Vaikka Kare oli uransa aikana mukana useissa puolueprojekteissa, hänen toimintansa varsinainen vaikutus rajoittui henkiseen ilmapiiriin. Kareen ympärilleen keräämän ryhmän sivistyneistötausta ja älyllinen suuntautuminen loi välimatkaa tärkeimpään Kekkos-vastaiseen joukkoliikkeeseen, populistiseen SMP:hen. Kare myös arvosteli SMP:tä, koska se oli hänen mielestään liian lepsu Neuvostoliittoa kohtaan vaikka vastustikin Kekkosta. Alea-kirja ja Nootti eivät koskaan poikineet valtakunnanpolitiikkaan ulottuvaa vastarintaa, mutta toimivat henkireikänä itsesensuurin ja yhden ulkopoliittisen totuuden aikakaudella. Kareen julkaisut levittivät tietoa asioista joista virallinen Suomi vaikeni. Näihin kuului esimerkiksi miehitetyn Baltian tilanne, ja Kare julkaisi laajalti virolaisten maanpakolaisten tekstejä. Alea-kirja ja Nootti tarjosivat myös julkaisukanavan monille kotimaisille kirjoittajille, jotka perinteisten kustantamojen armoilla olisivat joutuneet jättämään käsikirjoituksensa pöytälaatikkoon.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 23.12.2023 julkaistussa kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen kirjoittamassa artikkelissa Toisinkustantajan älyllinen elämäkerta, joka on Simo Grönroosin väitöskirjan Kauko Kare – suomettumisen kriitikko esittely.]
Kauko Kare ei ehkä saanut aikaan kovin paljoa, mutta ainakin hän teki parhaansa sen eteen tilanteessa, jossa hänen kaltaisensa kilpailivat kuka osaa nöyrimmin mielistellä Virallista Totuutta.
VastaaPoistaViimeinen liberaali.
Poista