Mutta joo, nyt ei ole kyse niinkään siitä, ketä äänestäisin, vaan siitä,
kannattaako vaivautua äänestämään lainkaan vaaleissa, joiden
lopputuloksella ei ole käytännön merkitystä ja joissa virkaatekevän
presidentin kannatus huitelee lukemissa, joille Vladimir Putinkin olisi kateellinen. Senkään takia en viitsi tehdä mitään syväluotaavaa vaalikonetekstiä.
Onneksi äänestyspäätöksen voi tehdä helpommallakin metodilla. Itse olen
vahvasti sitä mieltä, että kun valitsee äänestettävänsä, ei kannata
keskittyä vain siihen, mitä ehdokas itse sanoo. Asiansa osaava
poliitikko osaa kyllä puhua vaikka pikkulasten syömisestä niin, että
kuulija alkaa ennen pitkää pitää sitä kohtuullisena, järkevänä ja
kannatettavana toimintana. Oleellisempaa onkin kiinnittää huomiota
siihen, millaisilla argumenteilla häntä vastustetaan. Erityisesti
siihen, ovatko vasta-argumentit järkevämpiä kuin ehdokkaan omat
argumentit, vai ovatko ne pelkkää riehumista ja mölinää.
Esimerkiksi Huhtasaarta vastustetaan kivittämällä hänen ikkunansa rikki ja kutsumalla häntä "homohuoraksi" (mikä
on sinänsä aika erikoinen syytös, ottaen huomioon, että hän ei ole
profiloitunut erityiseksi seksuaalivähemmistöjen asioiden ja
seksuaalisen vapaamielisyyden esitaistelijaksi, vaan niiden luulisi
olevan juuri hänen vastustajiensa juttu).
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 15.1.2018 julkaistussa merkinnässä Presidentin valinnasta tavallista lyhyemmin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti