Niillä jotka eivät yhtyneet vanhurskaiden ylistämään ideaaliin, oli täysi vapaus pysyä poissa Uudesta Englannista. Jos he kuitenkin saapuivat, heidän edellytettiin pitävän mielipiteensä omana tietonaan. Mikäli he puhuivat niistä julkisesti tai jos he yrittivät toimia niiden mukaisesti, heidät ajettiin kaupungista. Jos he palasivat, heidät ajettiin uudelleen pois. Mikäli he siitäkin huolimatta palasivat, kuten neljä kveekaria tekivät, heidät hirtettiin Bostonin yhteismaallla. Puritaanien näkökulmasta oli kyse vapautuksesta.Uskonnonvapauden institutionalisointi ei ollut seurausta vapauden ihanteesta tai liberaalista ideologiasta vaan jostain aivan muusta, nimittäin pienemmän pahan valinnasta.
Juuri siksi, että suvaitsevaisuus ei ole luonnollista ihmiselle, demokratia tarvitsee lakiin kirjoitetut takuut ilmaisuvapaudelle. Se vaatii vähintään kiellon vähemmistöjen väkivaltaiselle tukahduttamiselle. … Jos ihmisen vaisto vaatii ”vaarallisten” mielipiteiden hiljentämistä, miksi ilmaisunvapaus sitten halutaan myöntää. Vapaudet ja oikeudet hyväksytään, koska suuri enemmistö tajuaa, että ideologinen sota aiheuttaisi suurta tuhoa eikä rasittavista mielipide-eroista välttämättä siltikään päästäisi eroon. Pattitilanne, jossa suunnilleen yhtä vahvat kilpailijat eivät kykene murskaamaan toisiaan, turvaa ilmaisunvapauden kun vaihtoehto olisi katastrofaalinen konflikti.Kun suvaitsevaisuuden ihanne on ensin kirjattu lakiin, saattaa se jälkikäteen lain kunnioituksen ja normien sisäistämisen myötä muuttua arvoksi myös kansalaisten silmissä. USA:ssa kansan keskuudessa on syntynyt ajan mittaan hyvin laaja konsensus uskonnonvapaudesta sekä valtion ja kirkon erillisyydestä. (Konsensus on viime vuosina toki saattanut rapautua niin kuin amerikkalainen demokratia yleensäkin.)
[Jukka Aakula Sarastus-verkkolehdessä 14.12.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Koskeeko uskonnonvapaus wahhabismia?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti