lltapäivällä 13. maaliskuuta koko sali pidätti henkeään, kun Göring nousi todistajanaitioon. ”Me melkein tärisimme jännityksestä”, The Timesin kirjeenvaihtaja muisteli tilannetta.
Göring myönsi tekonsa ja vastuunsa silmiään räpäyttämättä. Muun muassa juutalaislaeista hän totesi näin:
”Minä säädin ne, ja siksi olen vastuussa niistä. Minulla ei ole aikomustakaan yrittää väittää, että tein sen Führerin käskystä.
Minulla oli vastuu ilmavoimien varustelusta, koulutuksesta ja taistelumoraalin vahvistamisesta. Minä henkilökohtaisesti kannan täyden vastuun siitä, mitä tapahtui, eikä niinkään Führer.”
Göring puolusti myös muita syytettyjä, mutta ei aina tuonut näitä esiin mairittelevassa valossa. Ulkoministeri Ribbentropia hän väitti niin merkityksettömäksi, ettei tällä ollut hänen mukaansa vaikutusta ulkopolitiikkaan.
Göring oli omien sanojensa mukaan ainoa, joka oli tavannut Hitleriä vapaasti ja seurustellut tämän kanssa myös yksityisesti.
”Salaliittoon on voinut kuulua korkeintaan Führer ja minä”, hän vastasi syytöskohtaan, jonka mukaan koko Saksan hallinto oli osallinen salaliittoon.
Göring puhui keskeytyksettä 12 tuntia. Muut syytetyt osoittivat suosiotaan ja kannustivat Göringiä kuin tämä olisi ollut koulupoika, joka oli juuri onnistunut puhumaan koko luokan pois jälki-istunnosta.
Erimielisyydet oli hetkeksi pyyhkäisty pois. Jopa Speer kuvaili Göringin puolustuspuhetta koskettavaksi.
[Näin oli lausuttu Historianet-sivustolla 22.10.2018 julkaistussa Else Christensenin kirjoittamassa artikkelissa Nürnbergin oikeudenkäynti: Göring viihtyi parrasvaloissa.]
[PS. Aiheeseen liittyen voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani kirjoitukseni Mitä mieltä olen kansallissosialismista.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti