisen suomalaisuusmiehen nimiin, mutta ilmeisesti tuolla virkkeellä fennomanian eli suomalaiskansallisen herätysliikkeen suuri mies J. V. Snellman (1806–1881), kirottu konservatiivi, oli tuolla lailla kuvannut ehkä hieman kärjistäenkin Arwidssonin poliittista ajattelua.

Suomi oli ollut osa Venäjän keisarikuntaa ja Venäjän imperiumia hiukan yli sadan vuoden ajan. Siirron Ruotsin hallusta Venäjän haltuun aikana Venäjän keisarina oli Aleksanteri I (1777–1825, virassa vuodesta 1801 alkaen), jolla oli siihen aikaan jonkinlainen suhteellisen liberaali vaihe päällä. Muistammehan, että liberaalit ovat keksineet kansallisen itsemääräämisoikeuden käsitteen.

Venäläisvalloituksen myötä ortodoksisesta kristinuskon muodosta tuli pysyvästi laillinen Suomessa.

Tässä välissä voisin mainita vielä sen, että Venäjällä otettiin käyttöön talonpojat turpeeseen sitova maaorjuus suurin piirtein siinä vaiheessa, kun lännessä jo luovuttiin siitä. Kaakkois-Suomi oli 1700-luvulla joutunut Venäjän vallan alle, ja maaorjuus ulotettiin tuolloin ainakin jossain määrin sinne. Kun Suomi oli joutunut kokonaisuudessaan Venäjän vallan alle, niin nk. Vanha Suomi liitettiin takaisin emämaan, eli muun Suomen yhteyteen. Ja maaorjuus lakkasi maassamme kokonaisuudessaan. (Ks. alempana lyhyesti juttua feodalismista ja maaorjuudesta.)

Aleksanteri ei lopettanut kehittymättömän maansa autokratiaa, mutta hän nosti Suomen ja suomalaiset kansakuntien joukkoon suomalla maallemme jonkinlaisen aidon autonomian, johon kuului myös tulliraja, ja myöhemmin myös oma rahayksikkö. Hän halusi myös, että suomalaisilla olisi mahdollisimman vähän nokan koputtamista, ja tällainen myötämielinen politiikka sopi tähän tarkoitukseen myös hyvin. Venäjän vallan alaisuudessa ollessamme Suomi kykeni myös suorittamaan kansallisen heräämisen. Suomen kielestä myöskin tuli lopulta virallinen kieli maahamme ruotsin kielen rinnalle. Venäjän hallitsijoiden mietteissä suomen kielen virallistaminen tosin merkitsi sitä, että entisen vihollisen, Ruotsin, kielen asemaa saatiin samalla heikennettyä, ja ennen pitkää tarkoitus oli varmaankin oleva venäjän kielen nostaminen ruotsin kielen tilalle, ja ehkä suomen kielenkin.

Mutta vasta lähempänä 1900-lukua, kun Venäjän keisarikunta halusi hiukan yhdenmukaistaa laajaa keisarikuntaa, Venäjän hallitsijat ja viranomaiset törmäsivät isompaan tyytymättömyyteen suomalaisten taholta, kun nämä kokivat keisarin peruuttavan kansakunnallemme annettuja oikeuksia.

Mutta suomalaiset eivät ryhtyneet aseelliseen kapinaan Venäjää vastaan koko sinä aikana, jonka olimme osa Venäjän imperiumia.

Venäjä joutui kukistamaan kapinoita Puolassa, jota ei kansakuntana siinä vaiheessa enää ollut, kun Venäjä yhdessä Preussin ja Itävallan kanssa oli jakanut maan. Puolan valtion tuhon oli mahdollistanut se, että Puolan parlamentissa sejmissä jokaisella maan aatelisella oli aikoinaan ollut veto-oikeus päätöksiin. Sillä lailla ei saada aikaan toimivaa valtiovaltaa, veljet!

Toisaalta suomalaiset olivat kansana huomattavan paljon pienempi, jos vertaa puolalaisiin. Kaikki suomalaiset olisi ollut suhteellisen helppo siirtää Siperiaan. Ei kannattanut kapinoida pienempien asioiden takia.

Lopulta Venäjän keisarikunnan ensimmäisen maailmansodan aikainen ja aiheuttama heikkous mahdollisti Suomelle, ja usealle muullekin kansalle, irtautumisen ja itsenäistymisen.

Suomen itsenäistymistä vastustivat maamme kansalaisista ennen kaikkea ne ihmiset, jotka vastustivat kaikkea nationalismia. Jos ihminen ei edes ollut nationalismiin päin kallellaan, niin miksi hän ylipäätään olisi ajatellut, että suomalaiset olisivat Venäjästä ja venäläisestä etnisyydestä erillinen kansakuntansa ja että siitä ja valtioyhteydestä pitäisi erota? Tai jos hän vastusti kaikkea nationalismia.

Ensin vuonna 1917 Venäjän keisari Nikolai II tuli erotetuksi, ja Venäjästä tuli tasavalta. Myöhemmin Suomen eduskunta julisti itsensä korkeimman vallan haltijaksi. Kommunistien kaapattua vallan Veäjällä vaaleilla valitulta perustuslakia säätävältä kansalliskokoukselta Suomi joutui pyytämään oman itsenäisyytensä tunnustamista bolshevikkihallinnolta. Ilman sitä myöskään länsivallat, ja Ruotsi, eivät olisi tunnustaneet maamme itsenäisyyttä.

Mitä taas tulee monivuosisataiseen Ruotsin vallan alla olemiseemme, niin se alkoi ilmeisesti tosiasiassa vasta 1200-luvulla, jolloin Lounais-Suomi lisättiin osaksi rapakon tasaista kuningaskuntaa. 1100-luvulla oli solmittu korkeintaan jonkinlaisia liittolaisuuksia rapakon tälle puolelle. Eli Ruotsin valta kesti Suomenniemellä korkeintaan 600 vuoden ajan.

Mutta se lisääntyi maassamme heikon alun jälkeen pikku hiljaa ja ulottui sitten Lounais-Suomea kauemmaksikin. Ja Ruotsi perusti maahamme kaupunkejakin, joista ensimmäinen oli Turku.

Paikalliset maassamme olivat saaneet ensikosketuksensa kristinuskoon kauan aikaa kreikkalaisessa eli ortodoksisessa muodossa. Mutta jo ennen Ruotsin kruunun suorittamia valloitussotaretkiä 1200-luvulla saksalaiset katoliset lähetyssaarnaajat olivat huseeranneet täällä. Siksi Saksanmaalla herätti suurta vihastusta, ja sitä pidettiin maassa laajalti huonona siirtona, että Ruotsi otti vallan täällä.

Nimittäin sitä pidettiin normaaleja hyviä tapoja vastaan rikkomisena, koska saksalaiset lähetyssaarnaajat maassamme oli todistus siitä, että myöskin verot Suomesta kuuluisivat Pyhälle saksalais-roomalaiselle kerisarikunnalle. 

Saksalaisvalloitus olisi voinut merkitä myös sitä, että maahamme olisi ulotettu feodaalinen järjestelmä, jossa jokaisella olisi ollut herra, ja valtapyramidin huipulla olisi ollut kuningas, tai ruhtinas, ja talonpojat olisivat olleet sidottuja turpeeseen ilman poismuuttoikeutta, siis maaorjina.

Tosin feodalismi olisi toiminut Suomenmaassa huonosti väen vähyyden sekä alhaisen väentiheyden vuoksi. Hiukan eteläisemmillä alueilla, kuten Tanskassa ja Virossa, feodalismi kyllä saattoi vielä jotenkin toimia.

Ruotsin kielestä tuli Suomessa herrojen kieli, ja korkeampi opetuskin yleensä oli lopulta saatavilla vain ruotsiksi, tai ei ainakaan suomen kielellä. Ilmeisesti ruotsalaisten hallitsijoiden tarkoitus oli, että lopulta ihmiset puhuisivat rapakon tällä puolellakin vain ruotsia suomen, tai saamen kielten, sijaan.

Toisaalta Ruotsin valloitus toi meille myös iloksemme ruotsalaiset ja länsimaiset instituutiot, joihin saatoimme tukeutua Venäjän vallan aikana. Ne ovat parempi vaihtoehto sentään kuitenkin.

Suomalaiset joutuivat toimimaan osana Ruotsin pienehkön imperiumin sotakoneistoa vuosisatojen ajan, ja se vei resursseja ja verta, ja miehiä hautaan. Toisaalta valtakunnan idän etuvartiona tietty puskurius oli vain kestettävä, vaikka kyllä suomalaiset taistelivat Saksanmaallakin asti aina välillä.

Kun suomalaiset oli alun perin keskiajalla pakotettu liittymään osaksi roomalaiskatolista kirkkoa, niin 1500-luvulla meidät pakotettiin liittymään osaksi luterilaista kirkkoa, sillä Ruotsissa oli tapahtunut uskonpuhdistus eli nykykielellä reformaatio. Kesti vuoteen 1923 saakka ennen kuin maassamme oli mahdollista erota jommasta kummasta virallisesta kirkosta tai suhteellisen vapaasti perustaa uusia uskonnollisia yhdyskuntia tai liittyä muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin, tai jopati olla liittymättä.

Ruotsalaiset tutustuivat rotuoppeihin 1800-luvulla. Näin ollen eräät olivat sitä mieltä kantasuomalaisista, että nämä kykenisivät muodostamaan kansakunnan, tai mitään järkevää, oikeastaan ainoastaan ruotsalaisen herrakansan avulla. Tämä asenne näkyi ikävästi siinä, kun eräät valkoisten upseerit kansalaissotamme aikana vuoden 1918 ensimmäisen puoliskon aikana metsästivät ja tappoivat nimenomaan suomenkielisiä ihmisiä, vaikka nämä olisivat olleet antautuneita ja vangittuja.

Kansalaissota oli suuri onnettomuus. Ensimmäisen maailmansodan aikainen elintarvikepula oli iskenyt rajusti köyhempiin väestönosiin. Hermot olivat lopulta olleet puolin ja toisin kireät, ja niin työväkeen kuuluvat ja heidän puolestapuhujansa samoin kuin porvarillisemmat piirit olivat perustaneet omia järjestyskaartejaan. Venäjän valtion pitemmän aikaa estettyä yhteiskunnallisten uudistusten saattamisen voimaan, bolshevikkien ja jossain määrin myös anarkistien, syndikalistien ja anarkosyndikalistien propaganda ja kiihotus saivat lopulta Suomen jo ollessa itsenäistymässä väliaikaisen enemmistön sosialidemokraattisessa työväenliikkeessä yrittämään vallankaappausta Suomen lailliselta hallitukselta vuoden 1918 melko alussa. 

Kapina kukistettiin, mutta sen jälkiselvittelyt hoidettiin huonosti. Lukemattomia vangittuja punaisia vankileireillä kuoli joko nälkään tai aliravitsemuksesta aiheutuviin sairauksiin tai teloituksiin tai pahoinpitelyihin. Vasta maltillisen sosialidemokraatin Väinö Tannerin viestittely rapakon taakse Ruotsiin herätti maamme hallituksen ja hallinnon parantamaan leirien oloja. Tilanne oli ollut toisaalta täysin uusi, ja uhrien suuri lukumäärä oli johtunut suuressa määrin osaamattomuudesta ja taitamattomuudesta.

Vainö Linnan toisen maailmansodan jälkeen useassa osassa julkaistussa suurteoksessa Täällä pohjantähden alla ilmeisesti esitetään, että torpparit olisivat varsin laajalti olleet kapinan puolella. Nykytutkimuksen mukaan kuitenkin torppareita taisteli yhtä lailla niin Suomen laillisen hallituksen kuin punaisten puolella.

Voidaan varmaan turvallisesti sanoa, että kaupunkien työläiset ja mäkitupalaiset olivat kansalaissodassamme laajalti punaisten puolella, kun taas valkoisten puolella olivat maanviljelijät, isommat yrittäjät ja suureksi osaksi ruotsinkielinen yläluokka.

Mutta Suomen eduskunta hoiti kuitenkin muuten asian eli maamme asian kotiin varsin tehokkaasti. Se nimittäin pikavauhtia hoiti voimaan yhteiskunnalliset uudistukset, joista oli jo sovittu edeltävänä vuonna 1917. Kuten kahdeksan tunnin työpäivän, maareformin ja kunnallisen äänioikeusuudistuksen.

Myöskin sosialidemokraattien sallittiin palata eduskuntaan. Kapinaa kannattaneiden johtajat taas olivat suureksi osaksi paenneet Neuvosto-Venäjälle. 

Kapinan raju kukistaminen oli jättänyt pitkäaikaiset muistot, ja sitä oli 1930-luvun alkupuolella kiittäminen siitä, että Lapuan liike oikeistoradikaaleineen ei uskaltanut ryhtyä päättäväisiin toimiin ottaakseen itselleen hallitusvallan maassamme.

Tämän historianluentoni jälkeen tuon meidät nykyaikaan mainitsemalla, että vielä nykyäänkin ruotsalainen herrakansa-asenne näkyy maamme kouluopetuksessa. Ihmisten kielivalikoimaa olisi saatava lisätyksi, mutta imperialistien ruotsin kielen voimaperäistä tuputtamista ei kerta kaikkiaan voida lopettaa. Eli suomenkielisten maamme kansalaisten kielivalikoima on ja pysyy melko suppeana: siihen kuuluvat lähinnä englanti ja huonosti puhuttu ruotsi.

PS. Ja niin on jälleen julkaistunna minulta kauniimmalla tavalla blogimerkintä tässä siteerausblogissani. Kesäkuusta alkaen, jos ja kun toivottavasti näitä vielä silloin julkaisen, ei tule julkaistuksi enää "rumia" blogimerkintöjä täällä.

Monet mielenterveyspotilaat on manner-Kiinassa kahlittu koteihinsa tai hoitolaitoksiin

Tiedelehti The Lancetissa viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan mielenterveysongelmista kärsivien ihmisoikeuksia loukataan jatkuvasti. Kymmenet tuhannet mielenterveyspotilaat on kahlittu koteihinsa tai hoitolaitoksiin.

Toissa vuonna eteläisessä Guizhoun maakunnassa paljastui tapaus, jossa veli oli pitänyt 42-vuotiasta sisartaan ulkona häkissä.

Veljen mukaan perheellä ei ollut varaa hoitoon. Hän kertoi, että paikalliset viranomaiset tiesivät järjestelystä ja maksoivat perheelle tukia 26 euroa kuussa.

Tapaus ei ole ainoa laatuaan. Vastaavia on paljastunut aina silloin tällöin eri puolilla Kiinaa. Vuonna 2016 sanomalehti South China Morning Post kertoi 8-vuotiaasta lapsesta, jota pidettiin kytkettynä puuhun.

Kohtelu kertoo myös siitä, millaista elämä Kiinan maaseudulla yhä saattaa olla. Se on rankkaa ja ankeaa, kaukana suurkaupunkien välkkyvästä 5g-todellisuudesta. Apua ei ole tarjolla sitäkään vähää, mitä kaupungeissa.

Vuosituhannen vaihteessa Suomessakin raportoitiin Kiinan maaseudun korkeista itsemurhaluvuista. Erikoista oli, että itsemurhia tekivät etenkin nuoret naiset. Useimmat heistä joivat rotanmyrkkyä.

Tutkimusten mukaan itsemurhiin naisia ajoivat elämän rajalliset mahdollisuudet, onneton avioliitto, perheväkivalta tai ristiriidat appivanhempien kanssa.

[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 30.3.2025 julkaistussa Jenny Matikaisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Stressaantunut kiinalainen käy raivohuoneessa räiskimässä hääkuviaan rikki – "Pekingissä on paljon ihmisiä, joiden pää on täynnä asioita".]

[Aikoinaan Lontoossa oli sijainnut "mielisairaala", – siitä on hyvin pitkä aika – johon suuren yleisön edustajat pääsivät pääsymaksun maksettuaan katsomaan psyykkosesti sairaita ihmisiä kuin näyttelyesineitä. Pääsymaksulla toki katettiin lafkan kuluja, mutta hoito tuollaisessa ei ollut kovin pätevää taikka toimivaa.]

[Suomen kielen sana "seinähullu" tulee juuri siitä, että psyykkisesti sairaita ihmisiä on ennen wanhaan saatettu kahlita seinään kiinni.]

[Jos nykyihminen on ollut noin 70.000 vuoden ajan mielenmaisemaltaan nykyisenkaltainen, niin voidaan kai sanoa, että koko tämän ajan ovat myös häntä vaivanneet melko lailla nykyisenkaltaiset psyykkiset vaivat. Tämä on melko hirveää, tai on ainakin minun mielestäni.]

HS: "Taiwanilaiset kutsuvat siruteollisuutta silikonikilveksi"

Taiwanilaiset kutsuvat siruteollisuutta silikonikilveksi, jonka he toivovat suojaavan saarta Kiinan hyökkäykseltä. Presidentti Donald Trump on painostanut jättiyhtiö TSMC:tä siirtämään tuotantoaan Yhdysvaltoihin, mutta se on osoittautunut vaikeaksi. Nopeasti se ei ainakaan tapahdu.

Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 22.2.2026 julkaistussa pääkirjoituksessa Taiwanin asema on kuin zeniläinen arvoitus.

Tämä siteeraus osoittaa, että Helsingin sanomat -lehden toimituksessa ei aina välttämättä osata englantia. Se voi tosin olla hyväkin asia jossakin tilanteessa, mutta ei silloin, jos toimitus haluaa kääntää suomeksi jonkin termin.

Taiwanilaiset, eli Kiinan tasavallan, asukkaat ja päättäjät, eivät suinkaan nimitä maataan tai osa-Kiinaansa silikonikilveksi. Kyse on piikilvestä. Tietoteknisissä laitteissa käytettäviä piirilevyjä yms. ei suinkaan valmisteta silikonista vaan piistä. Näin siitä huolimatta, että silikoni muodostuu kemiallisesti osittain piistä. Mutta muitakin alkuaineita siinä siis on.

Helsingin sanomat -lehden päätoimittajakunnan erehdys sanoissa on kuitenkin täysin ymmärrettävä. Pii on nimittäin englanniksi silicon ja silikoni taas silicone.

Siihen liittyen puolijohdekomponenttien valmistus on Taiwanissa huippuluokkaa, ja muun maailman on sanottu olevan jopa riippuvainen tästä.

Mitä taas tulee politiikkaan, niin tapaan nimittää Taiwania Kiinan tasavallaksi, koska se se on. Vuonna 1949 jJs. nimittäin kommunistikapinalliset olivat lyöneet Kiinan laillisen hallinnon joukot, ja nämä olivat joutuneet tuolloin vetäytymään Taiwanille, joka on siitä pitäen ollut koko Kiinan laillisen hallinnon ja hallituksen uppoamaton tukikohta.

Kommunistipuolueen diktatuurin rautakoron alla vuodesta 1949 ollutta mannerkiinalaista osaa Kiinasta taas minä olen tavannut nimittää manner-Kiinaksi taikka kommunistisen puolueen diktatorisesti hallitsemaksi Kiinan osaksi, tms.

Toki pitemmällä tähtäimellä se oli ollut sekä hassua että hölmöä, että manner-Kiinan eri osien ja vaalipiirien edustajat istuivat Kiinan tasavallan parlamentissa joissakin tapauksissa jopa vuosikymmeniä vuoden 1949 jälkeen. Kiinan laillinen hallitus ei kyennyt kaatamaan tuona pitkänä ajanjaksona mantereenpuolen kommunistidiktatuuria, eikä se kadonnut sieltä itsekseksään. Yksi kerrallaan alkuperäiset kansanedustajat kuolla kuukahtivat.

Se, että Taiwanin puolella Kiinaa ei vuoden 1949 jälkeen järjestetty enää parlamenttivaaleja, on myös vastoin demokraattisia arvoja. Eikä koko hommassa ollut mitään järkeä.

Vasta vuonna 1992 Kiinan tasavallassa järjestettiin ensimmäiset parlamenttivaalit sitten saarelle pelastautumisen, ja tuolloin todella pitkäaikaisesti vallassa ollut puolue Guomindang sai vaaleissa 53 prosenttia äänistä ja 73 parlamentin 161 paikasta. Myöhemmin osa-Kiinan / Kiinan tasavallan poliittiset olot ovat entisestään demokratisoituneet.

Sääli, että tämä kaikki ei tapahtunut jo esim. 30 vuotta aikaisemmin. Minusta olisi ollut ihan sopivaa, että manner-Kiinan vaalipiireistä peräisin olevat kansanedustajat olisivat jatkossa toimineet osa-Kiinansa parlamentin neuvoa-antavan ylähuoneen tai senaatin jäseninä kuolemaansa saakka sen sijaan, että samat tyypit päättivät koko valtakunnan asioista aina lopulliseen ukkoutumiseensa tai ulkoitumiseensa saakka. Lapsellista väkeä!

Vuonna 1989 oli alkanut Euroopan kommunistidiktatuurien vapautuminen, ja itse pääpiru, Neuvostoliitto, oli lakannut olemasta vuonna 1991. Sääli, että kommunistimaiden olemassaoloa käytettiin Taiwanissa noin pitkään tekosyynä normaaliin demokratiaan siirtymiselle.

Mutta Taiwan, so. Kiinan tasavalta, sentään on nykyään jo varsin piintyneesti ja suhteellisen terveellä tavalla demokratia. Itse hyväksyisin Kiinan jälleenyhdistymisen varmaankin heti sitten, kun myös mantereen puolella oltaisiin siirrytty pysyvästi demokratiaan. Mutta kiinalaisten itsensä on asia päätettävä.

On vaikea keksiä testiä, jolla ihmisen saisi todistamaan olevansa keinoälybotti

Eräs asiakaspalvelija kertoo, että yksi soittaja tenttasi häntä lähes 20 minuutin ajan, yrittäen saada hänet "paljastamaan todellinen luontonsa" eli myöntämään olevansa sittenkin tekoälyn ohjaama botti.

Jossain vaiheessa keskustelua alkoi tuntua siltä, että asiakaspalveluun oli sittenkin soittanut tekoäly, joka yritti opetella, miten toimitaan ihmisenä.

[Näin oli lausuttu Dawn.fi -sivustolla 3.7.2025 julkaistussa Petteri Pyynyn kirjoittamassa uutisartikkelissa Soittajat luulevat asiakaspalvelijoita tekoälyboteiksi.]

[Ennen wanhaan sentään yritettiin saada aikaan ihan oikeita tekoälyjä. Tai varmaan nykyäänkin siihen kyllä pyritään, mutta generatiivisen keinoälyn esiinmarssi ja sen yhä suuremmaksi käyvä merkitys teknistyneissä yhteiskunnossa peittää paremman kehityksen alleen.]

S Helvetillä pelottelu ja ylipäätään uskonnollisen vallan käyttö

Kirjan loppupuolella kirjoittajat varoittelevat hieman päälle liimatusti muun muassa helluntailaisuudessa esiintyvästä helvetillä pelottelusta ja ylipäätään uskonnollisesta vallankäytöstä.

Varoittelut ovat varmasti paikallaan mutta samallahan voisi varoitella uskontojen muistakin kielteisistä puolista kuten vaikkapa uskonyhteisöjen ulkopuolelle lähteneiden täydellisestä ignoroimisesta.

[Näin oli lausuttu MTV:n sivuilla 22.3.2025 julkaistussa Pertti Nybergin kirjoittamassa artikkelissa Kirja-arvio: Näin kertomus Jumalasta syntyi, jossa käsitellään ja esitellään Jeesuksen vuonna 2025 julkaistua tuhmaa Ville Mäkipellon, Juha Pakkalan ja Raimo Hakolan kirjoittamaa tietoteosta Jumalan synty – isän ja pojan kätketty historia.]

[Minun mielestäni vain sellaisten uskontojen ja uskonnollisten yhdyskuntien tulee olla sallittuja, jotka hyväksyvät kaikkien jumalien olemassaolon ja samalla vastustavat ihmisten uhraamista.]

[Islam vaikuttaa muuten olevan nykyisin maailman suurikokoisin uskonnollinen lahkokunta. Jos natsipuolueella olisi yhtä paljon jäseniä ja kannattajia, niin sitäkin kohdeltaisiin silkkihansikkain. Tosin islamilaisen yhteisön ollessa näin suuri ja siitä irti pääsemisen ollessa yleensä käytännössä vaikeaa on vaikea sanoa, kuinka moni sen jäsenistä on mukana ainoastaan tai lähinnä pakosta. Natsit taas ovat ainakin länsimaissa kovasti nuivittu pieni vähemmistö, joten voi olettaa sen jäsenmäärän koostuvan lähes yksinomaan kannattajista.]

[Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa omasta mielestäni hienon blogimerkintäni Uskontojen ikuisesta helvetinpiinasta. Minusta tuota paljon huonompi on nettisivujeni yhteydestä löytyvä sivu Onko tai pitäisikö olla ikuista helvetinpiinaa?. Mutta ainakin sillä on pieni liuta hienoja kuvia.]

Jotkut ovat tehneet väestönvaihdon edistämisestä oman ideologisen valintansa

Väestönvaihto ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta, jolle löytyy vaihtoehtoja. Tässä ensi alkuun pari.

a) Sosiaalietuudet Suomessa kuuluvat vain ja ainoastaan Suomen kansalaisille. Työperäiset elävät työllään. Pakolaiset hoidamme lähimmäisenrakkauden hengessä hätämajoituksella ja hernerokalla. Rahanjaon kansalaisuusperusteisuus ei ole Teemun päähänpisto vaan perussuomalaisten pitkäjänteinen tavoite.

b) Tarjotkaamme mojovimmat kannustimet kunnon ihmisten sikiämiseen. Usean lapsen äidin vapautus palkka- ja yrittäjätulon verosta työuran loppuun saakka on yksi valikoiva keino. Siitä harvoin hyötyisivät työperättömät tulokkaat. Kansanedustaja Onni Rostila (ps) jo tekikin tästä kouriintuntuvan aloitteen eduskunnassa. Suomella on varaa suomalaisvanhempien kaikenmoiseen tukemiseen, jos miljardeja vapautuu kotouttamisteollisuudesta.

[Näin oli lausuttu Perussuomalaisten ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi kesällä noussut historioitsija-kansanedustaja Teemu Keskisarja 30.06.2025 julkaistussa kolumnissaan Niin mikä salaliittoteoria, ministeri Adlercreutz?.]

[Niin, Pohjois-Amerikan intiaaneista viimeiset lopettivat taistelunsa vääjäämätöntä vastaan vasta silloin, kun he tekivät huomion, että eurooppalaistaustaisten maaahanmuuttajien tuottama vastus oli mielettömän paljon liian kova. He eivät voisi enää selvitä koitoksesta hengissä.]

[Toisaalta erään, itse tuottamani tiedon mukaan, 1500-luvulta jKr. alkaen ei suinkaan tapahtunut Pohjois-Amerikassa minkäänlaista väestönvaihdosta. Lisäksi haluaisin sanoa, että yhden välikauden jälkeen Yhdysvaltain presidentiksi jälleen noussut Donald Trump on yhtä paljon Amerikan alkuperäisasukas kuin niin kovin monet muutkin.]

[Ei tarvitse kuin saada jalkansa kyseisen alueen kamaralle. Se on niin helppoa. Ja sitä paitsi intiaanienkin esi-isät ovat saapuneet tuonne joskus jostain ulkopuolelta. Ja se on ihan sallittua.] 

[Perheverotus kannattaisi muuten ottaa käyttöön, vaikka se on Kristillisdemokraattien idea. Sen ollessa käytössä lasketaan pyhässä avioliitossa, tai vastaavassa, keskenään olevan miehen ja naisen, tai muun, palkkatulot yhteen ja jaetaan sitten kahtia. Jos toinen perheen pääosista saa palkkaa huomattavasti enemmän kuin toinen, niin perheen yhteinen verotus pienenee jonkin verran. Tällaisen verotuksen käyttöön ottamisen tulisi tietenkin olla perheille vapaaehtoista.]

[PS. Olen muutenkin itse joskus julkaissut joskus tekstin aiheesta väestön vaihtumisen estämättä jättäminen on poliittinen valinta.]