S Venäjän polttaminen tuhkaksi ei auttanut uuden yhteiskunnan rakentamisessa

Sisällissodan tapahtumat vyöryvät Beevorin tekstissä tiivistyen tai takkuillen. Beevor kuvaa groteskeja verinäkymiä kaihtamatta vuoden 1921 terroriaallot Krimillä, Siperiassa ja  Suomenlahden Kronstadtissa. Puna-armeijan voittoon ei liittynyt sovituksen odotuksia. Beevor, joka aloitti kirjansa kuvalla Venäjästä takapajuisena ja epätoivoisen eriarvoisena maana, lopettaa sen metaforaan paholaisen oppipojasta. Oppipoika kerskui kykenevänsä tekemään vanhan miehen takaisin nuoreksi. Piti vain ensin polttaa hänet tuhkaksi. Sen oppipoika teki, mutta huomasi ettei pystynytkään herättämään häntä eloon. Venäjästäkään ei sisällissodan jälkeen saatu palautettua sitä mikä siinä oli ollut toimivaa. Uuden rakentaminen pelkän ideologian varassa oli savijaloilla kulkemista.  Uudet rakenteet kapeutuivat johtajien toimien tuloksena pakkovallaksi, joka ei ollut kestävä ratkaisu.

[Näin oli lausuttu Agricolan sivuilla 16.10.2023 julkaistussa Sirkka Aholan kirjoittamassa artikkelissa Venäjän olemus 1900-luvun historian valossa, joka käsittelee kahden historiankirjoittajan, Antony Beevorin kirjaa Russia. Revolution and Civil War 1917-1921 ja Vladislav Zubokin kirjaa Collapse. The Fall of the Soviet Union.]

[Kommunistit kannattivat sata vuotta sitten, ja taitavat kannattaa edelleen, jesuiittamoraalia, eli periaatetta, jonka mukaan hyvä tarkoitus pyhittää mitkä tahansa keinot, joilla hyvään päämäärään pyritään. Samoin taisivat ajatella natsitkin. Minä itse olen tavannut olla sitä mieltä, että jos päämäärä on ihanteellinen, niin myöskin keinojen siihen pääsemiseksi tulee olla ihanteellisia mahdollisimman pitkälle. Tulee siis ikään kuin sotia puhtain asein.]