Lähes joka poliitikossa ja puolueessa on jotain hyvää. Sinisiäkään en kykene summittain haukkumaan. Esimerkiksi Sampo Terho on ylivoimaisesti paras kulttuuriministerimme vuosikymmeniin, mutta hänen reipas asenne elämään hukkuu Soinin mielikuvitusnostalgian pohjattomaan kyynelteen saaviin. Soinista en pysty löytämään mitään hyvää. Hän on paha ystäville ja vihollisille. Hän pettää. Hän valehtelee. Hän vihaa kaikkea hyvää mitä ihmiskunnasta on jäljellä. Hän kuuluu äärimmäisen lyhyeen listaani poliitikkoja jotka ovat tehneet vain pahaa pahan jälkeen.
Täten koen olevani dilemmassa. En tiedä mitä tämä tekee uskolleni ns. vihervasemmiston ihmisoikeusnäkemyksiin. En tiedä mitä haluaisin hallitukselle tapahtuvan. Tiedän että kepu pettää aina, mutta muilta osin en tiedä mihin uskoa. Kuulen jonkun koputtavan korvalehdelleni, kuiskaten: ”sitä kutsutaan länsimaiseksi demokratiaksi”. Noh… sille?
[pörrökorvainen ja kerubinkasvoinen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 20.9.2018 julkaisemassaan merkinnässä Opposition moraali herää hitaasti]
[I PS.
Eturautti on tietojeni mukaan nykyisin kokoomuslainen. Itse en
Kokoomusta pystyisi äänestämään. En, vaikka eroaisin Perussuomalaisista.
Mutta en käytä miehen kokoomuslaisuutta häntä vastaan, koska hän on nk.
järkikokoomuslainen. Itse asiassa, jos hän asuisi samassa vaalipiirissä
kuin minä ja jos hän olisi Perussuomalaisten jäsen, niin voisin varsin
hyvin äänestää häntä, koska tunnen hänen poliittista ajatteluaan
pitemmältä ajalta.]
[II PS. En itsekään tunne yhtä kovasti antipatiaa Timo Soinia kohtaan kuin Eturautti.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti