Lähtö merelle oli aina riski, koska seuraavan päivän säästä ei ollut varmuutta. Tiedot säästä olivat uskomusten ja noitakeinojen varassa.
Arkkipiispa Olaus Magnus (1490–1557) selostaa näitä kirjassaan Pohjoisten kansojen historia. Hänellä on kirjassaan peräti kuusi lukua tuulista ja myrskyistä. Hänen mukaansa suomalaiset osasivat noitakeinoin säätää luonnonvoimia ja hallita tuulta. (Magnus 1977; Klinge 1983, 27, 33–36.)
Ulkomaiset laivurit ”ostivat” suomalaisilta tuulta. Suomen saariston tuulet olivat pyörteisiä ja reitit mutkikkaita, ilman maksullista luotsia ei siellä voitu liikkua. Luotsit osasivat neuvoa tuulen suunnan kannalta sopivan reitin ja pystyivät ”myymään sopivan tuulen”.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 4/2023 julkaistussa Mikko Huhtaniemen kirjoittamassa artikkelissa Uskomukset toimivat vuosisatojen ajan riskienhallintana merenkulussa.]
[Pitkään myöskin oli länsimaisilla merimiehillä ollut sellainen uskomus, että suomalaiset merimiehet ovat noitia. Ehkä nykyään heikäläiset eivät enää näin usko.]
Mielenkiintoista olisi saada tietää, mistä tällainen käsitys suomalaisista säätä hallitsevina noitina lie saanut alkunsa.
VastaaPoistaJoka tapauksessa se käsitys helpotti mukavasti rannikkoseutujen suomalaisväestön taloudellista tilannetta.
Reklamaatioitakaan ei varmaan tehty, vaikka noitatuulet eivät olisikaan sattuneet juuri kohdilleen.
Suomenniemellä noitina tuomittiin uudella ajalla ilmeisesti enemmän miehiä kuin naisia. Ehkä täällä vain on ollut paljon sellaisia miehiä, jotka ovat hyviä noitumaan.
PoistaTai sitten ollaan oltu vain riittävässä määrin mystisen, eksoottisen ja salaperäisen oloisia.