Mutta ei koskaan niin hyvää, ettei olisi jotain pahaakin. Osa marssijoista oli kyvyttömiä tai haluttomia noudattamaan moneen kertaan julki lausuttua sääntöä, jonka mukaan 612 on poliittisesti sitoutumaton ja poliittisten sekä järjestötunnusten käyttö sen aikana on kiellettyä. Näkyvimmin sääntöä rikkoi pari-kolmekymmentä Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäsentä, jotka kantoivat järjestönsä väreillä ja riimutunnuksella varustettuja kaulahuiveja tai olivat pukeutuneet järjestön logolla koristeltuun takkiin. Lisäksi näkyi muutama Perussuomalaisten kaulahuivia kantanut, ja joku kantoi jopa pahvista kylttiä, jossa luki ”Hallitus ja matut ulos”.
Tunnuksia on näkynyt aiemmillakin marsseilla, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että asialle olisi nyt tehtävä jotain. Vähän väliä järjestäjille on esitetty vaatimuksia, että aatesuuntauksen x tai y edustajia pitäisi kieltää tulemasta kulkueeseen. Tällaisia vaatimuksia olen aina vastustanut, sillä kulkue on sitoutumaton ja tarkoitettu kaikille poliittisista näkemyksistä riippumatta, eikä asiassa ole poikkeuksia. Jos joku haluaa osallistua siihen kunnioittaakseen Suomen itsenäisyyttä, minulle on sama vaikka hän olisi sarjamurhaaja. Tämän suvaitsevaisuuden ehtona kuitenkin on, että ihmiset tulevat paikalle omana itsenään eivätkä yritä käyttää tilaisuutta aatteensa mainostamiseen. Jos ei voi olla mainostamatta viiteryhmäänsä yhtenä iltana vuodessa noin puolentoista tunnin ajan, kannattaa etsiytyä johonkin aivan muuhun tilaisuuteen.
Kyseessä ei ole aivan vähäpätöinen asia. Vaikka tunnuksia kantavia on aina ollut pieni vähemmistö osallistujista, sanomalehdissä tullaan jälkeenpäin näkemään juuri ne valokuvat, joissa Vastarintaliikkeen logot ja vastaavat näkyvät. Silloin on kätevä kirjoittaa ”äärioikeiston kulkueesta”, ”natsimarssista”, ”mielenosoituksesta” ja niin edelleen. Ja entäpä jos tulevina vuosina joukossa alkaa näkyä anarkistien, kommunistien ynnä muiden symboleja kantavia ihmisiä, jotka vetoavat siihen että onhan poliittisia tunnuksia muillakin?
Käytännön ratkaisu ongelmaan on sitten toinen kysymys. Puserolaki ei ole ollut voimassa sitten vuoden 1945, joten juridisia keinoja kiellon valvomiseen ei ole.[...]
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 10.12.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Itsenäisyyspäivän jälkilöylyt]
Minä olen ollut marssilla kaksi kertaa, ja kummallakin kerralla myös itseäni on ärsyttänyt tämän selvän kiellon rikkominen. On totta, että ketään ei voi kieltää marssimasta kulkueessa. Sen sijaan soihtujen jakajat voisivat kieltäytyä antamasta niitä kenellekään poliittisin tunnuksin esiintyvälle. Se toimisi eräänlaisena signaalina siitä, että kyseiset tyypit ovat mukana vain omissa nimissään eivätkä suinkaan 612-porukan hyväksyminä - saati kutsumina. Toivottavasti nämä Horst Wesselit (ja muutkin sääntöjä ymmärtämättömät uniformu-vesselit) jätetään ensi kerralla ilman soihtuja. Aionkin ehdottaa tätä Hännikäiselle kunhan kerkiän.
VastaaPoistaHyvä ajatus. Tosin voipi olla Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kieltämisen lainvoimaiseksi saattaminen ensi joulukuussa jo valmista, joten saadaan poliisikin mukaan talkoisiin. Mutta pitäisi muidenkin mahdollisiin sääntöjenrikkomuksiin luonnollisesti puuttua. Tai ehkäistä niitä jopa.
Poista