Kaunokielisesti mutta selkeästi Virtaperko on kertonut ajatuksistaan myös Rondon kolumnistina. Marraskuussa säveltäjä rinnasti tekstissään ”vihervasemmistolaisen wokeismin” ”moraaliseen esikuvaansa, taistolaisuuteen”. Hän paheksui taideväkeä, joka jakaa muut taiteilijat ja heidän teoksensa ”hyviin ja pahoihin sekä oikeaan ja väärään”.
Kärkevällä kirjoituksellaan Virtaperko sanoo peräänkuuluttavansa taiteen vapautta – varsinkin taideväen oman kritiikin keskellä.
”Taiteilijayhteisöillä on aina ollut tendenssi pyrkiä rajoittamaan muiden kuin omassa aatemaailmassa olevien ilmaisua”, hän sanoo.
Virtaperkon mielestä taiteessa on aina vallalla jokin esteettinen tai ajatuksellinen valtavirta – ja se puolestaan heijastuu muun muassa vertaisarviointina toteuttavaan apurahapolitiikkaan.
”Minusta musiikki on liian hieno asia, että se voitaisiin kahlita ilmentämään jotain tiettyä ideologista tai poliittista agendaa.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 28.12.2023 julkaistussa Pasi Kostiaisen kirjoittamassa artikkelissa Olli Virtaperko rinnasti ”vihervasemmistolaisen wokeismin” taistolaisuuteen, koska hän penää taiteen vapautta.]
[Täytyy muistaa, että aina kun valtio tukee taidetta, se tukee valtiollista taidetta, koska valtion tukema taide on takapirunsa mukaisesti valtiollista.]
Kulttuurimarxismi tuottaa marxilaista kulttuuria.
VastaaPoistaHollywoodin on mainittu hieman yllättävästi ollen alusta asti vasemmistolainen yhteisö.
Ei sen sinänsä niin outoa pitäisi olla:
järki-ihmisillä on hallitsevana oikea aivopuolisko, joka tuottaa älyn, harkintakyvyn ja tiedonkäsittelyn, taiteellisilla taas vasen puolisko, joka tuottaa myös tunne-elämän.
Taiteilijat ovat kautta aikain olleet monin tavoin ylikorostuneen tunne-elämänsä vietävissä olevia tyyppejä, joita vetää puoleensa erilainen järjenvastaisuus kuten nykyään wokeltelu.
Ja sitten ryyppäävät, koska ovat "herkkiä".
PoistaTylyltähän se elämä tuntuu ylikorostuneen tunne-elämän kanssa;
Poistase on silkkaa piinaa ilman viinaa hetkittäin.
Litium voisi tietysti auttaa.
PoistaEnemmistö taiteilijoista reagoi tunteella, ei järjellä. Ihan ymmärettävää. Samasta syystä heitä ei kannata ottaa liian vakavasti pikaisesti.
VastaaPoistaItse sanoisin, että kumpaakin tarvitaan. Tunnetta tarvitaan moraalisten arvioiden tekemiseen, mutta sen ei pidä antaa hallita yksipuolisesti.
Poista