maanantai 4. joulukuuta 2023

S Palestiinan johto on puolestaan itsepäisesti pitänyt kiinni kolmesta ei-lauselmasta: ei rauhaa Israelin kanssa, ei neuvotteluja Israelin kanssa, ei Israelin tunnustamista

On kiistaton tosiasia, että Lähi-idän vuosien 1948, 1967 ja 1973 suuret sodat ovat olleet arabimaiden hyökkäyssotaa, kun juutalaiset ovat tulleet retorisesti tuhotuksi ympäröivissä arabimaissa. On traagista, että sodat ovat tuottaneet suunnattomasti kärsimystä ja vain kaksi rauhan sopimusta alueella: Israelin ja Egyptin rauhan vuonna 1977 sekä Israelin ja Jordanian rauhan vuonna 1994.

Israel on ollut haluton luopumaan alueistaan, joita se on valloittanut näissä sodissa ja etenkin vuonna 1967. Usein tämä nähdään syynä Lähi-idän konfliktin jatkumiselle. Historiallisten esimerkkien valossa argumentilta kuitenkin putoaa pohja. On nimittäin syytä palauttaa mieleen YK:n päätöslauselma 242 vuodelta 1967.

YK:n päätöslauselmassa on kaksi tärkeää kohtaa. Ensimmäisessä Israelia velvoitetaan vetämään asevoimat pois valloitetuilta alueilta – ei kuitenkaan ”kaikilta valloitetuilta alueilta”. Toisessa kohdassa velvoitetaan osapuolia lopettamaan kaikki sotilaallisuudet sekä kunnioittamaan toisen valtion itsenäisyyttä, alueellista suvereniteettia ja oikeutta poliittiseen itsenäisyyteen. Viimein osapuolilta vaaditaan oikeutta elää tunnustettujen ja turvallisten rajojen sisäpuolella ilman väkivallan uhkaa.

Tuskin mikään valtio Israelin tilassa voisi hyväksyä ensimmäistä kohtaa eli vetäytymistä ilman painavia takeita jälkimmäisen täyttämisestä. Tosiasiassa Israel on tunnustettu päätöslauselman 242 mukaisesti arabimaiden suunnalta vain kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla Israel on toiminut YK:n edellyttämällä tavalla. Palestiinan johto on puolestaan itsepäisesti pitänyt kiinni kolmesta ei-lauselmasta: ei rauhaa Israelin kanssa, ei neuvotteluja Israelin kanssa, ei Israelin tunnustamista. 

[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 6/2008 julkaistussa Antero Holmilan kirjoittamassa artikkelissa Israelin itsenäistyminen ja myyttinen historia.]

5 kommenttia:

  1. Mitättömän pieni alue arabien alueista, mutta kyseessä on "kunnia". Tätä jatketaan ilmeisesti ties vaikka kuinka kauan. Kuinka monenteen polveen tuolla päin kosto on tapana. 100 v?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi palestiinalaiset ovat samanaikaisesti osa suurta arabikansakuntaa, jonka alue ulottuu Marokosta Iraniin.

      Poista
  2. Epämiellyttävä totuus on, ettei Israel voi olla rauhassa niin kauan kuin se sallii arabimuslimien oleskella alueellaan.
    Gaza on tyhjennettävä Egyptiin ja Länsiranta Jordaniaan;
    nämä voivat sitten menetellä "palestiinalaisten" kanssa miten mielivät.

    Muuten touhu sen kun jatkuu samanlaisena kuin nyt, ja aika on arabimuslimien puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai voitaisiin ottaa käyttöön minimisäännöstö läsnäolijoille: saisi jäädä, jos ei hyväksyisi pyhää sotaa, jos hyväksyisi kääntymiset islamista pois, jos hyväksyisi musliminaisten avioitumisen ei-muslimin kanssa ja jos hyväksyisi Israelin olemassaolon.

      Poista
  3. Logiikkamoottorini on näemmä yskinyt. Kun julkaisin tämän merkinnän hieman väärään aikaan.

    VastaaPoista