Tällä kirjoituksella irtisanoudun useimmista anteeksipyytämisistä. Käytännössä ainakin sellaisista, joita on vaadittu. Jos anteeksipyyntöä vaaditaan ilman että sen tarpeellisuudesta on kyetty keskustelmaan, on anteeksipyynnön vaatija alentanut itsensä sille tasolle, ettei hänelle esitettyä anteeksipyyntöä tarvitse ottaa vakavasti. Kuten vanha sanonta kuuluu, diplomatia on sitä että osaa sanoa raivotautiselle piskille ”kiltti koira” niin kauan kunnes löytää tarpeeksi jykevän kepin.
Sama koskee irtisanoutumisia ties milloin mistäkin. Loogisesti ottaen eihän natsismista voi irtisanoutua, jos ei koskaan ole ollut natsi. Toki siitä voi irtisanoutua rääkyvän väkijoukon rauhoittamiseksi, mutta eihän sellainen lausunto oikeasti mitään merkitse.
[Näin oli lausuttu Jaskan pauhantaa -blogissa 20.7.2023 julkaistussa merkinnässä Anteeksipyynnöstä irtisanoutuminen.]
Minä puolestani voin pyytää anteeksi kuin Muuan Presidenttiehdokas:
VastaaPoista"No jos ny joku on päässään jotenkin onnistunut sellasta keksimään, että mä muka olisin jotain sille tehnyt, niin sori siitä!"
Hienoa.
Poista