Vuosien aikana on käynyt ilmi, ettei ihmisoikeuksia voi pitää sillä tavoin ehdottomina kuin aikanaan ajateltiin. Niitä pitää rajata, ja niiden välillä on tehtävä valintoja.
Eri oikeudet edustavat erilaisia yhteiskunnallisen elämän ihanteita. Jonkun oikeudet voidaan usein toteuttaa vain toisen oikeuksista tinkimällä. Tämä havainto on synnyttänyt viime vuosien aikana poliittisen historian, teologian ja oikeustieteen aloilla uuden ihmisoikeuksien historiaa koskeva tutkimuksen. Siinä on kysytty, auttaisiko historia ymmärtämään, mitä arvoja ja pyrkimyksiä ihmisoikeuksien avulla pitäisi edistää.
Historiallisessa tarkastelussa oikeudet eivät synny muusta maailmasta ja ajattelusta riippumattomina tosiasioina. Ne syntyvät osiksi kokonaisia maailmankuvia tai tietämisen järjestelmiä. Kukin niistä tuottaa oman käsityksensä siitä, mitkä edut kuuluvat ihmisyksilöille luonnostaan – siis subjektiivisina oikeuksina – keihin ne ulottuvat ja mitkä ovat oikeuksien rajat. Näin syntyy tiedon hierarkioita.
[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2023 julkaistussa Martti Koskenniemen kirjoittamassa artikkelissa Mistä ihmisoikeudet saivat alkunsa, ja onko niiden aika tullut päätökseensä?.]
[Itse uskon, että kaikki arvot ovat vain ihmisen päässä eivätkä ne viittaa mihinkään ulkoiseen todellisuuteen. Täten ihmisoikeudetkin ovat vain ihmisen keksintöä. Nykyaikana voitaisiin sanoa niiden olevan sosiaalinen konstruktio. Silti minä kannatan ajatusta ihmisoikeuksista, vaikka sitä ei voi mitenkään osoittaa oikeaksi.]
Juurikin nyt tätä luettaessa maailmassa on eri puolilla varsin erilaisia käsityksiä ihmisoikeuksista.
VastaaPoistaNe ovat silti kaikki samaan aikaan voimassa.
Suomessa on vielä sellainen erikoisuus, että Varsinaisten Mahanmuuttajien erilaiset käsitykset ihmisoikeuksista kävelevät suomalaisten käsitysten yli.
Niin. Olemme kynnysmattoja.
Poista