Erityisen häpeällisenä pidetään naisten tekemiä ”seksuaalirikoksia”, jotka eivät aina ole edes paikallisenkaan lainsäädännön mittapuulla oikeita rikoksia. Niistä naiset kuitenkin saattavat joutua maksamaan hengellään. Jos nainen esimerkiksi seurustelee miehen kanssa tai tulee raiskatuksi, on edelleen yleistä, että ”pelastaakseen perheen kunnian” nainen surmataan tai suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Hänet saatetaan myös pakottaa menemään naimisiin raiskaajansa kanssa.
Miesosapuoli jää usein tuomiotta. Miehille on monta tapaa himon purkamiselle, voivathan he ottaa jopa neljä vaimoa sekä lisäksi solmia haluamansa määrän muutaman tunnin kestoisia ”lyhytavioliittoja” seksin harrastamiseksi. Naisilla tietenkään ei ole vastaavia oikeuksia. Silti raiskauksia tapahtuu.
Kun työskentelin opettajana Iranin maaseutukylässä 1990-luvun alussa, oli siellä muutaman vuoden sisällä surmattu yhdeksän naista (ja nolla miestä) “siveettömiksi” katsottujen suhteiden vuoksi. Iranissa jopa 30 % kaikista henkirikoksista tehdään arvion mukaan “kunniasyistä” – siitä huolimatta, että Iranin kansa on hyvin korkeasti koulutettua.
[Alan Salehzadeh, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan geopoliittisiin
konflikteihin erikoistunut uussuomalainen tutkija ja luennoitsija,
blogissaan 4.12.2017 julkaisemassaan merkinnässä Näkökulma: Jos Lähi-idässä olisi sananvapaus, millaisia #MeToo-tarinoita musliminaiset kertoisivat?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti