S Venäläinen kirjailija Šiškin: Venäjä tulee hajoamaan, eikä sekään mitään hyvää mukanaan tuo

Mutta vaikuttaa siltä, että mitään muuta hyvää meillä ei ole odotettavissa. Maata nimeltä Venäjän federaatio ei Putinin jälkeen löydy kartalta. Imperiumin hajoamisprosessi jatkuu. Tšetšenian itsenäistymistä seuraa toisten kansojen ja alueiden itsenäistyminen. Alkaa valtataistelu. Kansalaisten ei tee mieli elää kaaoksessa – taas voimistuu vahvan, ohjaavan käden tarve. Kaikkein vapaimmissakin vaaleissa – jos sellaisia tulee – valtaan nousee uusi diktaattori. Ja länsi tukee häntä, koska hän lupaa valvoa punaista nappia. Ja ties vaikka kaikki toistuisi sitten uudestaan.

[venäläinen Svetisissä asuva kirjailija Mihail Šiškin Helsingin sanomat -lehdessä 3.3.2022 julkaistussa kolumnissaan.]

S Politbyroon mielestä hän oli johtajaksi liian epävakaa ja riskialtis

Neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin valtakausi päättyi, kun hän ajoi maailman lähelle ydinsotaa Kuuban ohjuskriisin aikaan 1960-luvun alussa.

– Politbyroon mielestä hän oli johtajaksi liian epävakaa ja riskialtis. Ydinsodan riski kasvoi liikaa, ja puolue hankkiutui hänestä eroon, Robertson sanoo.

Voivatko vallasta huumaantuneet aivot korjata itse itseään? Eivät ainakaan nopeasti, mikäli lainkaan, Robertson sanoo.

– Yksinvaltiaan aivot ovat kuin kokaiiniaddiktilla, koukussa aina uuden dopamiiniannoksen jahtaamiseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ainoa tapa katkaista kierre on tällöin saada johtaja pois vallasta, kuten kävi Hruštšovillekin.

Kaikki Putinin käytöstä koskevat arviot ovat spekulaatioita.

Kun presidentti Trumpin mielenterveyttä arvioitiin julkisesti, monet psykiatrit muistuttivat ettei näin kuulu tehdä. Robertson korostaa, että hänen analyysinsä Putinista perustuu tutkimuksiin muutoksista yksinvaltiaiden käytöksessä, ei psykiatriseen arviointiin.

[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 4.3.2022 julkaistussa Janne Toivosen kirjoittamassa haastatteluartikkelissa Rajoittamaton yksinvalta näyttää sokaisseen Putinin, sanoo tunnettu neurotieteilijä Ylelle – "Tilanne on hyvin, hyvin vaarallinen".]

S He tietävät itsekin, että heidän tarjoamansa työ on paskatyötä

 Se, että moni ns. paskatyön teettäjä lähtee tielle jossa selitetään että jos ihmisiltä otetaan työt pois heidät pakotetaan tekemään töitä on osuva. Ja se kertoo siitä että he itsekin tietävät että heidän duuninsa on olosuhteiltaan sen verran paskatyötä, että ainut tapa jolla he saavat ihmiset suostumaan siihen on se, että heidät pakotetaan valitsemaan joko heidän työnsä tai kuolema. Sanelupolitiikan hengessä ”tulos tai ulos”. Sanelupolitiikan hengessä halutaan luoda tilanne jossa työhaastattelu on mahdollisimman epäsymmetrinen. 

[eräs hyvä nettituttuni yhdessä blogeistaan 27.8.2021 julkaisemassaan merkinnässä Yksin uskosta (näkymättömään käteen), yksin Tarmosta]

S Miten diktaattorien vainoharhat kehittyvät

Diktaattorien vainoharhat näyttävät kehittyvän, kun yksinvaltiaat ympäröivät itsensä yhä tiiviimmin samanmielisten hännystelijöiden joukolla.

Lopulta kuplan sisälle ei tihku enää lainkaan tervettä kritiikkiä tai kyseenalaistavaa keskustelua.

Hännystelijät ruokkivat diktaattorin epäluuloja, pelkoja ja suuruudenhulluja kuvitelmia, kun he pyrkivät vahvistamaan omaa asemaansa tai syrjäyttämään kilpailijoitaan.

Niin kävi myös Mugabelle. Hänen toimiaan uskalsi lopulta arvostella vain hänen vaimonsa ja järjen äänensä Sally Mugabe, jota hän myös uskoi.

Kun puoliso kuoli, presidentti suistui raiteiltaan. Kukaan ei enää padonnut hänen kauan pinnan alla kytenyttä kaunaansa länttä ja valkoisia kohtaan. 

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 14.4.2022 julkaistussa Hannu Pesosen kirjoittamassa artikkelissa Vainoharhat vaivaavat diktaattoreja – kriisit alkavat usein yksinvaltiaista, jotka eristäytyvät arjesta.]

S QAnon-kultti pähkinänkuoressa

QAnon on sisällöltään ja muodoltaan tähän aikaan ja paikkaan sopiva salaliittoteoria. Sen teemat ovat melkeinpä ikuisia, mutta niiden soveltaminen ja levittäminen tapahtuu äärimmäisen tiukasti kiinni ajassa. Sen totuuskäsitys on joustava eikä se näin ollet hirttäydy kiinni faktoihin. QAnon on ennen kaikkea osallistavaa ja hajautettua toimintaa, jossa suuret väkimäärät pystyvät tuottamaan huomiokilpailun avulla toimivaa ja viraalia materiaalia oman viestin levittämiseksi.

Koska koko ajatusrakennelma perustuu Donald Trumpin presidenttiydelle, muokkaavat siihen liittyvät tapahtumat merkittävästi kokonaisuutta. Marraskuun alun presidentinvaalit Yhdysvalloissa ovat koko QAnonin olemassaolon ytimessä. Voi hyvinkin olla, että koko systeemiä pidetään yllä vain sen takia.

Yhdysvalloissa QAnon on jo poliittinen voima. Euroopassakin sen on nähty yrittävän vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Joka paikassa se on joka tapauksessa lähde henkilökohtaisille murhenäytelmille. Sen normaalielämästä ulossulkeva luonne saa Q:n seuraajat kuin itsestään ryhmäytymään tiukaksi ja kulttimaisuuteen asti sisäisesti solidaariseksi ryhmäksi. Pian sen ympärille todennäköisesti nouseva moraalipaniikki eristää näitä ihmisiä entisestään. Eristäminen voi määrällisesti pienentää ryhmää, mutta samalla myös radikalisoida uskollisena pysyviä. Kannattaa muistaa, että pilkka QAnoniin uskovia kohtaan ei auta mitään eikä ketään, vaikka esitetyt näkemykset tuntuisivat miten todellisuudelle vierailta.

QAnon ja ajatus pahuuden hallitsemasta maailmasta ei varmasti häviä kokonaan pois pitkään aikaan. Samat tekijät, jotka saivat tämän salaliittoteorian nousuun, vievät myös tuulen sen siipien alta. Trumpin presidenttiys loppuu joka tapauksessa joskus, näillä näkymin todennäköisemmin jo tammikuussa. Korona saadaan tavalla tai toisella aisoihin. Toki ihmiskunnan sylissä on pian kiihtyvät ilmastonmuutoksen seuraukset ja silloin jotkut taas turvautuvat salaliittoteorioihin kestääkseen epävarmuutta ja pelkoa. 

[Näin oli lausuttu Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki  -blogissa 3.9.2020 julkaistussa merkinnässä QAnon - täydellinen salaliittoteoria.]

[Demokraattisen puolueen Joe Biden tuli valituksi Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2020 marraskuussa. Olen itse kuitenkin viihdyttäneeksi itseäni käynyt aina välillä lukaisemassa hieman suomenkielistä Trumpin kannattajat -Facebook-ryhmää, joka ainakin osittain perustuu QAnon-liikkeen ajatusmaailmalle, jos näin voi sanoa. Koska joskus tekee mieli nauraa kaiken maailman järjettömyyksille. Ryhmän on perustanut profeettana itseään pitävä ainakin jollakin lailla kristitty Jouko Piho.]

S Helsingin sanomat -lehden kaksinaismoralismi suhteessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon, osa 3

Kumma kyllä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa sukupuolijakauma näyttää kiinnostavan vain silloin, kun katse on johtajistossa, ökyrikkaissa ja muussa paremmassa väessä. Kun puhutaan huono-osaisista, sukupuoli tuppaa unohtumaan.

Asia on ihmetyttänyt jo vuosia, mutta nappaanpa tuoreet esimerkit viime viikolta.

[...]

Samassa lehdessä oli laaja artikkeli koulusta ja tasa-arvosta. Nytkin sai turhaan etsiä mainintaa siitä, että Suomessa tyttöjen ja poikien välille repeää peruskoulussa jopa maailman levein kuilu arvosanoissa, poikien tappioksi.

[Näin oli Arno Kotro lausunut 2.2.2021 kirjoituksessaan Journalismi on vinossa.]

S Anteeksipyynnöllään Pirkka-Pekka Petelius tuli infantilisoineeksi kokonaisen kansanryhmän

Toinen esimerkki voisi olla Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyyntö taannoisista saamelaisukkosketseistä. Petelius ei ensinnäkään voi tietää, mikä vaikutus hänen sketseillään oli. Moni suomalainen on esimerkiksi saattanut ajtella, että poromiehet ovat sadistisia suurpetojen surmaajia. Tällaisia uutisia aika ajoin Lapista kuuluu. Sketsit saattoivat vähentää tällaisia poromiehiin kohdistuvia ennakkoluuloja: ”Hehän ovatkin lupsakoita, vähän viinaanmeneviä, aivan kuten appiukkokin.”

Petelius ei myöskään voi tietää, miten saamelaisukot itse sketseihin suhtautuivat. Ehkä he nauroivat kippurassa. Anteeksipyynnöllään Petelius tuli infantilisoineeksi kokonaisen kansanryhmän. Ja samalla hän itse alkoi näyttää omituiselta pelkurilta suoraselkäisen taiteilijan sijaan.

Me kaikki voimme toki pyrkiä huomaavaisuuteen, se on selvää. (Paitsi taiteessa sellaiseen ei tule sortua.) Pointti tässä kohdin on kuitenkin se, että woke tekee typerästi ja epäreilusti kohdellessaan Peteliuksen kaltaisia ihmisiä syrjintää kannattavina kiusaajina ja kiihkoilijoina. Jok’ikinen järkevä ihminen haluaa poistaa syrjinnän, mutta tavoite ei edisty lähtemällä ajattelemattoman lynkkausjoukon mukaan. Yhdysvalloissa on esimerkiksi saanut kannatusta kunnollisimpiakin kansalaisia syyllistävä ajatus, että ”olet rasisti, jos väität, ettet ole”. Se on logiikkaa suoraan lasten hiekkalaatikkoleikeistä.

[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon kirjoittamassa 15.11.2021 jullkaistussa blogimerkinnässä Kysymyksiä ja vastauksia wokesta.]

S Esiäitimme ja -isämme olivat niitä, jotka osasivat löytää kumppaniehdokkaista lisääntymisen kannalta sopivimmat puolisot

Teoria on Charles Darwinin luonnonvalintateoria (sisältäen seksuaalivalintateorian). Se yhdistää koko elämänpiirin ja valaisee myös ulkonäköön, koristautumiseen ja sosiaalisiin odotuksiin liittyviä kysymyksiä. Kuten Minna Canthin eräs romaanihahmo osuvasti toteaa: ”Darwinin kehitysoppi on niin suuri voitto ihmiskunnalle, ettei vielä sen vertaista ole ollut. Se kerrassa repäisi halki verhon silmien edestä ja avasi äärettömät näköalat joka haaralle.”

Millaisia ennusteita evoluutioteorian perusteella voidaan sitten tehdä? Tarkastellaan ensin varsin spesifistä ja melko teknistä kysymystä: Mitä tapahtui sellaisille kauneuden havaitsemiseen liittyville psykologisille mekanismeille, jotka tekivät pariutumisesta sattumanvaraista? Vastaus on yksiselitteinen: luonnonvalinta karsi sellaisia mielenrakenteita varsin voimakkaasti.

Asia voidaan ilmaista myös toisin päin: olemme sellaisten esivanhempien jälkeläisiä, joiden kumppanimieltymykset johtivat heitä lisääntymään lajitovereitaan tehokkaammin. Esiäitimme ja -isämme olivat siis niitä, jotka osasivat löytää kumppaniehdokkaista lisääntymisen kannalta sopivimmat puolisot. Tämän ikiaikaisen seulontaprosessin takia kauneuspsykologiamme ei voi olla kumppaniehdokkaan hedelmällisyyden suhteen täysin satunnaista tai oikukasta. Ja siksi kumppaniehdokkaan kauneuskaan ei voi olla täysin ”kulttuurisesti rakentunut”.

Tämä tulee esiin nimenomaan naisten ulkonäköön kohdistuvissa mieltymyksissä. Lajimme evoluutioympäristössä naisten lisääntymisresurssit olivat helpommin pääteltävissä ulkonäön perusteella. Miehet taas eivät tarjonneet lisääntymisresursseja samaan tapaan suoraan vartalollaan, eivätkä he myöskään menettäneet hedelmällisyyttään vanhetessaan. Se, että miesten ulkonäkö ei katsojan silmissä rapistu iän myötä yhtä nopeasti, ei siis johdu siitä, että media tai jokin muu kulttuurinen tekijä olisi luonut seksistisen kaksoisstandardin. Ilmiön alkusyy on pikemminkin se, että miesten hedelmällisyys ja kyky tarjota perheelle hoivaa eivät heikentyneet niin nopeasti.

Tästä päästään toiseen välipäätelmään: emme ole sellaisten miesten jälkeläisiä, jotka mieltyivät vanhoihin naisiin, mutta voimme hyvin olla ja luultavimmin olemme sellaisten naisten jälkeläisiä, jotka mieltyvät itseä hieman vanhempiin miehiin. (Tämä ei toki muuta sitä seikkaa, että nuoruus ja ulkonäkö ovat merkittäviä kriteereitä etenkin nuorten naisten harjoittamassa parinvalinnassa.)

[Näin oli lausuttu tiedetoimittaja ja tietokirjailija Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 28.4.2022 julkaistussa merkinnässä Ulkonäköpaineet arjessa ja akateemisessa tutkimuksessa.]

S Liberalismi ja maahanmuuttopolitiikka

Liberaaleilla on ollut kautta historian jonkin verran debattia siitä, millainen maahanmuuttopolitiikka on oikeasti liberaalia ja millainen ei. Itse olen päätynyt sille kannalle, että yksilönvapaus optimoituu, jos avaamme rajat ihan täysin, mutta emme velvoita ketään maksamaan maahanmuuttajien elämistä täällä. Käytännössä siis tarkoittaa, että kuka tahansa saa tulla tänne, mutta hän ei voi odottaa minkäänlaista sosiaaliturvaa (ennenkö on esimerkiksi elänyt tietyn määrän vuosia maassa). Joten joo, liberaali vastaus on, että maahanmuuttopolitiikka on liian tiukkaa (rajat ovat vielä aivan liian kiinni), mutta se ei vielä tarkoita, että löysemmän maahanmuuttopolitiikan kannattaja olisi liberaali. Se on nimittäin kaukana liberalismista, jos joudumme nostamaan veroasteen ihan älyttömän korkealle köyhemmistä maista tulevien sosiaaliturvashoppailijoiden takia.

Kysymys oli siis huono määrittämään maahanmuuttopolitiikkaa, koska tässä on ainakin kolme suuntaa: liberaalien ”rajat auki ja maahanmuuttajien sosiaaliturva pois”; punaviherhippien ”rajat auki ja kunnon sosiaaliturva kaikille”; konservatiivien ”rajat kiinni kokonaan”.

[Näin oli lausuttu Samuli Pahalahden blogissa 11.4.2011 julkaistussa merkinnässä Liberalismi on menetetty.]

[Kirjoitus on muutenkin mielestäni mielenkiintoinen. Siinä itse asiassa käsitellään sitä, miten Helsingin sanomat -lehden vaalikone – vuosi 2011 oli eduskuntavaalivuosi – on käsitellyt ja käsittänyt poliittisia jakolinjoja ja akseleita.]

[Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia. Tosin en ole siinä käsitellyt lainkaan liberalismin suhdetta maahanmuuttopolitiikkaan.]

S Komanssit toimivat epäekologisesti, mikä joudutti heidän imperiuminsa tuhoa

 – Biisonilaumojen häviäminen alkoi jo 1700-luvun lopulla alkaneesta hevosen mahdollistamasta liikametsästyksestä, ja laumat olivat puoliintuneet jo 1840-luvulle tultaessa, mitä seurasi suuri kuivuuskausi. Siten comanchevallan selkäranka murtui jo vuosikymmeniä ennen Yhdysvaltojen toimeenpanemaa valloitusta 1800-luvun lopulla, jolloin muun muassa tuhoamalla rippeetkin biisonilaumoista tehtiin loppu intiaanien vallasta. Voidaan nähdä, että monisyisessä prosessissa yksi tekijä oli intiaanien 1700-luvulla omaksuma hevosen käyttö, joka järkytti ekologista tasapainoa suurilla tasangoilla ja johti myöhemmin arvaamattomiin seurausvaikutuksiin.

[Näin oli lausuttu Helsingin yliopiston Sari Forsströmin, Jouko Nurmiaisen ja Risto Marjomaan tekemässä Pekka Hämäläisen väitöshaastattelussa "Valkonaama comanchien historioitsijana", joka oli julkaistu Historian tietosanomien niteen 1 numerossa 1 vuonna 2001.]

[PS. Komansseista on artikkeli Wikipediassa.]

S Sananvapaus on liian tärkeää rajoitettavaksi vain siksi, että jokunen poliitikko tai aktivisti pelkää sen ”väärinkäyttöä”

Meidän on uskottava ihmiseen ja taattava, että kaikki pääsevät osallisiksi ylellisyydestä, jota itsenäinen ajattelu ja vallanpitäjien ja huonojen ajatusten kritisoiminen on. Mikä tahansa yritys sananvapauden kaventamiseksi, vaikka yritys puettaisiin humaaniuden ja empaattisuuden kaapuun, vaarantaa vapaudet, jotka ovat mahdollistaneet muunlaisteen oikeuksien laajenemisen. Sananvapaus on tehokkain ase vallan väärinkäyttöä ja kaikenlaista tyranniaa vastaan. Se on liian tärkeää rajoitettavaksi vain siksi, että jokunen poliitikko tai aktivisti pelkää sen ”väärinkäyttöä”.

[Näin oli lausuttu tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalon Ihmisluontoa etsimässä -blogissa 30.5.2022 julkaisemassa merkinnässä Vihapuhe nauttii lainsuojaa.]

S Suurin osa kansasta kannattaa vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa

[...] noin 85 (muiden kuin Perussuomalaisten) tai 83 prosenttia (lisäksi Liike Nytin kannatus) olevan asiasta eri mieltä ja kannattaa - ainakin mielipidetiedustelussa - edelleen sen laatuista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa Suomeen voi muuttaa muualta hyväksymättä täällä noudatettuja tapoja ja noudattamalla niiden sijaan entisen kotimaansa sääntöjä. Ellei tarkoituksena sitten ole suorastaan tehdä rikoksia tai ainakin elää suomalaisten verovaroilla.

[Näin oli lausuttu Professorin ajatuksia -blogissa 7.7.2022 julkaistussa merkinnässä Sinisilmäisyyttä ja verbaaliakrobatiaa.]

S Venäjä ei onnistunut pyyhkimään pois puolalaisuutta

Leppymispolitiikalla Venäjään nähden (ugoda) oli kuitenkin myös oma kannatuksensa, mitä edesauttoi Puolan sangen huomattava taloudellinen nousu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Sen sijaan yritykset pyyhkiä kerta kaikkiaan pois puolalainen identiteetti ja pakottaa puolalaiset omaksumaan venäjän kieli ja ortodoksinen uskonto eivät menestyneet lainkaan. 

[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 5.6.2022 julkaistussa merkinnässä Suomen ja Puolan kohtalo.]

S Italianamerikkalaisten ansiosta Kummisetä-elokuvasta tuli se, mikä se on, osa 1

Coppolan visio näkyy elokuvan lukuisissa yksityiskohdissa. Suuri osa näyttelijöistä on italianamerikkalaisia, mutta he eivät muistuta amerikkalaisissa elokuvissa usein nähtyjä kliseisiä hahmoja, jotka venyttävät vokaaleja puhuessaan.

[Näin oli lausuttu Episodi-verkkosivustolla 13.4.2022 julkaistussa Jussi Huhtatien kirjoittamassa artikkelissa Marlon Brandoa ja Al Pacinoa ei haluttu Kummisedän tähdiksi, ja tuotanto oli loputonta taistelua – Näin syntyi ajaton klassikko.]

[PS. Mitenhän suuri oli ollut elokuvan syntymisen aikaan Italian yhdysvaltalaispopulaatio?]

S Ruotsi oli elänyt kuin ihanassa unessa

Ruotsi joutuu maksamaan nyt siitä, että ajatteli maailman olevan sellainen kuin sen pitäisi olla. Vaikka Ruotsi oli väärässä, idea oli kaunis. Ja ne, jotka tuohon ideaan uskoivat, saivat elää kauniissa maailmassa – kuin unessa, edes hetken.

[Näin oli lausuttu Helsngin sanomat -lehdessä 4.8.2022 julkaistussa Jussi Sippolan kirjoittamassa artikkelissa Kunpa Ruotsi olisi ollut oikeassa, joka käsittelee maan jälkeenpäin nähtyä naiviutta sen alettua kuvitella Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, ettei sotilaallisella maanpuolustuksella ole oikeastaan enää virkaa.]

S Ryhmällä on oma moraalinsa

Amerikkalainen liikkeenjohdon teoreetikko Douglas McGregor esitti aikoinaan oivaltavasti, että yritysjohtajat kaikkialla maailmassa noudattavat jompaakumpaa kahdesta vaihtoehtoisesta johtamisteoriasta, joita hän nimitti Teoria X:ksi ja Teoria Y:ksi.

Teoria Y lähtee luottamuksesta ihmiseen, ja sitä noudattava johtaja antaa alaisilleen paljon vapauksia. Yllättävän usein ihmiset pyrkivätkin osoittautumaan luottamuksen arvoiseksi.

Teoria X:n mukaan taas ihmisille on annettava tiukat ohjeet ja heitä on valvottava, jotta he tekisivät työnsä. Tiukasti valvotussa yhteisössä ihmiset myös oppivat suhteuttamaan työpanoksensa valvontaan, ja kun valvova silmä välttää, he luistavat tavoitteista.

Kollektivistisissa maissa yritysjohtaminen perustuu lähes aina McGregorin teoriaan X. Myöskään yhteiskuntamoraalin vartijaksi ei yleensä riitä yksilön omatunto, vaan kaikkea pyritään valvomaan tiukasti. Itäblokin paljon nauretut vessavenlat eivät siis olleet vain sosialistisen yhteiskunnan tapa kätkeä työttömyyttä, vaan he ilmensivät kollektivistisen yhteisön ydinluonnetta.

[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 5/2002 julkaistussa Erkki Kauhasen kirjoittamassa artikkelissa Lännen sankari on idän luuseri.]

S Coppola: Asioiden tekeminen rahasta on alhaista

Asioiden tekeminen rahasta ylipäätäänkin on alhaista. Asioita pitäisi tehdä rakkaudesta ja ystävyyden vuoksi.

Monet ihailemamme ihmiset ovat olleet väärinymmärrettyjä. August Strindbergin luultiin vihaavan naisia, ja Friedrich Nietzschen luultiin olevan natsi. Kumpikaan ei ole totta.

[yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola Ilta-sanomien sivuilla 12.12.2020 julkaistun Taneli Topeliuksen kirjoittaman haastatteluartikkelin Suomessa vieraileva mestariohjaaja Francis Ford Coppola, 81, kertoo elämänfilosofiastaan, Kummisetä-elokuvien todellisesta ytimestä sekä oman lapsensa menettämisestä mukaan]

[Ymmärrän, mikä on Coppolan pihvi tässä asiassa, mutta jos tämän hänen sanomansa aivan tiukasti ottaa, niin se on kuitenkin ikävää, että tavalliset joutuvat joskus rahasta tekemään sellaista työtä, joka ei itseä kauheasti palkitse. Ihan vain hankkiakseen elannon itselleen tai myös perheelleen.]

S Omistajuuden keskittymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia median moniarvoisuudelle ja moniäänisyydelle

Ala-Fossin mukaan omistajuuden keskittymisellä voi olla haitallisia vaikutuksia median moniarvoisuudelle ja moniäänisyydelle.

”Saman omistajan lehdet eivät välttämättä noudata kovin erilaisia toimituspolitiikkoja etenkään silloin, kun täsmälleen samoja juttuja julkaistaan useissa eri lehdissä. Niillä ei välttämättä ole kovin monia ääniä ja oletus on se, että saman omistajan lehdillä on ikään kuin yksi ääni. Sen takia olisi hyvä, että omistajia olisi enemmänkin kuin kourallinen”, Ala-Fossi sanoo.

[Näin oli lausuttu maailma.net -sivustolla 4.7.2022 julkaistussa Julius Halmeen kirjoittamassa artikkelissa ”Mediatuki on demokratiatukea” – Suomessa median omistajuus on keskittyneempää kuin koskaan.]

S Biologian määräämä, vaiko kulttuurin määräämä?

Miten pystymme erottamaan, onko kyse biologian määräämästä asiasta vai ihmisten yrityksestä oikeuttaa jokin asia biologisilla myyteillä? Hyvä nyrkkisääntö kuuluu: "Biologia tarjoaa tilaisuuden, kulttuuri kieltää."[...]

[Näin oli lausuttu israelilaisen historioitsijan Yuval Noah Hararin kirjassa Sapiens: Ihmisen lyhyt historia.]

S Eero Paloheimon "viisasten nyrkki" voitaisiin hyväksyä demokraattisella päätöksenteolla

Paloheimon ”viisasten nyrkki” voisi muistuttaa Platonin ajattelua, jossa filosofit johtavat kansaa.

Yksi virke Kanava-artikkelissa tehnee viisasten nyrkistä kuitenkin demokratian kanssa yhteensopivan: viisaitten nyrkin ”valta olisi vain arvovaltaa” aivan kuin Niinistön koronanyrkki olisi vain ”ehdottanut” toimenpiteitä.

Viisasten nyrkki voitaisiin hyväksyä demokraattisella päätöksenteolla?

”Totta kai. Se voisi olla porrastetulla välillisillä vaaleilla valittava maailmanlaajuinen kokonaisuus tai YK:n esitys. Kyllä YK pystyisi pistämään kokoon tällaisen epävirallisen porukan.” 

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 11.2.2022 julkaistussa Vesa Sirénin kirjoittamassa artikkelissa Presidentin sparraaja.]

Karl Marx ja liberalismi, osa 2

Liberalistisen maailman yhteisö ei Losurdon mukaan ottanut sorrettujen vastarinnan tuottamaa haastetta vastaan yksimielisenä, vaan se jakautui kahteen pääasialliseen leiriin. Ensimmäinen noudatti hyvin tyypillistä englantilaista varhaisliberalismia. Varhaisliberaalien vapaus merkitsi erityisesti ”isännän häiriötöntä valtaa perheeseensä, orjiinsa sekä omaisuuteensa”. Henkilökohtaiset suhteet eivät kuuluneet poliittisen piiriin joten naisten alistaminen ja orjuus eivät olleet poliittisia kysymyksiä. Toinen leiri puolestaan korosti alkujaan myös palvelijoiden käsitystä vapaudesta. Palvelijat eivät hyväksyneet sitä, että heitä pidettiin isännän omaisuutena. He ottivatkin päämääräkseen vapautua isännän ikeestä joko olemassa olevan tai vallankumouksen avulla alhaalta saavutettavan järjestyksen keinoin.

Näiden kahden vapauskäsityksen, jotka on Losurdon mukaan ymmärrettävä ideaalityyppisessä mielessä, ristiriita aiheutti liberaalissa yhteisössä kiusaantuneisuutta etenkin Yhdysvalloissa, jossa orjuus sai jatkua kaikista vapaudelle lausutuista oodeista huolimatta. Yksittäiset liberaalit ajattelijat eivät myöskään olleet puhtaasti vain toisen vapauskäsityksen kannalla, vaan heidän teksteissään voidaan nähdä Losurdon mukaan häilymistä vaihtoehtojen välillä. Esimerkiksi Adam Smith piti toisaalta nälkäkuoleman partaalla olevien ihmisten kapinointia vapauden vastaisena, jolloin hän samaisti varallisuutta omistavien luokan vallassa olevan kansalaisyhteiskunnan itsehallinnon ja vapauden, mutta toisaalta hän myös näki ”despoottisessa hallituksessa” keinon orjuuden lakkauttamiseen, jolloin vapaus samaistui sortorakenteiden poistamiseen tähtäävään toimintaan.

On mielestäni kiinnostavaa nähdä kuinka tässä voidaan selvästi nähdä liberalismin sosialismiin johtavat polut. Losurdo muistuttaa, että nuoren Marxin johtama Rheinische Zeitung (1842-1843) määritteli itsensä liberaaliksi lehdeksi. Hän kuitenkin erotti voimakkaasti toisistaan ”liberalismin, joka siunasi feodaaliaatelin tai suurporvariston hallitseman kansalaisyhteiskunnan itsehallinnon, ja liberalismin, joka oli valmis puuttumaan kansalaisyhteiskunnassa esiintyviin valta- ja sortosuhteisiin”. Tämän on mielestäni Losurdon teoksen jännittävimpiä osuuksia. On kiinnostavaa nähdä tämän vapauskäsitysten jako suhteessa marxismiin. Kun Engels määrittelee tekstissään Kommunismin periaatteet (1970) kommunismin opiksi proletariaatin vapautumisen ehdoista, on hän mielestäni jatkanut jo liberalismissa iduilla olleen radikaalimman vapauskäsityksen jäljillä. Sama näkyy mielestäni myös anarkistisessa ja muussa libertaarisosialistisessa vapausajattelussa. 

[Näin oli lausuttu Ennen ja nyt: Historian tietosanomat -verkkolehdessä 8.1.2015 julkaistussa Keijo Lakkalan kirjoittamassa kirja-arvostelussa italialaisen marxilaisen filosofin, historioitsijan ja politiikan teoreetikon Domenico Losurdon teoksesta 'Liberalismin musta kirja'.]

[Voit myöskin niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani vuonna 2018 julkaisemani blogimerkinnän Liberalismi on vapautta ja yksilöä kannattava poliittinen ideologia.]