Kas kun ennenvanhaan kyläyhteisöissä ei ollut muuta sosiaaliturvaa kuin kyläläiset itse. Ja kylähulluja oli. No, kyläläiset elättivät nekin. Kylähullut eivät sinänsä ruvenneet ylpistymään vaan tiesivät paikkansa. Auttelivat missä pystyivät ja olihan niistä aika ajoin viihdettäkin. Sitten se elatus siirtyi kunnille ja kaupungeille ja kylähullut alkoivat pärjätä ilman kyläläisten apua. Ja jossain vaiheessa kylähullujen sosiaalihuolto muunnettiin sellaiseksi, että niitä varten alettiin räätälöimään virkoja vaikkei niille mitään käyttöä varsinaisesti ollutkaan. Ja sitten lisää virkoja. Ja jossain vaiheessa kävikin niin, että kylähulluus oli edellytys virkaan ja ylpeäksi muuttuneet kylähullut itse alkoivat määritellä tarvittavat virat ja ihmiset joille ne myönnettiin. Siitä tuli oravanpyörä joka lähti käsistä eikä sitä olla saatu pysähtymään.
[Näin oli lausunut itse Epäilyksen piru Yrjöperskeles-blogissa 28.8.2017 julkaistussa merkinnässä Antero Lärvänen ja suuri mielenosoitus.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti