On suorastaan pöyristyttävää tarkkailla valtaapitävien poliitikkojen reagointia tilanteeseen. Kyseessä on irvokas ja ennalta-arvattavuudessaan suorastaan makaaberi tragikomedia, jossa kaikki muut ratkaisut, paitsi maalaisjärjellä ilmeiset, lyödään pöytään, ja tosiasiallisesti tehokkaista malleista vaietaan. Koko valtiojohdon reagointi kielii urautuneesta, näköalattomasta ja ylimielisestä politiikasta, hybriksestä, joka pahimmillaan tuhoaa lopulta koko valtion olemassaolon perustan.
Me kysymme: Mitä on tehtävä?
Maailmanhistoria on osoittanut, että terrorin sietäminen on poliittinen valinta. Ensiksi on siis tehtävä poliittinen valinta olla sietämättä terroria.
Tämä voi edellyttää ankaria toimenpiteitä, mutta suurin osa niistä tuskin on maailmanhistorian mittakaavassa millään tavoin uusia saati poikkeuksellisia.
Ei, viitaten aiempaan kirjoitukseemme, emme katso Turun veriteon edellyttävän etnistä puhdistusta, mutta katsomme sen edellyttävän vallitsevan politiikan paradigmojen kriittistä uudelleentarkastelua ja asianmukaisia johtopäätöksiä.
[Ilkka Aura ja Hannes Possander Sarastus-verkkolehdessä 21.8.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Me tahdomme]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti