Filosofi Lvcivs Annaevs Seneca sattui asumaan yksityisen kylpylaitoksen yläkerrassa

Hälinän vuoksi olet pahoillasi, ettet ole kuuro. Muskelimiehet ähkivät ja murahtelevat, kun he nostelevat lyijypainojaan; hierojan kädet läiskivät heidän hartioitaan. Sitten saapuvat pallonpelaajat ja alkavat huudella tuloksiaan – sitä enempää en yleensä siedä. Mutta vielä on paikalla väkeä, joka sukeltaa veteen valtavan loiskahduksen kera, ja siitä saa vain aavistuksen kaikesta mitä on menossa. Ainakin nämä ihmiset puhuvat tavallisella äänellä. Heidän lisäkseen paikalla on karvanpoistaja, joka kuuluttaa palveluksiaan ääni käheänä eikä vaikene, ennen kuin pääsee siistimään jonkun kainalokuoppia ja saa heidät karjumaan vielä kovempaa. Ja tuossa ovat juomien kaupustelija ja makkaranmyyjä, ja kaikki muut kaupustelijat, joista jokainen mölisee omalla tavallaan.

Näin oli lausunut roomalainen filosofi, valtiomies ja näytelmäkirjailija Lvcivs Annaevs Seneca (4 eJs.–65 jJs.), joka oli sattunut asumaan yksityisen kylpylaitoksen yläkerrassa, Sampsa Rydmanin blogissa Tempus omnia revelat – blogin nimi tarkoittaa suomeksi: "aika paljastaa kaiken" – 28.10.2026 julkaistun blogimerkinnän Päivä kylpylässä mukaan. Blogimerkintänsä perustuu miehen Espoon kaupunginmuseossa vuonna 2015 pitämään yleisöluentoon.

Kirjoituksessa myös todetaan, että kylpyläkulttuurin todellinen läpimurto tapahtui Roomassa (ja Rooman valtakunnassa) vasta sitten, kun Roomaan oli avattu ensimmäiset kaikille avoimet suuret julkiset kylpylät eli termit.

Muistaakseni latinankielinen ilmaisu julkiselle kylpylälle oli thermae. Tämä monikollinen sana viittaan lämpöön. Tuosta sanan alun "TH":stä ilmenee, että sana on lainattu kreikasta. Tämä englannin kielestäkin tuttu äänne tavattiin kuitenkin latinan kielessä lausua ihan vain T-äänteenä. Myöskin Y-kirjain sekä CH- ja PH-kirjainyhdistelmät esiintyivät latinan kielessä ainoastaan kreikkalaisissa lainasanoissa.

Tämä Sampsa Rydmanin nyt blogimuodossa julkaistu esitelmäteksti on melko pitkä ja ansiokas. Tekstistä selviää mm. se, mitkä seikat mahdollistivat kylpyläkulttuurin syntymisen.

Rooman julkisten kylpylöitten esiinmarssi alkoi jo Rooman ensimmäisen tasavallan ajan jälkeisen kuninkaan, Gaivs Octavianvs (entinen miehen klaaninimen versio oli ollut Octavivs) Thvrinvksen eli Gaivs Ivlivs Caesar nuoremman eli Agvstuksen yksinvaltiuskauden alkuaikoina. Selitän harjoittamaani Avgvstvksen nimittämistä kuninkaaksi alempana. Yleensähän häntä nimitetään "keisariksi", joka nimi juontuu hänen adoptioisästään.

Koska roomalaisilla oli muutaman vuosisadan takainen kansallinen trauma kuninkaista sydänveressään, Avgvstvs ei nimittänyt eikä antanut muiden nimittää itseään kuninkaaksi. Sen sijaan hän propagandan mestarina, pitkällisten ja kuluttavien sisällissotien kauden lopettajana ja Rooman asevoimien johtajana selitti Rooman senaatille ja kansalle, että hänellä oli sama valta kuin kenellä tahansa valtakunnan hallinnon keskuksen senaatin jäsenillä ja että hänellä oli vain arvovaltaa – avctoritas – enemmän kuin muilla. Kuningas esitti vaatimatonta ja esiintyi kuin arvostaisi senaatin ukkoja.

Kuningas säilytti mentaalihygieenisistä syistä valtion tasavaltalaiset instituutiot, vaikka niiden painoarvo oli nyt pysyvästi muuttunut.

Testamentissaan Gaivs Octavivksen adoptoinut alkuperäinen Gaivs Ivlivs Caesar taas oli hirvittävän rohkea ja roomalaisia vastustajiaan kohtaan armahtavainen herra, joka oli ollut loistava ja osaava niin kirjailijana kuin sotapäällikkönä. Poliitikon hommissa hän ei ollut aivan yhtä taitava. Hänen ystävänsä ja alisotapäällikkönsä Marcvs Antonivs jopa oli ehdottanut kerran ylhäiselle kaverilleen kuninkaaksi ryhtymistä. Caesar toki oli itse torjunut tällaisen, mutta kun hän oli painostanut senaattorit nimittämään itsensä elinikäiseksi diktaattoriksi, niin soppa oli valmis. Ja ennen pitkää eräät roomalaiset vapauden ystävät saivat hänet murhatuksi senaatin tuolloisessa istuntosalissa cvriassa. Olisi kannattanut pitää henkivartijoita enemmän lähellä. Mutta Caesar ei ollut suostunut pelkäämään.

Hänen adoptiopoikansa kuitenkin muisti, miten isukille oli käynyt.

Luultavasti kuitenkin jo isukki oli ymmärtänyt, että todelliseksi imperiumiksi laajentunutta Roomaa ei voinut hallita kuin suhteellisen pienen alueen käsittänyttä kaupunkivaltiota, mikä Rooma oli ollut vasta suhteellisen vähän aikaa aikaisemmin. tai sanotaan, että noin 300 vuotta aikaisemmin.

Vahinko vain, että ottopojan luoma poliittinen järjestelmä ei ollut kovin vakaa. Lukemattomia kertoja Rooman valtakunnan kuninkaat olivat tuleva henkivartiostonsa, pretoriaanikaartin, murhaamiksi tai sotilasvallankaappauksen kukistamiksi. Tällainen meininki tapasi myös olla omiaan heikentämään valtakuntaa, mikä ei ollut hyvä juttu maanpuolustuksen kannalta.

Roomassa oli tapahtunut hiukan ennen vuotta 500 eJs. vallankumous. Rooma karkotti tuolloin kuninkaansa. Maasta tuli "tasavalta", latinaksi res pvblica, joka ilmaisu tarkoittaa "julkista asiaa" ja josta nimityksestä juontuvat aika monien länsimaisten kielten "tasavaltaa" tarkoittavat sanat..

"res pvblica" tarkoitti roomalaisille sitä, että valta ei ollut yhdellä vaan monella. Modernissa merkityksessä Rooma ei kuitenkaan ollut demokratia vaan rikkaiden ja aatelisten hallitsema valtio. Vapaille miespuolisille Rooman kansalaisille tarkoitetuissa kansankokouksissa tosin päätettiin äänestyksillä laeista ja yhdestä sun toisestakin valtion asiasta, mutta niiden äänestyssäännöt olivat sellaiset, että ne suosivat varsin vahvasti hyväosaisia.

Naisilla ei ollut myöskään oikeutta poliittiseen valtaan. Puhumattakaan orjista.

Järjestelmä oli jossain määrin epädemokraattinen siksikin, että yhteiskunnassa vaikutti vahvana clientela-järjestelmä, jossa cliens ja hänen patronvksensa olivat sitoutuneet suorittamaan toisilleen erilaisia palveluksia. cliens ja patronvs saattoivat olla sosioekonomiselta asemaltaan joskus harvoin samalla tasolla, mutta yleensä patronvs oli yhteiskunnallisessa arvoasteikossa korkeammalla. cliensin asemassa olevat miehet tapasivat kampanjoida patronvksensa puolesta, jos tämä halusi päästä johonkin virkaan, ja kansankokouksissa cliens-miehet tapasivat myöskin äänestää patronvksensa tahdon mukaisesti.

Rooman tasavallan malliin kuului se, että korkein valta kuului kahdelle valitulle virkamiehelle, jotka aluksi olivat praetoreita mutta tehtävien lisääntyessä virkamiesten nimeksi tuli konsuli. Kyse oli vallan hajauttamisesta, koska ei haluttu minkäänlaisen kuninkaanvallan voivan palata.

Periaatteessa konsuleiden virkakauden tuli olla vain vuoden kerrallaan. Ajanlaskussa vuodet tavattiin nimetä vuorossa olleiden konsulien mukaan.

Isomman sotilaallisen kriisin sattuessa Rooma saattoi kuitenkin antaa valtion yksinjohtajuuden herralle, jota nimitettiin dictatoriksi. "Diktaattorin" homman piti olla hyvin väliaikainen. Kun kriisi olisi ohitse palattaisiin normaaliin  työjärjestykseen. Nimitys tarkoittaa sanelijaa, mutta nykyään sillä tarkoitetaan itsevaltiasta, autokraattia.

Vuonna 387 gallialaisen senonien heimon sotajoukko voitti Rooman armeijan noin 16 kilometriä Rooman pohjoispuolella Tiber-joen ja Allia-puron yhtymäkohdan luona. Myöhemmin samana vuonna senonit hyökkäsivät vielä Rooman kaupunkia vastaan. He saivat sitten valloitettua koko kaupungin yksin Capitolinvs-kukkulaa lukuunottamatta. Muun kaupungin he ryöstivät ja aika monet kaupungin naispuoliset asukkaat he raiskasivat. Kerrotaan, että senonit suostuivat lähtemään kaupungista vasta saatuaan mittavan määrän kultaa kaupungin johtavalta väestöltä. Toki heidät melko pian tämän jälkeen onnistuttiin lyömään taistelukentällä.

Senonien riehunnan vuoksi Rooman valtionarkisto tuhoutui kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Rooman johtavat suvut rupesivat kaivelemaan perimätietojaan, ja he loivat uudestaan sitten näistä enemmän tai vähemmän historiallisesti tosista eivätkä välttämättä puolueettomista tiedoista Rooman kansallisen mytologian siitä, kuinka Rooman viimeinen kuningas, etruskisukuinen Tarqvinivs Svberbvs, oli toiminnallaan saanut aikaan suuren vihastuksen roomalaisissa, mikä sai nämä ryhtymään kapinaan ja ajamaan kuninkaan perheineen pois. Roomalaisen kansallisen legendan mukaan vallankumoukseen johtanut kuohunta oli alkanut muka siitä, että kuninkaan poika oli raiskannut erään ylhäisen ja vaatimattoman roomalaisen naisen. Ja ilmeisesti kuningas ei ollut sitten halunnut tehdä mitään poikansa omavaltaisuudelle tai omavaltaisuuksille. Tämä herätti suurta vihastusta, ja sitä myöskin laajalti pidettiin huonona siirtona roomalaisten keskuudessa.

Oletetun vallankumouksen seurausta oli kuitenkin se, että entinen kuninkaan neuvonantajien neuvosto, senaatti, otti itselleen oleellisen poliittisen vallan Roomassa. Sen jäsenistä tuli nyt perinnöllistä aatelistoa.

Vuosisatojen vieriessä tavalliseen kansaan kuuluvista ihmisistä, plebeijeistä, oli alkanut kuitenkin tuntua siltä, että heitä sorsitaan yhteiskunnassa, ja erinäisten luokkataisteluiden myötä plebeijit saivat sitten lisää oikeuksia. Tosin vallan tasapaino ei tällöinkään kovin paljoa keikahtanut aatelittoman väestön hyväksi, vaan hyväosaiset ihmiset saattoivat jatkaa korkeilla palleilla melkein samaan tapaan kuin ennen luokkataistelujen aikaa.

Aatelisto kuitenkin kuihtui jäsenmäärältään. Yhä useampi aatelissuku kuoli sukupuuttoon, koska aina ei jäänyt miespuolisia suvun jäseniä jatkamaan aatelia. Ennen pitkää, jo kauan ennen tasavallan loppua, perinnöllinen aatelisto muuttui virka-aateliksi.

Vuonna 212 jJs., kun Rooman kuningas Caracalla antoi kaikille vapaille valtakunnan asukkaille kansalaisuuden, ei ollut enää elossa roomalaisia aatelissukuja. Jos ketään kiinnostaa, niin ennen tuota kuninkaan antamaa säädöstä vain noin viidesosalla valtakunnan asukkaista ylipäätään oli Rooman kansalaisuus, ja useimmat heistä vieläpä asuivat Italiassa. Italian vapaista asukkaista viimeisetkin olivat saaneet Rooman kansalaisuuden jo ensimmäisellä vuosisadalla eJs.

Avgvstvksen ajoista alkaen roomalainen perinteinen puhetaito retoriikka kuihtui, koska kuningasvallan tosiasiallisesti palattua valtakuntaan politiikkaa ei voinut samaan tapaan kuin tasavallan aikana harjoittaa. Ei enää koskaan tultaisi kuulemaan taitavia ja hyvin muodostettuja poliittisia palopuheita forvm romanvmilla.

Mitä taas tulee alkuperäisen Rooman kuningaskunnan kaataneeseen oletettuun vallankumoukseen, niin roomalaisen legendan mukaan yksi tärkeä vallankumoussankari oli ollut mies nimeltään Brvtvs.

Yksi tärkeistä alkuperäisen Caesarin murhasalaliittoon ryhtyneistä miehistä oli myöskin nimeltään Brvtvs. Hän varmasti nimensä vuoksi koki olevansa yhtä suuri yksinvallan vastainen sankari kuin oli ollut alkuperäinenkin Brvtvs. Historian siipien havinaa, jälleen, hänen on täytynyt ajatella. Olisipa hän tiennyt, että hänen toimintansa tulisi ennen pitkää johtamaan siihen, että Roomaa johtaa jälleen uusi kuningas. Ja vapaus on oleva mennyttä.

...Lopuksi voin vielä mainita sen, että yksi ensimmäisistä Rooman uuden kuningaskunnan hallitsijoista, joka tunnetaan nimellä Nero, pakotti filosofi Senecan, jonka oli toivottu hillitsevän kuninkaan ylettömyyksiä ja ylilyöntejä, tekemään itsemurhan. Niin se käy.

Oikein ajatteleva ohjaaja Liisa Akimof haluaa suhtautua persuihin ihan ihmisinä

”Politiikka on ihan hirveää”, Purra sanoo sekä elokuvan alussa että lopussa.

Hän ei tarkoita, että kokouksissa istuminen ja asioista päättäminen olisi hirveää. Sen sijaan hän luultavasti tarkoittaa sitä kaikkea poliitikkojen ympärillä kaiken aikaa käynnissä olevaa vääntämistä, kääntämistä, vatvomista, hutkimista ja tulkitsemista siitä, kuka sanoi mitäkin tänään, eilen tai 20 vuotta sitten ja mitä hän ehkä sillä tarkoitti.

Yksi elokuvan pysäyttävimmistä hetkistä on, kun Purra kertoo lapsensa joutuneen koulussa opettajien silmätikuksi. Toisaalta sekin saa ajattelemaan, kun Purran vieressä istuva valtiosihteeri Riikka Slunga-Poutsalo pohtii, että voidaanko näitä kameran edessä pohtia, kun osa yleisöstä reagoi tuollaiseen kuitenkin ”uhriutumisena”.

Näin oli lausuttu Seura-lehdessä 29.10.2026 julkaistussa Jukka Vuorion kirjoittamassa artikkelissa Minä ja Riikka Purra -elokuva näyttää, millainen ihminen on perussuomalaisten puheenjohtaja – ”Osataanko tässä ajassa katsoa enää mitään avoimin mielin?”.

Olisi tietenkin mitä mainiointa, jos poliitikkoihin luotettaisiin ja heidän annettaisin johtaa ja hoitaa maan asioita. Silloin poliitikot ehtisivät paremmin myös tehdä näitä asioita, joita tekemään heidät on valittu. Poliittisten johtajien tehtävä on johdattaa ihmisiä sinne, minne nämä eivät yksin löydä.

Ei tarvitsisi jatkuvasti vatuloida.

Mutta tietenkin tarvittaisiin silti "äänestäjien ruoska" päättäjien pään ylle eli päättäjiä sitovien kansanäänestysten käyttöönotto Sveitsin malliin. Eli suora demokratia. Poliitikkojen tehtäväksi jäisi sitten päivänpolitiikan teko. Mutta kyllä minä ymmärrän sitä, että poliitikot vastustavat suoraa demokratiaa, koska se veisi heiltä valtaa. 

Itse uskon, että suora demokratia kasvattaisi äänestäjiä kypsemmiksi päättäjiksi. Ja helpommin saataisiin tämän ansiosta myös päättäjien palleille päteviä ja osaavia henkilöitä, veikkaan.

Mitä tulee tuohon, että Purran lapsi on joutunut koulussa opettajien silmätikuksi, niin olihan Yhdysvalloissakin eräs koulun opettaja suuttunut yhdelle oppilaistaan verisesti sen vuoksi, että tämän etunimi oli sattunut olemaan Saddam. Mutta tietysti olisi hienoa, jos kaikkien puoluejohtajien lapset joutuisivat samassa määrin opettajiensa silmätikuiksi.

Minusta on joka tapauksessa hienoa tämä artikkelista saatu tieto, että ohjaaja Liisa Akimof haluaa suhtautua persuihin ihan ihmisinä sekä on halunnut ao. dokumentillaan olla vähentämässä polarisaatiota.

...Eräs sukulaiseni muuten myös nauttii paljon smoot-hieita (tapaan kirjoittaa sanan näin, jotta se lausuttaisiin suomalaisittain; käytän myös "selfieistä" nimitystä itsiö ja "wrapeistä" nimitystä kääriö). Metsistä perheen voimin kerätyt marjat ovat tärkeä ainesosa näissä.

Kansanedustaja Nasima Razmyar sanoi jotain oikein järkevää

Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jossa jokaisen oikeutta koskemattomuuteen kunnioitetaan, jossa kokemuksista voi kertoa ilman pelkoa syyllistämisestä ja jossa apua saa ilman, että joutuu ensin todistamaan ansaitsevansa sitä

SDP:n varapuheenjohtaja, afganilaistaustainen kansanedustaja Nasima Razmyar on julkaissut Facebookissa kannanoton naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, ja mm. tällaista hän siis oli kannanotossaan lausunut Iltalehden sivuilla 29.10.2026 julkaistun Joakim Kullaksen kirjoittaman uutisartikkelin Nasima Razmyar julkaisi tiukan tekstin: ”Häpeän on aika vaihtaa puolta” mukaan.

Suurin ongelma asian ratkaisemisessa taitaa olla siinä, että länsimaiden ulkopuolella ei välttämättä suhtauduta naisten ja tyttöjen oikeuksiin ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen samalla pieteetillä kuin Suomessa ja muissa länsimaissa länkkärit tekevät.

Ja mitä tulee Suomeen, niin tällaista toimintakulttuuria kannattavan ihmisen muuttaessa esim. Suomeen hän ei suinkaan todennäköisesti ole valmis luopumaan tästä osasta kulttuuriaan rajaa ylittäessään tai sen ylittämisen jälkeen.

Toki ei myöskään länkkärien kannata ottaa oppia "raiskauskulttuurista".

Moni suomalainen äänestäjä toki on sillä lailla "pimeä", että naisten ja tyttöjen henkilökohtainen koskemattomuus voidaan uhrata sillä perusteella, että siten taistellaan länsimaista kulttuuria vastaan. Kun jokin "toiseus" koetaan nyt kerta kaikkiaan parempana.

Puolalaiset eivät pahemmin lotkauttaneet korvaansa kommunismin ideologialle

Sosialistinen järjestelmä tarttui Kosieradzkia korvasta vasta koulussa, jota hän luonnehtii paramilitaariseksi. Peruskoulussa opittiin maanpuolustusta ja lukiossa tutustuttiin aseisiin.

Historiaa opetettiin kuten puoluejohto määräsi, vaikka välillä opettajat kertoivat, miten asiat oikeasti menivät.

Mutta Puola ei ollut Neuvostoliitto ja se näkyi paitsi katolisen kirkon asemassa, myös nuorisokulttuurissa. Jo Josif Stalin oli sanonut, että sosialismin istuttaminen Puolaan on kuin laittaisi lehmälle satulaa.

Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 3.7.2026 julkaistussa Liisa Vihmasen ja Tiina-Rakel Liekin artikkelissa Puolasta Suomeen muuttanut Grzegorz Kosieradzki ihmetteli: ”Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti propagandaa”.

Puola-Liettua oli ollut ennen wanhaan melko mittavankokoinen suurvalta. Mutta ennen pitkää maan erityinen poliittinen järjestelmä, joka perustui siihen, että kaikki aateliset valtiopäivillä olivat siinä määrin tasa-arvoisia, että kaikki poliittiset päätökset vaativat täyden yksimielisyyden ennen kuin saattoivat tulla voimaan, heikensi valtiota.

Ja niin siinä kävi, että Preussi, Venäjä ja Itävalta saivat nakerrettua paloja valtakunnasta, kunnes vuonna 1795 tapahtui "kolmas jako": Puola-Liettuan valtio lakkautettiin. Valtion huvenneet osat saivat vasta hyvin paljon myöhemmin itsenäisyytensä kahtena maana, Puolana ja Liettuana, ensimmäisen maailmansodan ansiosta. Samalla itsenäistyi moni muukin maa ja kansa. Kuten meidän omamme.

Uusissa ideologissa vaatteissa ollut Venäjä, Neuvostoliiton muodossa, lakkautti Puolan kansakunnan uudestaan yhdessä natsi-Saksan kanssa vuoden 1939 syyskuussa. Mutta länsivaltojen vaatimuksesta Puola perustettiin uudestaan valtiona, vaikkakin kommunistihirviöiden hallitsemana, vuonna 1945. Vuonna 1947 pidettiin eräänlaiset vaalit maassa, ja vuonna 1952 Puola julistettiin virallisesti "kansantasavallaksi", mikä tarkoitti sitä, että kansalla ei ollut uudessa valtiossa sananvaltaa.

Ja olihan Puolan länsipuolella sijainnut uusi valtio, myöskin kommunistien yksinvaltaisesti hallitsema "Saksan demokraattinen tasavalta" vähintään yhtä epädemokraattinen.

Suomeen kannattaisi päästää niitä, jotka pärjäävät täällä parhaiten, pisteytysjärjestelmän kautta

Entä, jos rajat todella saataisiin suljetuksi ja Eurooppaa pääsisivät vain ne, joita Eurooppaan halutaan? Siirtolaiset määrä saattaisi silti kasvaa nykyisestä, koska Euroopan maat tarvitsevat työikäistä väestöä.

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja sanoi, ettei Suomeen tarvita ulkomaalaisia korvaamaan alhaista syntyvyyttä, koska on täällä ennenkin pärjätty kolmelle miljoonalla ihmisellä. Silloin ei ollut 1,5 miljoonaa eläkeläistä eikä edes nykyisiä eläkkeitä.

Lyhyesti sanottuna Suomeen kannattaisi päästää niitä, jotka pärjäävät täällä parhaiten. Se tarkoittaa lähinnä kaupungeista kotoisin olevia koulutettuja kansalaisia. Esitin Jussi Pyykkösen kanssa viime vuoden keväänä pisteytysjärjestelmää raportissamme Maahanmuuton yhteiskuntasopimus. Lyhyesti: hyvä pisteytys on paljon parempi kuin dikotomiset kyllä/ei ‑kriteerit.

Näin oli lausuttu Osmo Soininvaraan blogissa 9.8.2026 julkaistussa merkinnässä Edessä on suuri kansainvaellusten aika.

Pisteytysjärjestelmä on minustakin mitä luultavimmin paras perusratkaisu siihen, millaisia ihmisiä Suomeen pitäisi päästä asumaan (ja työtä tekemään).

Vielä mainitsisin sen, että suomen kielen osaamisen tulisi olla myös tulijan päämääränä. Suomen kielen taito kiinnittäisi osaajan maahamme. Jos tulija on "nomadi", joka pärjää ja haluaa pärjätä vain englantia puhumalla ja osaamalla, niin hän on vapaa ja halukas lähtemään milloin vain.

Eli pitäisi julkisenkin vallankin puolesta olla valmiita tukemaan osaajan kielenopettelua. Tuskin haluamme olla uusi Malta, joka häpeää omaa kieltään. Tai ainakaan ne ihmiset, jotka ovat ikään kuin lähinnä omaa ideologista taustaryhmääni, eivät Suoman maltaistumista kannata. Vaikka siihen suuntaan ollaan jo oltu menossa.

Mutta lisäksi tulisi ottaa mielestäni huomioon myös "ideologisia kriteereitä". Jos ihmisen, on hän kuinka koulutettu hyvänsä, kannalta kantasuomalaiset ovat lähinnä käännyttämisen kohteita ja ilman kääntymistä tulijan "oikeaan uskoon" tämä pitää alkuasukkaita ainakin jossain määrin ali-ihmisinä eikä usko näillä olevan täyttä ihmisarvoa, niin tällaista ihmistä ei tule Suomeen päästää.

Jos ajattelee vaikka natseja, niin ei se auta, että natsipuolueeseen on omasta vapaasta tahdostaan kuulunut tehtailija Oskar Schindler, jos tämän taustaryhmän perusideologia on perverssi. Schindler tunnetusti pelasti toisen maailmansodan aikana juutalaisia joutumasta Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen johdon haluaman joukkotuhonnan uhreiksi, vaikka oli vakaumuksellinen kansallissosialisti, ja vielä oman vapautensa, terveytensä ja henkensä uhalla joutuen käyttämään lopulta myös melko mittavasti omia varojaan kansallissosialistivirkailijoiden, karriääri-ideologisten ihmisten, lahjontaan.

Mutta on tietenkin niin, että kuka ihminen tahansa saa omalla tahollaan määrittää, mikä on se "oikea versio oikeasta uskosta", kuuluu sitten mihin ideologiseen yhdyskuntaan tahansa (ja uskonnot ovat myös ideologioita). Tämän oikeuden olisi mielestäni hyvä olla kaikkien maiden lainsäädännön takaama.

(Nykyään monet ovat jälleen sitä mieltä, että juutalaisia tarvitsisi oikeastaan olla nykyistä vähemmän. (Niin ne aatteet muuttuvat.))

...Mitä tulee Soininvaaran kommenttiin Perussuomalaisten varapuheenjohtajan lausunnosta, niin mies on kyllä siinä oikeassa. En häpeä tätä myöntää.

Mitä taas tulee kansainvaelluksiin, niin ne tapaavat olla vastaanottavien yhteiskuntien kannalta tuhoisia. Mutta riippuu tietenkin ihmisestä, että kuinka hyvänä tai pahana eri kansainvaelluksia pitää.

Kansainvaellukset lopettivat Länsi-Rooman valtakunnan lopullisesti vuonna 476 jJs. Sen raunioille syntyneet valtakunnat kuitenkin tapasivat arvostaa roomalaisten kulttuurista perintöä.

600-luvun alkupuolella arabit lähtivät valloittamaan maailmaa miekalla itselleen. Sata vuotta myöhemmin oltiin alettu luomaan ideologista perustelua arabien väkivallantöille. Näin syntyi islam. Mutta arabihallitsijatkin arvostivat tietyllä tapaa kreikkalaisroomalaisen kulttuurin perintöä. Mutta ne muslimit, jotka 700-luvulla valloittivat lyhyessä ajassa suurimman osan Pyreneiden niemimaasta, taas olivat jo aikaisempien sukupolvien hyökkääjiä fanaattisempia.

Itä-Rooma (sellaista valtakuntaa ei ole ollut kuin "Bysantti") oli jäänyt jäljelle ja olemaan Länsi-Rooman valtakunnan sorruttua, ja se porskutti enemmän tai vähemmän menestyksellisesti vielä yli tuhat vuotta tämän jälkeen, kunnes katosi kartalta ristiretkiajan melskeiden ja islamiin kääntyneiden turkkilaisten hyökkäyssodankäynnin vuoksi. Turkkilaisetkin tietyllä tapaa arvostivat Rooman perintöä.

1500-luvulla alkoi eurooppalaisten valtojen rynnistys Amerikan mantereille. Eurooppalaiset ottivat omikseen alueita "uudelta mantereelta". Tätä auttoivat "maahanmuuttajien" mukanaan tuomat kulkutaudit, joille alkuväestöjen jäsenillä ei ollut vastustuskykyä. Alkuperäisväestöjen jäsenmäärän romahdukset saattoivat olla todella dramaattisia. Myöhempi eli 1800-luvun kehitys aseteknologiassa auttoi vielä lisää eurooppalaistaustaisia lyömään alkuväestöä.

Tänä päivänä Yhdysvaltojen väestöstä vain noin prosentin verran kuuluukin maan alueen alkuperäiskansoihin. Kanadassa suhde ei ole aivan yhtä dramaattinen mutta on kuitenkin silti dramaattisen pieni. Latinalaisessa Amerikassa eri maiden väestöistä kuuluu useimmiten suurempi osa alkuperäiskansoihin; esim. Meksikon väestöstä intiaaneja on huomattava vähemmistö.

Tosin jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että kuuluakseen alkuperäiskansaan tarvitsee vain olla laskenut jalkansa alkuperäiskansan asuttamalle maalle.

Siihen liittyen siteeraan lopuksi itseäni:

Ne ihmiset, jotkat eivät pidä Donald Trumpia Amerikan alkuperäisasukkaisiin kuuluvana, ovat usein samoja ihmisiä, jotka vastustavat etnonationalismia.

Ihmetteli sitä, että Suomessa arvosteltiin puolalaisia, jotka lakkoilivat ja ärsyttivät Neuvostoliittoa

Kun suomen kielen opiskelija Grzegorz Kosieradzki saapui Kuopioon kielikurssille vuonna 1976, hän hämmästyi. Puolassa ihmiset puhuivat politiikasta ja arvostelivat Neuvostoliittoa.

Suomessa taas arvosteltiin puolalaisia, jotka lakkoilivat ja ärsyttivät Neuvostoliittoa.

Myöhemmin Kosieradzki näki suomalaisen vapun ja innostui sen karnevalistisesta tunnelmasta. Kunnes hän näki punalippuja kantavia marssijoita.

– Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti sitä samaa propagandaa, mitä meille on syötetty vuosikausia, hän mietti.

Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 3.7.2026 julkaistussa Liisa Vihmasen ja Tiina-Rakel Liekin artikkelissa Puolasta Suomeen muuttanut Grzegorz Kosieradzki ihmetteli: ”Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti propagandaa”. 

Onhan se surullista, että aluksi Suomessa vaiettiin totuudesta. Ajateltiin, että se saadaan tuotua kyllä myöhemmin julki.

Mutta sen ohella ja sijaan, että olisi käynyt niin, että totuus olisi vain talvehtinut, kävi niin, että nuoremmissa polvissa syntyi paljon sellaista poliittista populaa, joka otti tosissaan valheen. Jonka oli alun perin ollut tarkoitus olla vain eräänlainen hätävalhe Neuvostoliiton tyynnyttämiseksi ja tyydyttämiseksi.

Asevelisosialistitkin joutuivat sivuraiteelle.

Iranin islamilainen tasavalta uhoaa, ähisee, pihisee

Hän kuvasi kostoa ”kansakunnan vaatimukseksi” ja sanoi, että sen on varmasti tapahduttava. Hän lisäsi, että ”pian jokainen vapaa ihminen ympäri maailmaa täyttää osansa tästä jumalallisesta tehtävästä”.

Näin oli lausuttu Suomen uutiset -verkkolehdessä 13.7.2026 julkaistussa uutimessa Iranilaismedia julkaisi tappolistan: ”Kosto on varma” – listalla myös Euroopan poliittista johtoa.

Nuo Iranin vallassaolevat korkeat muslimit puhuvat "vapaiden ihmisten" velvollisuuksista murhata eri maiden johtohenkilöitä, ja kuitenkin itse ovat olleet riistämässä ja riistävät edelleen vapauksia miehiltä ja naisilta, toisinajattelijoilta ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvilta ihmisiltä.

Islamilaisen vallankumouksen tapahtuessa Iranissa vuonna 1979 mielipidetiedustelujen mukaan 99 kansalaisista koki olevansa muslimeita. Ja voisi kuvitella, että näistä enemmistö tuolloin myös jollakin lailla kannatti islamilaista vallankumousta, joka muutti maan poliittiset instituutiot islamilaisiksi. Maassa on parlamentti, mutta vallankumouksen mukana tulleet säännöt vaativat, että vallan tulee olla muslimeilla. Eikä siinä kaikki. Sen pitää olla tietynlaisilla muslimeilla. Muslimien oikeasta laadusta valinnoissa pitää huolen islamilainen pappiskollegio.

Iranin islamilaisessa tasavallassa heteroseksuaalinen muslimimies on yhteiskuntapyramidin johdossa. Mutta ei hänkään saa käyttää sananvapauttaan miten tahansa.

Maassa on nimittäin voimassa "uskonnonvastuu". Siinä on kyse siitä, että pitää olla oikeaa mieltä. Jos on väärää mieltä, niin joutuu vastuuseen.

Tätä nykyä Iranin islamilaisen tasavallan kansalaisista kuitenkin enää vain vähemmistö kokee enää olevansa muslimeita. Niin se käy. Kansakunnan tasolla valtaa pitävät maassa eri ihmiset kuin millaisia Iranin äänestäjät olisivat nykyään taipuvaisia valitsemaan johtajikseen. Iranin kansakunta ei oikeasti halua seurata maan korkeiden mullahien tahtoa tiettyjen maiden johtohenkilöiden elävältä päästämisestä. Erityisesti se ei sitä "vaadi".

"Uskontodialogi" ja Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkko

[...] Voisiko uskontodialogia käydä tyylillä, jossa erilaisia ajatustapoja aidosti kunnioitetaan, silloinkin, jos hyväksyminen on liian vaikeaa? Katson protestanttisen uskontokäsityksen vahvuudeksi ”no kings” -periaatteen, jossa ei tunneta korkean auktoriteetin saneluasemia, vaan päinvastoin arvostetaan kansalaispuheenvuorojen tärkeyttä ja laajaa keskustelua. Silti nousee katsomossa hiki otsaan, kun seuraa, millaiseen ryöpytykseen ovat joutuneet esimerkiksi Suomen kirkon piispat ja herättäviä pohdintoja julkaisseet tutkijat.  Väkevintä ääntä edustavat puheet, joissa ennakoidaan tai ehkä jopa ehdotetaan kirkon lohkomista.

Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 13.7.2026 julkaistussa Matti Heiliön kirjoittamassa tekstissä Usko ja valkoinen ylivalta.

Itse  kysyisin, että eikö se "kirkko" pitäisi sitten lohkoa, kun sitten eri kristilliset kirkkokunnat olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa. Puhumattakaan muista uskonnollisista yhdyskunnista.

Jos ihmisiä ei olisi 1500-luvulla jJs. pakotettu virallisen luterilaisen kirkon jäseniksi, niin luterilaisia voisi koko Suomessa olla tällä hetkellä noin kolme henkeä.

Luterilaisen kirkkokunnan (vastentahtoisehko) perustaja, saksalainen Martti Luther (1483–1646), oli ollut sitä mieltä, että uskontoa saa ja pitää pakottaa ihmisten kurkusta alas. Hän oli myös ollut sitä mieltä, että kristinuskon edun vuoksi ihmisille saa valehdella.

Nykyään monet ovat kuitenkin ajatusmaailmaltaan jo "Luttöä" kehittyneempiä.

Ennen hänen olemassaoloaan oli Suomen keskiaika alkanut silloin, kun Ruotsi pakotti Suomenniemen asukkaat yhteyteensä ja oman verotuksensa piiriin sekä roomalaiskatolisen kirkon huomaan. Tämä tapahtui 1200-luvulla, vaikka aikaisemmin oli luultu sen tapahtuneen jo 1100-luvulla.

Suomalainen "uskonpuhdistus" 1500-luvulla tapahtui siten, että Ruotsin kuninkaan mahtikäskyllä ihmiset siirrettiin roomalaiskatolisen kirkon helmasta luterilaisen kirkon helmoihin.

Ennen ruotsalaisvaltaa kristinusko ei toki ollut ollut Suomenniemen asukkaillekaan aivan tuntematon.  Ensimmäiset kristilliset vaikutteet olivat tulleet tänne itäroomalaisina vaikutteina. Myöhemmin tänne syntyi myös katolisuutta ihan rauhanomaisesti. Siellä täällä lienee ollut jonkin verran kristittyjä ja jopa kristillisiä seurakuntia ennen kuin Ruotsi otti vallan ja toi ihmiset roomalaiskatolisen kirkon helmaan, halusivat nämä sitä tai eivät.

Mielenkiintoista on se, että kristilliseen lähetystyöhön oli aikanaan liitetty myös ajatus oikeudesta verottaa käännytettyjä. Saksalaisia lähetyssaarnaajia oli käynyt täällä suhteellisen menestyksellisesti ennen ruotsalaisvalloitusta vaikuttamassa. Sakemanneja lienee sitten ottanut hieman päähän se, että se olikin Ruotsi, joka rupesi verottamaan täkäläisiä.

Frankkivaltakunnan merkittävä kuningas Kaarle Suuri (742/747/748–814) valloitti saksien maat useilla peräkkäisillä sotaretkillä vuosina 772–804. Projektiin kuului myös silmitön väkivalta vangittuja paikallisia kohtaan. Kaarle pakkokäännytti sakseja runsain mitoin ja sai näin näistä veronmaksajia. Lisäksi kuninkaan miespuolisiin vangittuihin kohdistamat verilöylyt esti hyväksi aikaa isommat kapinoinnit hänen valtaansa ja valtakuntaansa vastaan.

Voi kuitenkin kysyä, että kääntyminen olisi voinut olla vapaaehtoisempaa mikäli Kaarle olisi antanut saksien verottaa itse itseään näiden onaksi hyväksi eikä Kaarlen ja Frankkien valtakunnan hyväksi.

Menneitten aikojen kuninkaan virkaan kuuluneet laajat valtaoikeudet toki mahdollistivat nämä verilöylyt. Myöhemmällä iällä Kaarle kuulemma kuitenkin oli ruvennut katumaan veritöitään. Voi sen sanoa olevan inhimillistä, ja lisäksi voisin olettaa kuoleman lähestyneen vanhentuvaa kuningasta. Siinä sitten pedattiin ehkä myös taivaspaikkaa, jos kyse ei ollut luonnollisesta omatunnosta.

Mielestäni paras kuningas Kaarle Suuren aikaansaannoksista on jonkin järjen tuominen siihen, miten latinaa kirjoitettiin, mutta tämän asian laajempi käsittely ei kuulu tämän blogimerkinnän aiheen piiriin. Totean vain sen, että tuolloin Kaarlen Frankiassa otettiin latinan käytön esikuviksi myöhäisantiikin parhaat kristilliset kirjoittajat.
(Tälle uudistukselle oli toiminut tärkeänä herätteenä se, että valtakunnan pohjoisosissa kansanlatinaa puhuneet ihmiset eivät enää kyenneet ymmärtämään edes pappien heidän puhetavalleen mukauttamaa latinankielisen Raamatun kieltä. Tällöin alettiin huomata, että kyse on tavallaan eri kielistä, vaikka wanhan latinan kieliopin arvovalta esti vielä hyvän aikaa kielioppien kirjoittamisen kansan puhumille kielimuodoille.)

Monijumalaisuus takaa sentään paremmin jonkinlaisen minimitason uskonnonvapaudelle. Tosin monijumalaisetkin valtakunnat ovat tavanneet perustaa valtionuskontoja, joiden jumalia tulee kansalaisen kunnioittaa.

Jos uskontoon kuuluu usko yhteen ainoaan Jumalaan – tai suurin piirtein yhteen, kuten tässä, mitä yleensä kristinuskoksi nykyään nimitetään – , ja jos uskonnon Jumala vaatii uskovaisiltaan tahtonsa noudattamista, ja jos uskontoon kuuluu myös velvollisuus lähetystyöhön, niin merkit ovat yleensä aika pahat uskonnonvapauden toteutumisen näkökulmasta.

Kristinuskoa vastaan on ollut helppo käyttää siihen sisältyviä juttuja yleisestä lähimmäisenrakkaudesta ja Jumalasta rakastavana isänä. Jos vertaa islamiin, niin sitä vastaan ei voi käyttää näitä asioita, koska ne eivät siihen kuulu.

Alun perin islam oli siitä huolimatta ollut senaikaisia vallitsevia kristinuskon muotoja suvaitsevaisempi uskonnollisesti. Islamin omien lähteiden mukaan arabit lähtivät valloittamaan profeettansa kehotuksesta maailmaa miekalla islamille 600-luvulla jKr. Tosin ensimmäinen arabivaltakunnan hallitsija, joka voidaan tunnistaa muslimiksi, aloitti hommassa vasta vuonna 750. Ja hän sitten levittikin islamia ympäri valtakuntaansa, ja valtakuntansa rajojen ylikin, kun kerran doktriiniin kuului pyhä sota toisinajattelijoita vastaan. Islamin doktriinin voidaan kai kuvailla olevan eräänlainen puolustus arabien väkivallantöille. Noihin aikoihin arabivaltakunnan virallinen kieli vaihtui myös Välimeren alueen itäosan yleiskielestä kreikasta arabiaksi.

Näihin aikoihin siis kristinusko tapasi olla islamia suvaitsemattomampi, koska kristityissä valtakunnissa muut uskonnot, yksin uskonnollishistoriallisista syistä vaivoin siedettyä juutalaista uskontoa lukuunottamatta, olivat kiellettyjä joko käytännössäkin tai ainakin lainsäädännön tasolla. Islamilais-arabialaisen valtakunnan hallinto sieti islamin lisäksi niin juutalaisuutta, kristinuskoa kuin Persian zarathustralaisuutta kirjan uskontoina, vaikka silti näihin uskonyhteisöihin kuuluvia kyllä nuivittiin, koska nämä katsottiin alemmiksi. Ja vielä enemmän islamilaisissa valtakunnissa nuivittiin ja tultiin nuivimaan monijumalaista uskontoa kannattavia ihmisiä, koska nämä katsottiin täysiksi pakanoiksi. Tosin kristinuskoonkin suhtauduttiin sikäli ylimääräisellä karsastuksella, että muslimioppineet ja -hallitsijat katsoivat kristinuskon jumala-käsityksen olevan hieman epäterve sen vuoksi, että yksi Jumala muka koostui kolmesta persoonasta. Itse olen samaa mieltä tässä siitä, että normikristinuskoisuuden kolminaisuusoppi kristologioineen ei ole tiukasti ottaen monoteistinen. Siinä kristinusko selkeästi eroaa alkupohjastaan juutalaisuudesta. Kristinuskon pyhän hahmon Jeesuksen Kristuksen historiallinen versio, juutalainen mies ja rakentajasta vaeltavaksi rabbiksi ryhtynyt Jeesus Nasaretilainen, ei olisi itse hyväksynyt sen tapaista opinmuodostusta. Sellainen syntyi ja alkoi kukoistaakin vasta 100-luvulla, kun kaikki oikean Jeesuksen henkilökohtaisesti tunteneet ihmiset olivat jo kuolleet. Kukaan ei ollut enää kieltämässä kristinuskon lisähellenisoitumista, joka tässä tapauksessa merkitsi lisäirrottautumista juutalaisesta uskonnosta.

Myöhemmin toki islamilaisissa valtakunnissa otettiin vielä käyttöön raskas henkivero, jota joutuivat maksamaan ei-muslimit, nuo toisinajattelijat. Henkivero edesauttoi tehokkaasti "vääräuskoisia" kääntymään islamiin. Ilmeisesti ei islaminkaan piirissä uskottu oman uskonnon moraaliseen läpilyöntivoimaan.

Sitä voisi verrata erääseen maalliseen poliittiseen ideologiaan, ennen kaikkea Eduard Bernsteinin (1850-1932) suorittamasta marxilaisen aatteen revisiosta lähtöisin olevaan reformistiseen sosialidemokratian muotoon. Bernstein uskoi sosialidemokraattisen aatteen moraaliseen läpilyöntivoimaan. Siitä syystä väkivaltainen vallankumous ei olisi välttämätöntä asioiden parantamiseksi yhteiskunnassa.

Islamiin kuuluu myös jonkinlainen juridinen järjestelmä, jonka avulla voidaan muodostaa erityinen islamilainen lainsäädäntö.

Kristinuskoisetkin ovat saattaneet ja ehkä saattavat muodostaa edelleen erityisiä kristillisiä lainsäädäntöjä, mutta kristinuskoisten on vaikeampi johtaa minkään läheskään yksiselitteisten sääntöjen mukaan uskonnollista lainsäädäntöä.

Jeesus Nasaretilainen oli teloitettu erittäin julmasti 30-luvulla. Mutta ylläolevaan kappaleeseen jotenkin liittyen, niin jo 40-luvulla tapahtui kummia juutalaisuuden lahkolle kristinuskolle. Kerron siitä itse:

Juutalaiset miehet oli ympärileikattava juutalaisen lain mukaan. Apostolien tekojen mukaan kristittyjen johtoryhmä tulee kuitenkin teologiassaan sellaiseen tulokseen, että juutalaisuuteen Jeesuksen tuntemisen kautta kääntyneiden pakanoiden ei tarvitse noudattaa Mooseksen lakia. Siteeraan apostoli Pietarin lausumaa (luvussa 15) sen jälkeen kun hän oli siteerannut ensin yhtä kivaa pätkää Vanhasta testamentista: "Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu."

Päätöstä oli edeltänyt (ks. luvut 10 ja 11) se, että eräs roomalainen upseeri, joka oli "jumalaapelkääväinen" eli toisin sanoen fanitti juutalaista uskontoa, oli nähnyt näyn, jonka vuoksi hän oli lähettänyt hakemaan Pietaria luokseen kuullakseen, mitä tällä oli sanottavana. Mutta Pietari itse olikin nähnyt juuri katolla rukoillessaan ihmeellisen näyn, ja sen näyn merkitys oli sitten selvinnyt hänelle hänen tavatessaan pakanaupseerin ja tämän talon väen. Siteeraan Apostolien tekoja nyt vähän pitemmin.:

Apostolit ja eri puolilla Juudeaa olevat veljet saivat kuulla, että muutkin kuin juutalaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan. Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut veljet syyttelivät häntä siitä, että hän oli vieraillut ympärileikkaamattomien luona ja aterioinut heidän kanssaan.

Silloin Pietari kertoi heille alusta alkaen, kuinka kaikki oli tapahtunut:

"Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin jouduin hurmoksiin ja näin näyn. Taivaasta tuli alas, aivan minun eteeni, ikään kuin suuri purjekangas neljästä kulmastaan kannateltuna. Kun jäin katsomaan sitä, näin siinä kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia, petoja ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. Ja minä kuulin äänen, joka sanoi: ’Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!’ Minä vastasin: ’Ei, ei, Herra! En ole koskaan pannut suuhuni mitään epäpuhdasta tai kiellettyä.’ Silloin ääni taas puhui taivaasta: ’Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.’ Tämä tapahtui kolmesti. Sitten kaikki temmattiin takaisin taivaaseen.

Juuri silloin seisahtui kolme miestä sen talon eteen, jossa me olimme. Heidät oli Caesareasta lähetetty minun luokseni. Henki sanoi minulle, että minun oli epäröimättä lähdettävä heidän mukaansa. Myös ne kuusi veljeä lähtivät kanssani, ja niin me menimme sen miehen kotiin. Hän kertoi meille nähneensä talossaan enkelin. Enkeli oli sanonut hänelle: 'Lähetä miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, toiselta nimeltä Pietari. Hän puhuu sinulle, ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi.' Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin niin kuin alussa meihin. Silloin muistin, mitä Herra oli sanonut: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.' Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?"

Tämän kuultuaan kaikki rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään."

Ja niin siinä sitten kävi.

Ja niin miesten penisten ympärileikkaaminenkin sitten väheni. 

...Huolimatta tästä kaikesta sekä siitä, että juutalaisten ensimmäisen Rooman vastaisen kapinan (66-73 jKr.) jälkeen normijuutalaisten ja Jeesukseen uskovien juutalaisten välit kiristyivät, niin seuraavien lähes 2000 vuoden ajan lukemattomat Jeesukseen uskovat ajattelijat ovat katsoneet, että on hyvä ajatus matkia Mooseksen lain säädöksiä kristityssä valtakunnassa. Joka tapauksessa, kuten jo annoin ylempänä ymmärtää, on niin, että ei ole olemassa, eikä voikaan olla, mitään kovin johdonmukaista tapaa uuttaa Vanhaan testamenttiin kirjoitetusta Mooseksen laista kristinuskoisen yhteiskunnan lainsäädäntöä. Tämä on ainakin minun mielipiteeni.

Juutalaiseen uskontoon ei myöskään ole koskaan kovin kiinteästi kuulunut lähetyskäsky. Kyseessä kun on oikeastaan etninen uskonto. Joten se ei ole sittenkään kauhean perseestä.

Wanhastaan on kuitenkin ollut kristinuskoisuudenkin piirissä, eikä edes niin kovin kaukaisessa menneisyydessä, sellaisia kristinuskon muotoja, jotka ovat kannattaneet uskonnonvapautta. 1500-luvulla oli jo anabaptisteja ja 1600-luvulla kveekareita. Vallanpitäjät ovat kristinuskoisissa maissa nuivineet näihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluneita.

Uskonnonvapaudessa on kysymys siitä, että on oikeus olla välittämättä mistä tahansa uskonnosta ja sen dogmeista ja sen pyhistä kirjoituksista ja hahmoista.

"Che" Guevara vainosi homoseksuaaleja, kun taas Ernst Röhm puolusti näiden oikeuksia

Olen usein miettinyt, että nerokas kesäinen tapa trollata olisi mennä Pride-kulkueeseen kantamaan Röhmin kuvaa. Röhm nimittäin sopisi seksuaalivähemmistöjen pyhimysgalleriaan oikein hyvin – ainakin paljon paremmin kuin homoja vainonnut Che Guevara, jonka kuvia näkee Pride-kulkueissa vuosittain. Röhm ei ollut pelkästään homoseksuaali, jonka taipumuksia käytettiin verukkeena hänen murhaamiselleen, vaan myös julkihomo ja homoseksuaalien oikeuksien puolustaja. Weimarin tasavallan aikana hän kuului Saksan suurimpaan homoseksuaalien etujärjestöön, Bund für Menschenrechtiin (”Ihmisoikeusliitto”), jonka keskeisenä tavoitteena oli homoseksuaalisen kanssakäymisen kieltävän rikoslain 175. pykälän kumoaminen.

Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 30.6.2026 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa artikkelissa Epätodennäköinen vähemmistöikoni.

Ernst Röhmistä (1887–1934) on olemassa kunnollinen artikkeli suomenkielisessä Wikipediassa.

Niin, ja on sanottava, että yksi historian tunnetuimmista natseista pelasti myös paljon juutalaisia muiden natsien tuhon vimmalta toisen maailmansodan aikana. Hänen nimensä on Oskar Schindler (1908-1974). Olin lukenut 1980-luvulla Thomas Keneallyn hänestä kertovan romaanin Schindlerin lista, josta paljon myöhemmin tehtiin vielä elokuva.

"Iranin islamilaisen tasavallan kannattajat kannattaa lähettää taivaaseen"

Irakin sodan aikaan [1980–1988] Iran tarvitsi vapaaehtoisia miinojen raivaamiseen taistelukentiltä. Se antoi vapaaehtoisille kullanvärisen avaimen ja lupauksen, että avain avaa portin taivaaseen, jos he kuolevat sodassa.

”Amerikkalaiset sotilaat haluavat selvitä sodasta ja palata koteihinsa perheidensä luo. Iranin vallankumouskaartin IRGC:n sotilaat haluavat kuolla, koska he uskovat menevänsä taivaaseen. ”

”Miten sellaisia ihmisiä vastaan voi voittaa? Ei se ole mahdollista. Yhdysvaltain johdon pitää ajatella tätä sotaa kuten Iranin johtokin. Meidän pitäisi siis auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa ja lähettää heidät taivaaseen. Se on ainoa tapa, jolla saamme turvallisen Iranin ja Lähi-idän”, Negahban sanoo painokkaasti.

Näyttelijä on viimeksi käynyt kotimaassaan vuonna 2004. Vierailu oli järkytys, sillä maa oli islamistisen hallinnon alaisuudessa muuttunut niin valtavasti.

Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 18.6.2026 julkaistussa Janne Oivion kirjoittamassa uutisartikkelissa Iranilaiselta Hollywood-tähdeltä tiukka viesti Donald Trumpille: ”Hoida homma loppuun”.

Koska Yhdysvaltain presidentti Donald Trump hallintoineen jätti ja jättää tulevaisuudessakin homman kesken, niin siksi Iranin islamilaisen tasavallan entistäkin islamilaisempi hallinto jatkaa islamilaisen järjestelmän vastustajien vangitsemisia, kiduttamista ja teloittamista.

Presidentti Trumpissa taitaa olla se vika, että hän ei kunnioita eikä arvosta asiantuntijoita. Yhdysvallat ryhtyi sotaan Iranin islamilaista tasavaltaa vastaan vastoin kansainvälistä oikeutta... olemalla julistamatta sotaa. Noinhan oli Japanikin tehnyt vuoden 1941 joulukuun 7. päivänä hyökätessään Yhdysvaltain tyynenmeren laivaston pääpaikkaan Havaijin Oahun saaren Pearl Harboriin. Presidentti Trump eroaa sodan aloittajana Japanista siinä, että Japanilla oli kyllä ollut todellinen tarkoitus julistaa sota ennen vihollisuuksien aloittamista, mutta ikävä kyllä sodanjulistustekstin kääntäminen englanniksi oli viivästynyt liikaa, ja Yhdysvallat sai tästä valtavan propagandavaltin. Sillä vain sivistymättömät tahot hyökkäävät toiseen maahan julistamatta ensin sotaa.

Asiantuntijoita olisi kuitenkin ollut Iranin sodan aloittamista koskien hyvä kuulla hiukan enemmän. Nyt on todellisena vaarana, että Iranin islamilainen tasavalta on saava hankittua itsensä kannalta myötämielisemmän sopimuksen kuin vuosina 2009–2017 hallinnut Yhdysvaltain presidentti Barack Obama (eri puolue) oli saanut järjestettyä.

Siitä huolimatta, että Iranin väestön enemmistö ei enää nykyään katso olevansa muslimeita, maassa säilyy Trumpin tietyn poliittisen tomppeliuden vuoksi islamilainen pakkovalta, joka on suureksi haitaksi toisinajattelijoiden ja naisten elämälle, puhumattakaan homoseksuaaleista.

Olisi sitä paitsi tarvinnut vain katsoa karttaa, niin olisi huomannut, kuinka helppoa Iranin asevoimien olisi sulkea Hormuzinsalmi tankkeriliikenteeltä.

Iranin asevoimat ja poliittisuskonnollinen johto toki kärsivät sodassa merkittäviä tappioita, mutta koska Yhdysvalloilla ei, sen tehtyä traagisen epäpätevyydestä johtuvan virhearvioinnin, ole kuitenkaan halua auttaa todellisella sotilaallisella väliintulolla maan kansalaisia syrjäyttämään maan hirmuista johtoa, Iran on jäävä ainakin hyväksi aikaa islamilaiseksi tasavallaksi. Uskonnollinen pakkovalta jatkuu.

Ja syy siihen, miksi Yhdysvallat ei sitten lähtenyt oikeasti auttamaan iranilaisia toimivilla sotilaallisilla menetelmillä, on se, että Yhdysvaltain presidentti pelkää sellaisen toimen vievän hänen nykyään omistamansa Republikaanisen puolueen kuluvan vuoden 2026 marraskuussa pidettävissä välivaaleissa turmioon eli häviöön.

Jostain kumman syystä Yhdysvaltain älytön suuruus niin maantieteellisen laajuuden kuin väestön määrän mielessä, ja kulttuurinen moninaisuus, ei ole johtanut monipuolue- tai edes useamman puolueen järjestelmään, vaan maassa kaksipuoluejärjestelmä seisoo edelleen paikoillaan kuin tatti, toisin kuin on laita Kanadassa, jossa on eräänlainen kaksiplus-puoluejärjestelmä.

Minulla ei ole isompia haluja syytellä juutalaisia yhdestä sun toisestakin asiasta, mutta Israel, juutalaisen etnisyyden perustalle perustettu kansallisvaltio, on kyllä onnistunut viemään liittolaisensa Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia kuin litran mittaa.

Nyt alkaa taas öljy virrata maailman suoniin. Tällaista on ainakin aluksi, mutta pelkään, ettei lopuksi.

Ja Iranin islamilaisen tasavallan parlamenttivaaleissa ei edelleenkään voi äänestää islamilaista valtaa vastustavia ehdokkaita, tai jättää islam, ja naiset eivät edelleenkään saa matkustaa pitempiä matkoja ilman miespuolista holhoojaa tai tämän lupaa, ja homoseksuaalinen sukupuolikäyttäytyminen on edelleen oleva käytännössä lailla kiellettyä.

Iranissa oli vuonna 1979 tapahtunut islamilainen vallankumous. Kovaotteinen kuningas, eli shaahi, ajettiin maanpakoon, ja vallan otti, jos mahdollista, vielä kovaotteisempi poppoo. Tuohon aikaan vielä 99 prosenttia iranilaisista oli katsonut olevansa muslimeita. Mutta ajat ovat muuttuneet. Toivottavasti muuttuvat joskus lisää.

Southern Baptists -kirkkokunta yrittää pysyä vanhoillisena

You know, the Southern Baptist denomination was specifically formed in 1845 to uphold slavery — their whole raison d’etre was to separate themselves from those namby-pamby abolitionists who would later kick their asses in the Civil War. That’s not their only issue, though. They also don’t like those uppity women.

Näin oli lausuttu lähinnä ulokomaalasten vapaa-ajattelijoiden englanninkielisellä blogisivustolla FreeThought Blogs 12.6.2026 julkaistussa nimimerkki Pharyngulan kirjoittamassa blogimerkinnässä Southern Baptists: always on the wrong side.

Tämä Pharyngula ilmeisesti on koulutukseltaan biologi ja opettaa työkseen. Hän pitää myös hämähäkeistä. Kirjoituksen otsikko kuuluu suomen kielelle käännettynä: Southern Baptists: aina väärällä puolella.

Siteeraamani kirjoituksen alussa todetaan se, että Yhdysvaltain suurin protestanttinen kirkkokunta Southern Baptists oli vuonna 1845 perustettu ennen kaikkea sitä "hengellistä" tarkoitusta varten, että neekeriorjuus pysytetään voimassa Yhdysvalloissa.

Ja sitten hieman historiatriviaa minulta. Kun Etelän valkoiset olivat hävinneet vuosina 1861-1865 vietetyn sisällissodan Pohjoisvaltioille eli Yhdysvalloille, koska heillä oli tähän verrattuna kaikkea muuta vähemmän sekä absoluuttisesti että suhteellisesti paitsi puuvillantuotantoa ja uhrimieltä ja sotahenkeä, niin he siirtyivät kannattamaan neekeri- tai afroyhdysvaltalaiskansalaisten äänioikeuden ja muiden oikeuksien rajoittamista.

Ilmeisesti tässä porukassa olivat sitten mukana myös Southern Baptists -kirkko ja sen jäsenet. Hienoa uhrimieltä, sekä sotahenkeä, että alistetaan muita. Hurray, Dixie!

Maailmanlaajuisestikin tunnettu evankelinen saarnamies Billy Graham – 1918–2018 – oli myöskin Southern Baptists -kirkkokunnan hanuja. Hän ilmestyi milloin minnekin ja piti kokouksia niin suurissa teltoissa kuin ulkoilmassa. Graham ilmeisesti kuitenkin oli ruvennut lopulta toimimaan aktiivisemmin eräiden valkoisten rotupyhyyden vastustamisessa. Tosin vasta 1950-luvun alkupuolella. Mutta kai häntä voidaan silti pitää eräänlaisena pioneerina, kun ottaa huomioon, mikä hänen taustansa oli. Eräässä ei-omistamassaan herätyskokouksessa vuonna 1953 mies oli vaatimalla vaatinut, että erirotuisia ihmisiä toisistaan erillään pitävät köydet lasketaan alas. Ja ne pysyivät alhaalla. Ihmiset saattoivat nyt sekaantua, aluksi ainakin kevyesti.

Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen suurimmat voitot koettiin vasta 1960-luvulla, ja liikkeen harjalla nousi John F. Kennedy | presidentiksi. Kennedy ei osannut toimia oikein suhteessa kongressin jäseniin, joten hän ei saanut mitään aikaan, mutta hänen kuoltuaan vuonna 1963 salamurhan uhrina varapresidentistä presidentin virkaan noussut Lyndon B. Johnson vei uudistukset maaliin, koska hän osasi.

Nykyään jopa mormonit päästävät neekereitä jäsenikseen. Ja afroyhdysvaltalaisia. 

Siteeraamassani blogikirjoituksessa mainitaan, että Southern Baptists on nyt sitten ollut päättämässä sellaista, että jatkossa pyritään siihen, ettei kirkkokunnan sisällä pahemmin tulla sietämään naispuolisia pastoreita.

Tekstin lukijakommentoijista yksi kertoi, että kirkkokunta on menettänyt viime aikoina jäseniään hurjaa vauhtia. Saa nähdä, että auttaako tämä kyseinen päätös yhtään kirkkokunnan kannalta myönteisesti.

Itse olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että kukin uskonnollinen yhdyskunta saakoon itse päättää, minkäsukupuolisia ihmisiä pastorin, papin, saarnaajan, vanhimman, temppelipalvelijan yms. yms. hommiin päästetään. Kunhan eivät yhteiskunnallisessa mielessä rupea sortamaan ihmisiä, niin sama ihan minulle, kuinka tällaisessa kysymyksessä toimivat. Tämä on liberaali mielipide.

Itse en muuten edes kannata minkäänlaista kirkkokuntaa, jossa olisi minkäänlaisia pappeja tai pastoreita. Tai periaatteessa kannatan yhtä sellaista kirkkokuntaa, jossa näitä ei todellakaan ole, mutta olen hyvin huono ko. uskonnollisen yhdyskunnan kannattaja, koska olen käynyt sen jumalanpalveluksessa elämäni aikana vain yhden ainoan kerran. Koska kyseinen kokoontumispaikka sijaitsee jonkin verran kaukana kotoani. Muinaisina aikoina yksi kaverini oli tuonut minut siihen autollaan. Osallistui kyllä itsekin, koska hänellä ei ollut liikoja ennakkoluuloja.

Rajaan vielä omaa uskonnollista näkemystäni: olen tavallaan ei-teisti.

Ainoa, mikä minua oikeasti pikkaisen hiertää siteeraamassani blogimerkinnässä on sen otsikko, jossa sanotaan Southern Baptists -kirkon olevan "aina väärällä puolella". Kun tästä tulee minulle liikaa mieleen kommunistien puhe historian väärällä puolella olemisesta. Kommunistithan ovat aina uskoneet tuollaiseen, ja uskoaan toteuttaessaan ovat rikkoneet ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia vastaan varsin runsaasti. Stalinin kuoltua vuonna 1953 Neuvostoliitossa otettiin tähän samaan uskoon perustuen käyttöön poliittiset mielisairaalat, joiden takana oli ajatus, että sellainen ihminen, joka asuu Neuvostoliitossa eikä kannata kommunistien ideologiaa, on järjiltään. Näihin "psykiatrisiin sairaaloihin" sijoitettuja vankeja ei kuitenkaan "hoidettu", vaan henkilökuntaan kuuluvat väkivaltarikolliset saivat pahoinpidellä heitä.

Vielä minun kannattaa mainita se lopuksi, että Southern Baptists -kirkko, vaikka onkin Yhdysvaltain suurin protestanttinen kirkko, ei kuitenkaan edusta enemmistöä maan evankelisten kirkkojen jäsenistä, ja muissa evankelisissa kirkoissa ollaan keskimäärin vähemmän typeriä. Tai ainakin modernimpia. Poikkeuksia toki on.

Tuon blogitekstin toinen lukijakommentoija sai tietämättään minut yllytettyä koostamaan seuraavanlaisen näkemyksen Southern Baptists -kirkosta. Tämä on siis mukaelma:

Kirjaimellisesti Southern Baptists -kirkon jäsenet ovat fossiileja sekä lentämään kykenemättömiä dinosauruksia mutta myöskin kuvaannollisesti eräitä upeimmista eläimistä, jotka planeettamme on nähnyt, monessa tärkeässä suhteessa.

I PS: Tämä blogimerkintä olkoon harvinainen poikkeus linjaani, että julkaisen tässä blogissani vain suomenkielisiä tai suomeksi käännettyjä siteerauksia.

II PS. Saman kirjoittajan toisessa blogimerkinnässä on näytetty kuvana esimerkki siitä, kuinka generatiivinen keinoäly oli tehnyt selväksi ihan oman näkemyksensä siitä, kuinka kuukautiskuppia käytetään. Jos tunnette ilmaisun "body horror", niin ohjekuva näyttää siltä kantilta melko ammattimaiselta itse asiassa.

Hitler has only got one ball, osa 2

Nyt tuore tutkimustulos Hitlerin sairastamasta oireyhtymästä tukee aiempia ja vähemmän mairittelevia väitteitä Hitlerin sukupuolielinten poikkeavuudesta.

Vaikka geneettisen löydöksen vaikutuksesta Hitleriin voidaan edelleen vain arvuutella, on mahdollista, että sillä oli lähtemätön rooli tämän lopulliseen valtaannousuun Saksan johtajaksi.

– Muilla natsien johtohahmoilla oli vaimoja, lapsia ja jopa avioliiton ulkopuolisia suhteita. Hitler on ainoa natsipuolueen johtoon kuulunut, jolla ei ollut mitään näistä. Siksi uskon, että vain Hitlerin johdolla natsiliike pystyi nousemaan valtaan, Potsdamin yliopiston historioitsija Alex J. Kay arvioi brittilehdelle.

Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehdessä 13.11.2025 julkaistussa Kristian Saineen kirjoittamassa uutisartikkelissa Tuore tutkimus paljasti totuuden Hitlerin sukupuolielimistä – ”Jos hän olisi...”.

Aiheeseen jotenkin liittyen olin aikoinaan eli vuoden 2015 joulukuussa julkaissut nk. lippulaivablogissani merkinnän otsikolla Kwai-joen sillan suhde Adolf Hitlerin kiveksiin. Kyse on tässä siitä, että ensimmäisen maailmansodan aikana keksittiin marssilaulu nimeltä Colonel Bogey March. Toisen maailmansodan alettua lauluun sovitettiin uudet sanat, joissa puhuttiin korkeiden natsijohtajien palleista. Adolf Hitleristä laulussa sanotaan, että hänellä on vain yksi palli. Mikä yhteensattuma, täytyy sanoa!

Mutta kumma, että nykymaailmassa, jossa puhutaan niin paljon kulttuurisensitiivisyydestä, voidaan esittää julkisesti sellaisia väitteitä, että erään uskonryhmän perustajalla ja pyhällä hahmolla olisi ollut DNA:ssa seksuaalitoimintoihin liittyviä vikoja.

Ihmisyksilön aivojen kyky muodostaa erilaisia maailmankuvia lisääntyy iän myötä

Lindemanin mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin.

Pieni lapsi oppii kasvaessaan erottomaan elolliset olennot ja elottomat esineet toisistaan. Jo alle yksivuotiaana lapsi tajuaa, että pallo liikkuu hänen käsiensä voimasta, kun taas koira voi liikkua omin voimin itsenäisesti.

[...] 

[Näin on lausuttu Lääkärilehdessä 28.12.2006 julkaistussa Ulla Järven kirjoittamassa artikkelissa Älykkyys tai persoonallisuus eivät selitä taikauskoa.]

[Tämäpä on mainiota. Kun yli kolme vuosikymmentä sitten olin oivaltanut kristinuskon perusasian, niin se perustui juuri tähän samaan asiaan kuin mitä on esitetty tässä artikkelissa. Eli tietoon siitä, että ihmisen aivojen kyky muodostaa erilaisia maailmankuvia kasvaa iän myötä.]

[Tarkemmin sanoen olin aikoinaan lukenut suomalaisen teologian tohtorin T. P. Virkkusen uskonnonpsykologisen teoksen Uskonto ja maailmankuva, joka perustui psykologian klassikon, sveitsiläisen kehityspsykologin Jean Piaget'n (1896-1980) työlle. (Kirjoitin siitä jopa jokunen vuosi myöhemmin esitelmän ollessani opiskelemassa maanmittausalaa (ja vielä myöhemmin julkaisin esitelmäni nettisivuillani).)]

[Mutta, siis, luettuani tuon Virkkusen teoksen luin myös hänen aikaisemmin jo julkaisemansa teoksen, joka käsitteli yksilön maailmankuvan kehitystä suomalaisen uskonnollisen tradition piirissä. Tuolloin minä oivalsin sitten kristinuskon perusasian, mikä oli minulle jonkinlainen helpotus. Tämän jälkeen luin vielä uudestaan Uskonnon ja maailmankuvan. Syntyneestä helpotuksesta huolimatta normikristinuskojen muodot ovat melko lailla lähteneet minusta vuosien varrella. Nykyinen "uskonnollinen vakaumukseni" taas on pehmeä, pyöreä ja pörheä ja vapaa ja vallaton.]

Impivaara olkoon meidän

Väestönvaihto on suurempaa kuin pelkän muuton tilastot. Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä kuolee vuosittain paljon enemmän kuin syntyy. Vauhti kiihtyy, elleivät suuret ikäluokat yllättäen lopeta kuolemista ja pienet innostu lisääntymään.

Tähän saakka keskustelu konspiraattorisyyttelijöiden kanssa on joskus juuri ja juuri mahdollista. Tenkkapoo tulee siitä, että niin, niin, mutta kun suomalaiset ikääntyvät, pakkohan tänne on hankkia lisää porukkaa kaukomailta.

Väärin. Impivaaraa ei uhkaa mikään sukupuutto. Ihmisasutus säilyy hyvin ilman massamuuttoakin. Vanheneminen ei jatku siihen saakka, että jäljelle jää pelkkiä lahoja ukkoja ja akkoja. Työllisten ja eläkeläisten epäsuhta näivettää taloutta jonkin vuosikymmenen. Sitten ikäpyramidi vakautuu. Väestönkasvu ei ole välttämättömyys eikä pieneneminen katastrofi. Suomalaiset pärjäsivät kulttuurissa ja urheilussa silloinkin, kun kansaa oli vain 2–4 miljoonaa. Laatu on tärkeämpi kuin määrä.

Näin oli lausuttu Perussuomalaisten ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi kesällä noussut historioitsija-kansanedustaja Teemu Keskisarja 30.06.2025 julkaistussa kolumnissaan Niin mikä salaliittoteoria, ministeri Adlercreutz?.

Niin, Pohjois-Amerikan intiaaneista viimeiset lopettivat taistelunsa vääjäämätöntä vastaan vasta silloin, kun he tekivät huomion, että eurooppalaistaustaisten maaahanmuuttajien tuottama vastus oli mielettömän paljon liian kova. He eivät voisi enää selvitä koitoksesta hengissä.

Toisaalta erään, itse tuottamani tiedon mukaan, 1500-luvulta jKr. alkaen ei suinkaan tapahtunut Pohjois-Amerikassa minkäänlaista väestönvaihdosta. Lisäksi haluaisin sanoa, että yhden välikauden jälkeen Yhdysvaltain presidentiksi jälleen noussut Donald Trump on yhtä paljon Amerikan alkuperäisasukas kuin niin kovin monet muutkin.

Ei tarvitse kuin saada jalkansa kyseisen alueen kamaralle. Se on niin helppoa. Ja sitä paitsi intiaanienkin esi-isät ovat saapuneet tuonne joskus jostain ulkopuolelta. Ja se on ihan sallittua.

Kuten moderni sananlasku sanoo: linnutkin lentävät, miksei sitten ihminen. Tosin ihmisen lentäminen tuottaa hirveästi hiilidioksidipäästöjä ja pienhiukkasia. Ja lentokoneiden valmistaminenkin kuluttaa luonnonvaroja ja saastuttaa.

Korvaamattomat ääriliberaalit nerot pelin maailman takana

Hissin kaiuttimista kaikuu puhe, jossa Andrew Ryan julistaa kyllästyneensä siihen, että Washingtonin, Vatikaanin ja Moskovan ääliöt kehtaavat vaatia hänenlaiseltaan kolossilta veroja ja rajoittaa hänen nerouttaan, joten hän teki sen ainoan loogisen ratkaisun: hän perusti meren pohjaan kaupungin, jota ohjaisivat ainoastaan Ayn Randin kirjoista tutut objektivismin ohjenuorat ja jossa kapitalismi saisi rehottaa valtoimenaan. Tervetuloa Raptureen.

Peli esittää pelaajalle myös saman tien oman kantansa siihen, mitä mieltä se — ja Ken Levine — ovat tämän filosofian toimivuudesta, sillä pelaajan saapuessa Raptureen koko kaupunki on raunioina. Ruumiit ja romu täyttävät kadut, kaikkialla on savua ja tulta, ja kaduilla vaeltelee verenhimoisten mielipuolten jengejä. Eikä tätä lopputulosta esitetä minään tragediana, joka olisi kohdannut kaupunkia jonkin odottamattoman onnettomuuden seurauksena, vaan Andrew Ryanin filosofioiden lopullisena päätepisteenä. Ryan oli luonut Rapturesta maailman, jossa ainoa laki oli “jos pystyt tekemään jotain, saat tehdä niin”.

Näin oli lausuttu Pelaaja-lehdessä 10.8.2025 julkaistussa Miikka Lehtosen kirjoittamassa peliarvostelussa Kuka sanoo, että politiikka ei muka kuulu peleihin?.

Anarkokapitalismia voidaan pitää yhtä hyvin toimivana poliittisena oppina kuin vasemmistolaista anarkismiakin. Yövartijavaltion sentään tiedetään jollakin lailla toimivan. Termillä tarkoitetaan sellaista poliittista järjestelmää, jossa julkisen vallan tärkeimmiksi tehtäviksi katsotaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen sekä yritysten ja eliittiin kuuluvien ihmisten toimintaedellytysten ylläpitäminen. Sellainenkaan poliittinen järjestelmä tuskin takaa tavallisille ihmisille ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, mutta se on sitten toinen asia.

Eräs Tuomo Hämäläinen on käsitellyt blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Voiko John Galt puhjeta kukkaan talvella ja pelastaa yhteiskunnan austeritypolitiikalla? mielestäni ansiokkaasti tuon äärioikeistolaisen Ayn Randin kirjoittamaa teosta Atlas Shrugged.

Impivaaraa ei uhkaa mikään sukupuutto

Väestönvaihto on suurempaa kuin pelkän muuton tilastot. Suomen-, ruotsin- ja saamenkielisiä kuolee vuosittain paljon enemmän kuin syntyy. Vauhti kiihtyy, elleivät suuret ikäluokat yllättäen lopeta kuolemista ja pienet innostu lisääntymään.

Tähän saakka keskustelu konspiraattorisyyttelijöiden kanssa on joskus juuri ja juuri mahdollista. Tenkkapoo tulee siitä, että niin, niin, mutta kun suomalaiset ikääntyvät, pakkohan tänne on hankkia lisää porukkaa kaukomailta.

Väärin. Impivaaraa ei uhkaa mikään sukupuutto. Ihmisasutus säilyy hyvin ilman massamuuttoakin. Vanheneminen ei jatku siihen saakka, että jäljelle jää pelkkiä lahoja ukkoja ja akkoja. Työllisten ja eläkeläisten epäsuhta näivettää taloutta jonkin vuosikymmenen. Sitten ikäpyramidi vakautuu. Väestönkasvu ei ole välttämättömyys eikä pieneneminen katastrofi. Suomalaiset pärjäsivät kulttuurissa ja urheilussa silloinkin, kun kansaa oli vain 2–4 miljoonaa. Laatu on tärkeämpi kuin määrä.

Väestönvaihto ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen valinta, jolle löytyy vaihtoehtoja.[...]

Näin oli lausuttu historioitsija-kansanedustaja Teemu Keskisarjan 30.6.2025 julkaistussa kolumnissa Niin mikä salaliittoteoria, ministeri Adlercreutz?.

Niin, ja voisi kuvitella, että jos ihmisillä on nykyaikana itsellään varsin suuri mahdollisuus määrätä itse siitä, että kuinka monta lasta perheeseen syntyy, niin ennen pitkää ihan puhtaan luonnonvalinnan kautta enemmän kuin nollasta yhteen tai kahteen lasta omaa perhettä kohti haluavien ihmisten määrä tulee lisääntymään.

Luonnonvalinnassa on kyse siitä, että siinä ekolokerossa, missä eläin elää, niiden yksilöiden DNA-versio populaatiossa tulee suhteessa lisääntymään, jotka kykenevät tuottamaan enemmän sellaisia jälkeläisiä, jotka tuottavat itse jälkeläisiä.

Luonnonvalinta on tautologia, mutta ei pelkästään tautologia.

Lisäksi haluaisin sanoa, että se on jännä, että eräät kirkkain silmin sanovat, että väestönvaihto ei ole totta vaan äärioikeistolainen salaliittoteoria, vaikka ei siinä mitään pahaa ole, vaikka väestö maassamme vaihtuisikin.

Aiheeseen edes jotenkin liittyen, niin eräs hemmo on jokunen vuosi sitten julkaissut blogissaan tekstin äärivasemmistolaisesta Pohjois-Amerikan väestön vaihtumattomuutta koskevasta teoriasta.

Tietysti olisi kilttiä, jos myös minun lukijani, keitä he ovatkin, aina muistaisivat, että tieteen piirissä sana "teoria" tarkoittaa sitä, että jonkin näkemyksen puolesta on olemassa jo jonkin verran todistusaineistoa. Puhekielessä sanalla voidaan tarkoittaa luuloa tai hyvää arvausta. Tieteessä taas alustavaa kysymyksenasettelua kutsutaan hypoteesiksi, joka voi johtaa ennen pitkää siihen, että tietojen karttuessa aiheesta hypoteesi korottuu jo teoriaksi, kun sen puolesta on olemassa jo kovempaa todistusaineistoa ja kun se on selvinnyt kumoamisyrityksistä.

Haisuli sensuroitiin newyorkilaisesta kirjastosta, versio 3

”Kirjasto ilmoitti, että eräs heidän mesenaateistaan koki Haisulin mahdollisesti rasistisena symbolina. Päätimme heidän toiveestaan päivittää näyttelyn visuaalista sisältöä”, Kråkström sanoo HBL:n haastattelussa.

Haisuli on yksi muumitarinoiden tunnetuimmista sivuhahmoista. Hän on pieni, anarkistinen ja ilkikurinen veijari, joka rakastaa kepposia ja aiheuttaa usein harmia muille.

Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 31.7.2025 julkaistussa uutisartikkelissa HBL: Haisuli poistettiin rasistisena kirjaston näyttelystä New Yorkissa.

:D

Mutta ovathan jotkut pitäneet Jussi Halla-ahoakin rasistina. Tätä miestä, joka pääsi valtakunnan toiseksi korkeimpaan virkaan eli Suomen eduskunnan puhemieheksi.

Haisuli on joka tapauksessa ainakin minun lempihahmojani Muumeissa. Toinen lempihahmoistani on Hemuli, joka on rohkea ristiinpukeutuja, joka saattaa viljellä päihdekannabista. Jos hänellä todella on tuollainen viljelyharraste, niin toivottavasti lajike ei ole THC-pitoisuudeltaan liian vahvaa, ja toivottavasti myös siinä on edelliseen verrattuna suhteellisen paljon rauhoittavaa ja antipsykoottista kannabidiolia. Nämä kaksi ovat päihdehampun kaksi tärkeintä psykoaktiivista ainetta. THC:lla on kuitenkin ikävä taipumus aiheuttaa herkille ihmisille psykoottista oireilua. Mutta yksikään päihde ei ole vaaraton. Tai ainakaan toistaiseksi sellaista ei ole keksitty.

Mutta eikös Haisuli saata joskus varastaa alkoholia muilta Muumilaakson asukkailta? Ainakin olen jostain saanut sellaisen käsityksen. Minä kyllä sikäli ymmärrän, miksi kaikki eivät pidä hänestä. Itse olin aloittanut 1990-luvun loppupuolella erilaisten oluitten maistelu- ja juomisharrastukseni Suomen liityttyä saman vuoden alussa Euroopan yhteisöön.

PS. Tämä on nyt ensimmäinen kerta, kun julkaisen tässä blogissani siteerausmerkinnän siten, ettei oma siteerauksen alapuolella näkyvä saatetekstini ole sijoitettuna hakasulkujen sisälle kursivoituna. Siteeraamani teksti on myöskin sisennetty, jotta se paremmin erottuu alla olevasta omasta saatetekstistäni. Ainakin tämä tapa asettaa asiat paikoilleen kuhunkin blogimerkintään on kauniimpi kuin se entinen (vielä eilen käytössä ollut tapa).

Brittilän Työväenpuolueen hallitus vaati suomalaisille "sotasyyllisille" kovia tuomioita

Suomessa tuomioita on usein pidetty Neuvostoliiton ja valvontakomission johtajan Andrei Zhdanovin painostuksen seurauksena. Osansa oli kuitenkin myös valvontakomission briteillä. Tämän osoittaa Ville Jalovaaran uusi kirja Stalinin Marionetit – britit Suomea valvomassa 1944-47 (SKS).

Venäläisten painostus oli kovaa. He halusivat mahdollisimman pitkiä vankeusrangaistuksia ja suuttuivat yrityksestä, että osa syytetyistä voisi odottaa tuomiota vapaina. Jopa syytettyjen liian isoina pidettyihin selleihin puututtiin.

Britit antoivat myöhemmin ymmärtää, että olivat viattomia sivustakatsojia. Jalovaaran mukaan Britannian poliittinen edustaja Francis Shepherd kuitenkin oli samalla asialla. Sen sijaan, että olisivat protestoineet neuvostoliittolaisten käytöstä, myös britit vaativat kovia tuomiota. Tämä oli ratkaisevaa. 

[Näin oli lausuttu Ilta-sanomat -lehden sivuilla 29.5.2025 julkaistussa Seppo Varjuksen kirjoittamassa uutisartikkelissa Karu kuva Suomesta – britit pitivät J.K. Paasikiveä ”seniilinä”.]

[Brittien edustajat ilmeisesti sitten valehtelivat Suomelle ja suomalaisille aika monen vuoden ajan osuudestaan "sotasyyllisyystuomioihin".]

[Valitettavasti Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt ei ollut silloin enää kuvioissa. Hänet oli vasta valittu neljännelle kaudelleen presidenttinä. Rooseveltilla olisi kenties ollut annettavana sopivan yleis-liberaaleja ajatuksia tässä asiassa. Hän kuoli juuri ennen kuin Saksa antautui liittoutuneille.]

[Hänen uutena varapresidenttinään presidentiksi päämiehensä kuoleman jälkeen noussut Harry S. Truman oli toki antikommunisti, mutta ehkä voimme sanoa, että hän oli myös kokematon poliitikko.]

[Presidentin kuoleman jälkeen Yhdysvaltain kongressi teki maan perustuslakiin lisäyksen, joka jatkossa oli salliva maksimissaan kaksi kautta presidentille.]

[Ennen F.D.R:n presidenttiyttä Yhdysvalloissa oli noudatettu tapaa, että presidenttinä sai olla korkeintaan kaksi kautta. Roosevelt joutui olosuhteiden pakosta sodanajan presidentiksi, ja hänen vaihtamisensa toiseen olisi niissä oloissa voinut tuntua kuin järjestelmänvaihdokselta. Venettä ei saanut liikaa keikuttaa.] 

Neuvostoliiton avaruusohjelma ei ollut niin hieno ja onnistunut kuin on kuviteltu

Useamman kerran tuo sama Neuvostoliiton avaruusohjelma koki karmeita katastrofeja, joita salattiin sotilaallisella tiukkuudella ulkomaailmalta. Harhautusoperaatioiden kera. Avaruusohjelmaan liittyi ihan oikeita salaliittoja, mutta kukaan ei näytä enää välittävän niistä. Eikä pahemmin enää muistella, että projektin pätevimmät insinöörit elivät vankeudessa.

[Näin oli lausuttu Paholaisen asiaa ajamattomassa Paholaisen asianajaja -blogissa 28.5.2025 julkaistussa merkinnässä Kuulentohuijausten puuttuminen Neuvostoliitossa.]

[Neuvostoliitossa avaruusohjelmaan osallistuvat huipputyöntekijät oli pakko pitää vankeudessa, koska pelättiin näiden loikkaavan muuten Länteen. Lännessä taas huipputyöntekijät olivat töissä varsin pitkälle vapaaehtoisesti.]

[Katsoin parin kaverini kanssa hiukan alle vuosi sitten saksalaisen elokuvan Führer ja houkuttelija. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2024. Elokuva on hiukan kuin vuoden 2004 elokuva Perikato, mutta se ei sisällä ollenkaan taistelukohtauksia, edes siinä määrin kuin jälkimmäinen. Ja Perikato käsittelee vain natsi-Saksan ja erityisesti Hitlerin viimeisiä päiviä, kun taas Führerissä ja houkuttelijassa aikajänne on yli kymmenen vuotta vuotta. Lisäksi siinä mainitaan useammin juutalaiset. Siinä on paljon alkuperäistä eli 1930- ja 1940-lukujen kuvamateriaalia ympättynä sekaan. Lisäksi siinä on oikeastaan pääosassa Adolf Hitlerin pitkäaikainen ideologinen kaveri ja myöhempi natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels. Führer ja houkuttelija ei ole minusta yhtä hyvä elokuva kuin Perikato mutta silti ihan viihdyttävä. Goebbels petti vaimoaan siinä missä toinen tunnettu puoluetoverinsa Oskar Schindler ja oli lisäksi melkein yhtä hyvä ja taitava propagandisti kuin Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari ja yksivaltias Octavianus/Augustus (63 eKr.-14 jKr., virassa 27 eKr.-14 jKr.). Jälkimmäinen sai Rooman valtakunnan kansalaiset uskomaan, tai ainakin esittämään, että he uskovat, sen, että Octavianus oli pelastanut valtakunnan sisällissotien alholta ja että nyt oli palattu takaisin ihan normaaliin Rooman tasavallan aikaan. Roomalaiset olivat käyttäneet järjestelmästään nimitystä res publica, joka kirjaimellisesti tarkoittaa julkista asiaa. Termi tavataan suomentaa tasavallaksi, mutta roomalaiset käsittivät asian siten, että tasavalta on sellainen poliittinen järjestelmä, jossa valta on monilla sen sijaan että se olisi vain yhden henkilön käsissä. Roomalaisen kansallisen mytologian mukaan noin vuonna 500 eKr. roomalaiset olisivat karkottaneet harteiltaan etruskikuninkaiden iljettävän ikeen. Ja siitä pitäen roomalaiset olivat ikään kuin allergisia kaikille yksinvallan muodoille. Aina Octavianuksen suorittamaan vallankaappaukseen asti.]

[(Goebbels luultavasti pakotti naisia seksiin useammin kuin Schindler.)]

[Roomalaiseen poliittiseen järjestelmään kuului jopa sellainenkin piirre, että korkein hallintovirka eli konsulin virka oli jaettu kahdelle henkilölle, koska pelättiin yksinvaltiutta. Silti wanha Roomakaan ei ollut demokratia vaan tosiasiallisesti harvainvalta. Ihan alussa se oli ollut sitä kyllä vielä vähemmän, kun tasavallan alkuaikoina valta keskittyi erittäin paljon aatelissukujen jäsenille. Sitä asiaa saatiin korjattua jonkin verran nk. luokkataistelujen tuloksena. Joka tapauksessa Roomassa oli aina rikkailla ja hyvinvoivilla ollut henkilöä kohti paljon enemmän poliittista valtaa kuin tavallisilla ihmisillä. Lait säätävien kansankokousten äänestyssäännöt myöskin suosivat varakkaampia ihmisiä. Lisäksi roomalainen klienttijärjestelmä – clientela – vaikutti siihen suuntaan, että patronuksen klienteillä oli varsinkin tämän kannalta tärkeissä asioissa taipumus äänestää suojelijansa tahdon mukaan.]

[Lisäksi järjestelmä ei myöskään rohkaissut sosiaaliseen nousuun. Pidettiin huonona sellaista, että jokin suku lyhyessä ajassa olisi noussut selvästi yhteiskunnallisesti korkeampiin asemiin.]

[On tietenkin vielä mainittava kaksi asiaa. Naisilla ei ollut Roomassa äänioikeutta, eikä myöskään vaalikelpoisuutta. Ja toiseksi tuohon aikaan vain pieni vähemmistö miespuolisista valtakunnan asukkaista oli kansalaisia.]

[Ennen kaikkea luultavasti verotusteknisistä syistä kuitenkin paljon myöhemmin eli vuonna 212 jKr. keisari Caracalla – syntymänimeltään Marcus Aurelius Antoninus – antoi kansalaisuuden kaikille Rooman valtakunnan vapaille asukkaille. Uudet kansalaiset käsittivät keisarin olevan heidän patronuksensa, ja niinpä varsin monet heistä patronustaan kunnioittaakseen ottivat klaaninimekseen (cognomen) Aurelius. Tämä oli ennen pitkää murtava roomalaisen sovinistisen nimijärjestelmän, jossa tyttöjen etunimi johdettiin aina isän sukunimestä. Jos ketään kiinnostaa, niin keisarin lisänimi (agnomen) Caracalla tulee keisarin suosimasta gallialaisesta hupputunikasta.] 

[Rooman nk. klassisen ajan asianajaja, kaunopuhuja ja poliitikko Marcus Tullius Cicero (106 eKr.-43 jKr.) oli tällainen "homo novus" ("uusi ihminen"), joka nousi vähäisyydestä korkeampiin asemiin. Häntä pidettiin nousukkaana. Ja asiaa jotenkin kuuluu se, että kun Gaius Octavianus ja Marcus Antonius (83/82 eKr.-30 eKr.) olivat Gaius Julius Caesarin (100 eKr-44 eKr.) vuonna 44 eKr. senaatin istuntotilassa tapahtuneen murhan jälkeen solmineet keskenään poliittisen liiton joksikin aikaa, niin Antoniuksen vaatimuksesta liittolaiset murhauttivat Ciceron. Mutta tämä johtui siitä, että jälkimmäinen oli turhan taitavasti sekä julkisesti vittuillut Antoniukselle. Octavianus itse ei olisi halunnut Cicerolle pahaa, mutta hänen oli taipuminen liittolaisensa tahtoon. Muuten liitto olisi jäänyt lyhyeksi.]

[Caesar murhattiin siksi, että hän oli kerännyt omiin käsinsä hiukan liikaa valtaa. Salaliittolaiset pelkäsivät hänen aikovan ryhtyä kuninkaaksi. Vain poikkeusoloissa roomalaiset olivat perinteisesti saattaneet lyhyeksi aikaa nimittää valtion päämieheksi yhden henkilön. Tätä virkamiestä kutsuttiin nimellä dictator. Caesar kuitenkin pitkitti omaa diktatuuriaan, joten voidaan hänen sanoa olleen myös sanan nykyaikaisessa merkityksessä diktaattori. Vallanhamuutus herätti suurta vihastusta, ja sitä laajalti pidettiin huonona siirtona.]

[Caesarin tultua murhatuksi Octavianus oli saanut tietää, että lapseton diktaattori oli testamentissaan adoptoinut hänet ja tehnyt hänestä perijänsä. Hänen alkuperäinen nimensä oli ollut Gaius Octavius Thurinus. Klaaninimeen, joka tässä tapauksessa oli Octavius, olisi pitänyt lisätä adoption merkiksi pääte -an-, jolloin hänen klaaninimekseen olisi tullut tämä Octavianus. Mutta oikeasti Octavianus ei koskaan käyttänyt itsestään tätä nimeä, vaan hän otti nimekseen adoptioisänsä nimen Gauis Julius Caesar. Vuonna 27 eKr. senaatti myönsi hänelle vielä kunnianimen Augustus, joka tarkoittaa kunnianarvoisaa.]

[Gaius Julius Caesar Augustus keräsi itselleen sopivan määrän virkoja, joiden avulla hän saattoi sitten sanoa viimeisen asian valtakunnassa kaikissa tärkeissä asioissa. Ja niin oli uusi diktatuuri syntynyt Roomaan. Edellisestä olikin vain hiukan alle 500 vuotta.]

[Augustus oli hyvä esittämään vaatimatonta. Ja senaatin jäsenet hyviä esittämään uskovansa, että hän oli sellainen. Ja että elettiin edelleen res publicassa. "Augustus on pelastanut tasavallan."]

[Augustuksen adoptioisä, alkuperäinen Gaius Julius Caesar, oli saattanut myös olla aikeissa tehdä pysyviä rakenteellisia muutoksia Rooman valtakunnan valtarakenteisiin. Mutta hän ei vain osannut tehdä sitä joutumatta murhatuksi.]

[Sotapäällikkö-poliitikko Caesarin aikana Rooman voitiin sanoa jo olevan maailmanvalta. Minusta on ihan luonnollista ajatella, että eräänlainen Rooman kaupunginvaltuusto on huono korkein hallintoelin tuollaiselle erittäin laajalle valtakunnalle. Kansalaisten olisi pitänyt raahautua kaikkien äänestyksiin vaikka valtakunnan toiselta laidalta, jos halusivat vaikuttaa asioihin niiden kautta. Ja valtakunnan hallinnon keskus taas oli senaatti, joka koostui joukosta paikallisia aatelisia ja eräitä muita tyyppejä, joilla oli ollut onni päästä siihen asemaan.]

[Keisari Diocletianus (230-313 jKr., virassa 284-305 jKr.) tunnetaan siitä, että hän oli erityisen pontevasti vainonnut kristittyjä. Hän sai aikaan muutakin kuten eräänlaisen melkein toimivan rahauudistuksen. Hän myöskin toteutti mittavan ja järkeistävän hallinnollisen uudistuksen. Aiheemme eli propagandan kannalta Diocletianuksessa on tärkeää, että mies vaati alamaisiaan kunnioittamaan häntä ilmaisulla dominus et deus, joka tarkoittaa herraa ja jumalaa. Alamaisten oli jopa heittäydyttävä maahan itämaiseen tapaan keisarin edessä (kreikaksi proskynesis eli kunnioitus). Tämä oli neuvoa-antavan senaatin jäsenten kannalta melko sietämätöntä, koska keisari murskasi sen pyhäksi tulleen valheen, että imperium romanum oli edelleen tasavalta, res publica.]

[Diocletianus kuitenkin teki vielä sellaisen tempun, että hän jäi onnistuneesti eläkkeelle virastaan. Kukaan ei murhannut häntä myöskään eläkkeellä.]

[Paljon häntä varhaisempi keisari, virassa vuosina 81 jKr - 96 jKr. ollut Domitianus (51 jKr.-96 jKr.), taas ei osannut hommaa oikein kunnolla. Yhden vuonna 89 jKr. tapahtuneen vallankaappausyrityksen seurauksena hänestä tuli yhä epäluuloisempi, ja hän käytti myös valtaansa sen mukaisesti virassaolonsa myöhempinä vuosina. Kaikki roomalaiset joutuivat pelkäämään häntä. Ja kun hän vaati muita puhuttelemaan itseään "herraksi ja jumalaksi", niin Rooman ylhäisöstä alkoi tuntua, ettei nyt varsinaisesti enää elettykään res publicassa. Suloinen illuusio särkyi. Tilanne johti lopulta onnistuneeseen keisarin salamurhayritykseen.]

[Domitianus ei kai silti sentään vaatinut heittäytymistä eteensä palvonnan merkkinä. Siteeraanpa tässä lopuksi Wikipedian artikkelia miehestä:]

Domitianus oli yksi Rooman historian parhaista hallinnon järjestäjistä. Domitianus oli hyvin tarkka sen suhteen, että lakia noudatettiin kaikkialla valtakunnassa. Hän valvoi tunnollisesti virkamiesten toimintaa ja rankaisi väärinkäytöksiin syyllistyneitä.

[Sikäli hyvä mies.] 

[Lisäksi on sanottava, että luultavasti Domitianus ei ainakaan pahemmin vainonnut kristittyjä. Mutta homoseksuaaleja hän kyllä vainosi. Hän oli homofoobikko.

[Lisäksi minä haluaisin sanoa, että joka tapauksessa natsi-Saksan propaganda oli taitavampaa kuin Neuvostoliiton. Asia voi johtua osaltaan kyllä siitäkin, että Neuvostoliiton propagandasta päättävät tahot eivät olleet kovin todellisuudentajuista väkeä. Vaikka silti neukut joka tapauksessa onnistuivat vangitsemiensa huippuosaajien ansiosta lopulta Yhdysvaltain johtavat poliitikot saamaan sätkyn avaruuskilvassa. Sen saa sillä aikaan kun oman maan henkiskäytännöllisistä ongelmista huolimatta panostaa valtavan määrän pääomaa haluamaansa tuotantoon (ja vangitsee huippuasiantuntijoita).]

[Neuvostoliiton ohimeno oikealta ja vasemmalta herätti Yhdysvallat panostamaan erittäin suuresti avaruustutkimukseen. Maan kouluissa lisättiin myös huomattavasti luonnontieteiden osuutta opetuksessa.]

[Natsi-Saksan johtavilla tyypeillä toki oli myös sokeita pisteitä. Joista tärkein on patologinen juutalaisviha. Natsi-Saksan olisi ollut varsin helppo voittaa Neuvostoliitto vuonna 1941 aloittamassaan sodassa, jos nuo eivät olisi olleet niin idiootteja. Olisi vain tarvinnut lopettaa nationalismin kiihkomuodot, tai puhutaan nyt suoraan rasismista, ja toiseksi antaa asiantuntevien ammattitaitoisten sotilasjohtajien hoitaa sotiminen Hitlerin puuttumatta liikaa sodankäynnin johtamiseen, ja kolmanneksi heidän olisi tarvinnut antaa Neuvostoliiton vähemmistökansoille itsenäisyys. Neuvostoliitto oli oikeasti savijaloilla seisova jättiläinen. Juutalaiskansan tuhoaminen ja tutkijoiden pakeneminen ulkomaille vähensivät suuresti natsi-Saksan käytettävissä olevia resursseja.]

[Hitlerin olisi kannattanut kuolla esim. jo vuonna 1925, niin tulevaisuus olisi ollut toisenlainen. Ei olisi tapahtunut juutalaisten kansanmurhaa mitä luultavimmin. Hän aiheutti ihan itse natsi-Saksan häviön sodassa. Osasyynä on toki hänen vuonna 1936 alkanut pitkäaikainen huumeidenkäyttönsä. Tai oikeastaan voidaan puhua lääkkeiden väärinkäytöstä, sillä Hitler oli sikäli kuin Elvis Presley, että kummallekin väärinkäytöspotentiaalia määräsi oikea lääkäri.]

Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ovat myöhäisempää fiktiivistä tarinointia

Laajemmat kertovat lähteet samasta kristillisen Suomen alkukertomuksesta ovat epäluotettavina pidetyt 1200-luvun puolivälissä ja lopulla laaditut latinankieliset Pyhän Erikin ja Pyhän Henrikin pyhimyslegendat ja 1600-luvun lopulla tallennettu suomenkieliseen suulliseen perinteeseen perustuva Piispa Henrikin surmavirsi. Tiedämme nykyään hyvin, että Suomen niin kuin toki muidenkin kansakuntien historia, kulttuuri ja identiteetit ovat aktiivisen rakennustyön tuloksia. Työ oli moninaista. Meidän tapauksessa historiattomalle kansalle piti luoda myytit ja menneisyys. Pelkkä kertomus kristillistämisestä ja alistumisesta ruotsalaiselle valtiomahdille ei kelvannut varsinkaan sen jälkeen, kun Ruotsin valtakunnan itäinen osa riuhtaistiin irti emämaasta ja siitä tuli Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaanmaa.

[Näin oli lausuttu Suomalaisen kirjallisuuden seuran Vähäisiä lisiä -blogissa 6.6.2025 julkaistussa Tuomas M. S. Lehtosen kirjoittamassa merkinnässä Siispä Suomen kansa: oliivipuun vihreä oksa ja ruotsalainen majatalo.]

[Ruotsin hallitsijoille oli tärkeää esittää, että he olisivat huseeranneet täällä jo 1100-luvun puolella tekemässä Tärkeitä ja Suuria asioita.]

[Toki on niin, että ihminen on sellainen eläinlaji, jonka yhteisöt pysyvät paremmin pystyssä, mikäli niillä on jonkinlainen yhteisesti jaettu Suuri kertomus.]

Edellinen paavi Franciscus oli globalisoinut katolisen kirkon korkeaa virkakuntaa runsain mitoin

Franciscuksen asema roomalaiskatolisen kirkon uudistajana näkyi ennen kaikkea hänen kardinaalinimityksistään. Paavinvaalissa äänioikeus on tällä haavaa 133 kardinaalilla, joista 109 on Franciscuksen nimittämiä. Franciscus pyrki myös rekrytoimaan Vatikaanin keskushallinnon Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelta, ja välttämään äärikonservatiivien nimittämistä virkoihin. Näin seuraavaksi paaviksi veikattiin globaalista etelästä tuleva reformistia tai sitten nykyisen liberaalin kehityksen vakiinnuttajaa – itse asiassa Franciscuksen seuraaja Leo XIV sopii tähän kuvaukseen.

[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 28.5.2025 julkaistussa Lauri Snellmanin kirjoittamassa artikkelissa Paavi Franciscus: katolisuuden modernisointi ja liberalismin suunta.]

[Mielestäni "globalismi" tässä mainitulla tavalla on kyllä myönteinen asia. Itse myös kannatan globaalinationalismia. Kannatan lisäksi vielä myös ihmisoikeuksien globalisaatiota.]