Yleensä vakuutettiin aina, että jokainen joutui hoitamaan omia asioitaan, eikä saanut pistää nokkaansa toisten tontille. Sitä paitsi eri virastojen ja toimihenkilöiden välillä vallitsi suoranainen kaikkien sota kaikkia vastaan. Useat vakuuttivat sabotoineensa rikollisia määräyksiä ja pelastaneensa ihmishenkiä. Jotkut kelmit, joita kaikki halveksivat ja pelkäsivät, kuten Himmler ja Bormann olivat sen sijaan piruja ihmishahmossa.
Hitleriä sen sijaan moni piti yhä nerona ja hänen suoritustaan valtionpäämiehenä ihailtiin: olihan hän nostanut Saksan polviltaan (tässä tosin käytettiin termiä ”loasta”). Kansallinen innostus oli aikoinaan vallannut kaikki ja Hitlerin viisauteen uskottiin yleisesti ainakin ennen sodan loppuvaihetta. Sitä paitsi ei Hitlerkään ollut halunnut sotaa, kuten hän testamentissaan korosti (ks. Adolf Hitlerin poliittinen testamentti – Wikipedia).
Niinpä tietenkin. Eihän kukaan halua sotaa, mikäli saa sotimatta sen, mitä vaatii. Ei myöskään Neuvostoliitto ollut koskaan halunnut talvisotaa, vaan asia piti ratkaista erikoisoperaatiolla.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 30.10.2023 julkaistussa merkinnässä Rotkon pohjalta, joka kommentoi Leon Goldensohnin tietokirjaa Nürnbergin haastattelut.]
[Hitleristä tuli kuitenkin aikaa myöten yhä enemmän huono sotilasjohtaja. Tämä johtui siitä, että hän oli alkanut käyttää huumeita, joita hänen uusi lempilääkärinsä Theo Morell hänelle vuodesta 1936 alkaen määräsi. Siis sikäli vähän samanlainen kohtalo oli kuin Elvis Presleyllä, joka hänkin nautti vain lääkärin määräämiä huumeita.]
Eipä der Adolf kyllä kovin hyvä sodanjohtaja missään vaiheessa oikein ollut.
VastaaPoistaSen sijaan jos hän olisi yllättäen kuollut Anschlussin jälkeen, hänet muistettaisiin eräänä Saksan kaikkien aikojen suurimmista valtionpäämiehistä.
Puolan ja lännen sotaretkillä hän oli kyllä menestynyt, mikä lisäsi hänen uskoaan siihen, että hän on hyvä sotilasjohtaja. Siitä oli myöhemmin haittaa. Hänen vuonna 1936 alkanut huumeidenkäyttönsä teki hänen aivoistaan yhä jäykempiä. Psilosybiini olisi kenties auttanut asiassa, mutta hänen henkilääkärinsä ei määrännyt sitä.
PoistaHitlerin olisi tosiaan kannattanut kuolla vuonna 1938, niin olisi päässyt lopullisesti vatsavaivoistaankin.
Hitler matkasi huumeidenkäyttönsä ja sen aiheuttaman ylimääräisen euforian myötä yhä syvemmälle epärealismiin. Lisäksi huumeidenkäyttö heikensi hänen legendaarista muistiaan, jolla hän oli aikaisemmin voinut häikäistä Saksan sotilasjohtajia. Asiaa ei myöskään yhtään auttanut vuoden 1944 kesän attentaattiyritys.
Poista