”Me hoidamme sen itse”. Saksassa vallitsee muslimiyhteisöissä islamilainen rinnakkaisoikeus – sharia – joka pohjautuu jumalallisiin käskyihin. Sharian ”tuomareita” – miehiä, jotka perivät tehtävän suvultaan, ei koskaan naisia – kutsutaan rauhantuomareiksi. Rauhantuomareita käytetään lähes aina, jos sekä tekijä että uhri tulevat islamilaisesta kulttuuripiiristä. Rauhantuomarina saatetaan käyttää joskus myös imaamia. Islamilaisen rinnakkaisoikeuden keskiössä ovat kunniakäsite sekä miehen ylemmyys – Allah on suuri ja jalomielinen, mutta vain jos nainen tottelee. Islamilaisten moraali- ja oikeuskäsitysten yhteentörmäystä oman kulttuurimme moraali- ja oikeuskäsitysten kanssa pahentavatkin naisen alistaminen ja kunnian merkitys ja se, että islamilaisissa yhteisöissä väkivalta hyväksytään herkästi.
Islamilainen oikeus, joka on hyvin usein länsimaisen oikeuskäytännön vastainen, on nykyään levinnyt kaikkialle Saksaan – ei pelkästään enää Saksan ruuhka-alueille Bremeniin, Berliiniin ja Ruhrin alueelle, vaan myös Frankfurt am Mainiin, Hampuriin, Stuttgartiin, Mannheimiin, Müncheniin ja jopa maaseudulle. ”Tämän pitäisi antaa meille jokaiselle ajattelemisen aihetta,” sanoo Kambouri.
[Näin oli lausuttu Kansalainen-verkkolehdessä 24.7.2017 julkaistussa Petri Saarelan kirjoittamassa uutisartikkelissa Kirja: Naispoliisin rankka arki monikulttuurisessa Saksassa, jossa tämä käsittelee kreikkalaistaustaisen siirtolaisen Tania Kambourin kirjoittamaa kirjaa – alkuperäisteos Deutschland im Blaulicht: Notruf einer Polizistin.]
[PS Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintöjäni aiheesta monikulturismi.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti