Historiassa ovat menestyneet sellaiset keksinnöt, jotka poistavat vaivaa, vähentävät tekemistä ja työvaiheita. On helppo nähdä, miksi tekstiä luovat tekoälyt tulevat osaksi niin koulunkäyntiä kuin työntekoakin.
Aivoja ei enää tarvitse harjoittaa hahmottamaan kokonaisuuksia tai löytämään tekstistä keskeisiä väitteitä. Tekoäly tuottaa tiivistelmän sekunneissa. Samaan tapaan tekstiä ei tarvitse enää kirjoittaa, koska kone hoitaa sen. Parhaimmillaan tekoäly on aivojen laajennusosa, mutta huonossa tapauksessa se on aivoille kuin amputaatio.
Nykyinen yhteiskuntamme ja kulttuurimme on rakennettu tavoittelemaan tehokkuutta. Tehokkuudesta palkitaan.
Onhan ajatus nopeasti katsottuna kaunis. Jos joku keksii, miten vaivalloinen asia hoituu niin helposti, että voi samalla pyöritellä peukaloita, miksi siitä ei palkittaisi? Tausta-ajatuksena on, että hyvistä keksinnöistä syntyy jotain, jota kutsumme hyvinvoinniksi.
Mutta kun puhutaan hyvinvointivaltiosta tai hyvinvoinnista, termejä ei yleensä avata. Mitä hyvinvointi vaikuttaisi tarkoittavan? Jos ei burnoutin kutkuttelua vagushermossa niin ainakin työpäivän jälkeistä sohvalla makaamista, somefiidin selaamista ja mieleisten kulutusvalintojen tekemistä?
Kuka kysyisi, mitä menetämme, kun tehostamme kaiken äärimmilleen? Mitä menetämme, kun kirjoja ei tarvitse lukea eikä edes kirjoittaa?
Lukeminen opettaa parhaimmillaan, että vaivannäkö voi olla palkitsevaa. Kokemus tyydytyksestä tuntuu kokonaisvaltaisemmalta ja syvemmältä, kun tyydytyksen eteen on tehnyt töitä.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 22.2.2023 julkaistussa Niclas Storåsin kirjoittamassa maksumuurin takana olevassa kolumnissa Teksti tekee kuolemaa.]
Kun tämän kehityksen sallitaan edetä, kohta meillä on kansa joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa, tuijottaa vain käteen kiinni kasvaneesta älyhärpäkkeestä videoita.
VastaaPoistaLaskea ei osata enää kuin kymmeneen;
pojat saattavat osata laskea yhteentoista jos osaavat laittaa kädet taskuun ja tytöt kahteentoista, jos laittavat kätensä paidan sisälle.
Sitten odotetaan enää videota joka käskee suomalaisten hypätä kaivoon, ja ne kaikki hyppäävät.
Eiväthän ne silloin muuhun enää pysty.
Suomen kansallisvarallisuus ja kaikki, mitä täällä on jää sille, joka käski videolla hypätä kaivoon.
Onneksi meikä oppi lukemaan ennen älylaitteiden keksimistä.
PoistaIdioluutio voi viedä meidät älyn säihkeessä sata vuotta taaksepäin. Tähän pitäisi keksiä jokin myönteinen ratkaisu, vaikka melko vaikeata se varmaan olisi.