Puheet sielujen sympatiasta diktaattorien välillä ja Hitlerin lumovoimasta kyyniseen Staliniin kuuluvat kauhuromanttisten Stalin-legendojen pitkään luetteloon. Todellisuus on arkisempi, mutta myös mutkikkaampi. Stalinin syyt liittoon Saksan kanssa olivat reaalipoliittiset. Puhuttuaan Hitlerin kanssa kilpaa tulevan sodan väistämättömyydestä koko 1930-luvun, Stalin tuskin uskoi, että saksalaisjohtajan raivokas neuvostovihamielisyys olisi yhtäkkiä haihtunut ilmaan ja että he voisivat jakaa Euroopan keskenään sulassa sovussa. Hän yksinkertaisesti halusi estää Saksan aggression kääntymisen itään päin, ja jyrkät ideologiset äkkikäännökset olivat sellaisten tärkeämpien päämäärien saavuttamiseksi sallittuja. Hänen propagandakoneistonsa oli jo osoittanut pystyvänsä rummuttamaan läpi minkä tahansa äkkinäisen poliittisen suunnanmuutoksen. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen solmimisen jälkeen neuvostokansalaisille selitettiin, että Hitlerin järjestelmä oli oikeastaan vain saksalainen versio sosialismista. Kotimaiset nikottelijat oli helppo vaientaa, eikä ulkomaalaisten mielipiteestä tarvinnut piitata.
[Näin oli lausuttu kauhistuttavan kirjailijan Timo Hännikäisen Sarastus-verkkolehdessä 9.5.2023 julkaistussa kirjoituksessa Stalin ja toinen maailmansota, joka on sitaatti miehen kirjasta Stalinin muotokuva.]
[Muistaakseni Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli ollut myös sitä mieltä, että länsivallat olivat oikeastaan rauhanhäiritsijöitä eikä natsi-Saksa.]
Operaatio "Barbarossa" eteni huikealla vauhdilla, kun Puna-armeija joutui ottamaan sen vastaan hyökkäykseen ryhmitettynä.
VastaaPoistaStalin oli ilmeisesti odottanut hyökkäystilaisuutta Saksan ryhtyessä maihinnousuun Britanniaan, josta olikin tehty operaatiosuunnitelma (Operaatio "Seelöwe").
Sehän ei sitten toteutunut RAF:n voitettua Taistelun Englannista.
Vaan mitäpä, ellei Talvisotaa olisi käytykään eikä Puna-armeijan yllättävän surkea tila olisi ollut Hitlerin ja Stalinin tiedossa?
Se olisi yhtäältä voinut kiihdyttää Stalinin hyökkäyshalua ja vastaavasti jarrutella Hitleriä.
Siinä on aihetta moneen kolpakkostrategiseen keskusteluun, jotka ovat yhtä mielenkiintoisia kuin turhia.
Asiat tapahtuivat siten kuin tapahtuivat, emmekä voi tietää mitä olisi seurannut, jos jokin asia jossain olisikin mennyt toisin.
Perhosen siivenisku ja taifuuni.
Juu.
PoistaNeuvostoliiton maavoimat olivat kuitenkin jotain oppineet Talvisodan kokemuksista. Elleivät olisi, niin Neuvostoliiton sotilaiden suoritus olisi ollut vielä huonompi Saksan hyökättyä.