Vuoden 1948 sota oli alkusysäys sekä yhä jatkuvalle pakolaisongelmalle että Israeliin jääneiden arabien toisen luokan kansalaisuudelle. Nakba siis.
Toisaalta harvoin mainitaan, että samaisen sodan seurauksena arabimaista karkotettiin yli 750 000 juutalaista – siis hieman enemmän kuin juutalaisten karkottamien arabien lukumäärä – jotka olivat asuneet näillä mailla sukupolvien ajan aivan kuten arabit Palestiinassa. Karkotetut juutalaiset muuttivat joko länsimaihin tai Israeliin.
Arabimaat ovat tehneet hyvin vähän palestiinalaispakolaisten hyväksi, koska pakolaisongelma on oiva – mutta epäinhimillinen – kanava, jonka avulla he voivat esittää julkisuudessa mitä kirjavimpia argumentteja Israelista, Yhdysvalloista, Euroopan unionista tai vaikka mistä. Kuten Erkki Tuomiojan kommentit osoittavat, myös Palestiinan asiaan puututaan yksioikoisesta näkökulmasta.
Ainakin jälkiviisaasti todeten suurin katastrofi liittyy mahdollisuuteen estää koko Lähi-idän konflikti, mikäli arabijohtajat olisivat olleet valmiita hyväksymään YK:n ehdottaman jakosuunnitelman.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 6/2008 julkaistussa Antero Holmilan kirjoittamassa artikkelissa Israelin itsenäistyminen ja myyttinen historia.]
Mikäli arabijohtajat olisivat olleet valmiita hyväksymään YK:n ehdottaman jakosuunnitelman, ne eivät olisi olleet arabeja vaan kuuluneet johonkin paljon kehittyneempään kansaan.
VastaaPoistaSellaista ei ollut silloin eikä ole nyt vallassa arabimaissa, joten pohdinta tästä näkökulmasta ei vie pitemmälle kuin auto vailla moottoria, voimansiirtoa ja pyöriä.
Islamin ongelma on sama kuin kansallissosialisteilla: heidän mielestään heidän itsensä pitää olla joka maassa vallassa.
Poista