Lokakuun alussa vietettiin kansainvälistä kiellettyjen kirjojen viikkoa. Vuonna 1982 aloittanut teemaviikko on lähtöisin Yhdysvalloista ja edelleen keskittynyt pitkälti sinne, vapauden tyyssijana pidettyyn maahan.
Suomessa Banned Books Weekin tuntevat vain aktiivisimmat lukemisen harrastajat. Meillä se ei ole tarpeen.
”Yhdysvalloissa American Library Association on aktiivinen. Se nostaa oikeusjuttujakin kirjojen puolesta”, Kai Ekholm kertoo. ”Suomessa ei ole ennakko- tai edes jälkisensuuria. Meillä sateenkaariväki saa olla esillä esimerkiksi Oodi-kirjastossa.”
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 14.10.2023 julkaistussa Harri Römpötin kirjoittamassa uutisartikkelissa Suomen tunnetuimpiin kuuluva sananvapauden puolustaja oli poistamassa Jussi Halla-ahon blogitekstiä: ”Päätös oli väärä”.]
[Maahanmuuttokriittiset ihmiset toisaalta saavat olla vähemmän Oodi-kirjastossa, luulen ma. Jos ihmisen katsotaan omaavan oikeat arvot, niin silloin hänelle kyllä annetaan Suomessa tilaa.]
[Sananvapaudessa on kyse siitä, että myös ihmisille, joiden mielipiteistä ei itse pidä, annetaan vapaus sanoa sanottavansa.]
[PS. Olin vuonna 2017 julkaissut nettisivuillani mainoksen Sananvapauskampanja Sinisestä nauhasta.]
Martin Scorsesen vuoden 1988 elokuva "Kristuksen viimeinen kiusaus" sai aikaan valtaisan raivon Pyhien Asioiden pilkasta.
VastaaPoistaAsiaa ei auttanut, vaikka elokuvan alkuteksteissä ilmoitettiin ettei se perustu evankeliumiin vaan Nikos Kazantzákisin samannimiseen romaaniin vuodelta 1955.
Romaani ei kuitenkaan herättänyt samanlaisia intohimoja.
Sen poistamista kirjastoista ei vaadittu.
Kumma juttu.
Niin on. Mutta ehkä elokuvataide kiihottaa enemmän.
Poista