Putinin ajatukset ovat huomattavan samansuuntaisia kuin tunnetun brittiläisen nationalismia arvostelleen historioitsijan, Eric Hobsbawmin. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Hobsbawm sanoi, että ”tavallaan Neuvostoliitto toimi paremmin kuin mikään sitten suurten monarkioiden kukistumisen vuonna 1918.” Hänen mielestään suuri osa ukrainalaisista piti itseään venäläisinä ja maa erosi Neuvostoliitosta vasta, kun eroa ei voinut enää välttää.
Tässä voi tunnistaa kahdenlaista imperialismia. Yksi on brutaali venäläinen imperialismi, jonka keinoja ovat sotilaallinen invaasio, joukkomurhat, kaupunkien pommittaminen ja kulttuuriperinnön fyysinen tuhoaminen. Toinen on pehmeämpi, liberaali, EU-tyyppinen imperialismi, jonka keinoihin kuuluvat pakolaiskiintiöt ja vihapuhelait. Molempien argumentit nationalismia vastaan ovat samat: kansakunnat ovat keinotekoisia rakennelmia, nationalismi on hajottava voima joka palvelee vihamielisen vähemmistön tarkoitusperiä. Mutta jälkimmäisen imperialismin muodon on nyt pakko tehdä yhteistyötä nationalismin kanssa kilpailijaansa vastaan. Jopa radikaalit nationalistit kelpaavat yhteistyökumppaneiksi. Azov-prikaati, joka aiemmin melkein luokiteltiin terroristijärjestöksi, esitetään nyt valtamediassa Mariupolin taistelun sankareina.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 14.6.2023 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa tekstissä Eurooppa syntyy uudelleen rajamailla.]
Viholliseni vihollinen on ystäväni.
VastaaPoistaIta vero.
Poista