S Tiina Rosenberg ei huomaa olevansa pelkoa lietsova populisti

Rosenberg keksii vihollistensa kannattavan fasistista kulttuuribiologismia. Hän kaiketi kuvittelee tämänkin termin olevan terävä analyysi jostakin. Rosenberg ei kuitenkaan kerro, kuka tällaiseen fasismiin on syyllistynyt, eikä hän määrittele tätäkään termiä kunnolla. Ilmoille vain heitetään uusi pilkalliseksi tarkoitettu haukkumasana. Rosenberg väittää myös, että naisia on syrjintäprosessissa ”rodullistettu”. Esittäessään jatkuvia rasismisyytöksiä hän kuitenkin itse syyllistyy samaan.

Joidenkin populistipuolueiden johtonaiset ovat saaneet vaaleissa paljon ääniä. Rosenberg paljastaa olleensa pulassa tämän vuoksi:

Tämän vaalituloksen valossa tuntuu hirvittävältä ajatella, että olen ollut vuosikausia naispoliitikkojen määrän kasvattamisen kannalla.

Rosenberg ei kuitenkaan näytä ottavan opikseen. Hän jatkaa ihmisten epäindividualistista luokittelemista ja ryhmittelemistä: rajoja puolustavat ovat rasisteja ja niin edelleen. Onko siksi ihme, jos ihmisiä päätyy rasisteja äänestämään? Hehän ilmeisesti ovat niitä, jotka vapauksia haluavat puolustaa...

Häiritsevää Rosenbergissa on se, että hän ei huomaa olevansa pelkoa lietsova populisti, vaikkapa uusliberalismilla säikytellessään. Useimmat uusliberalisteiksi itsensä identifioivat – miksi Rosenberg vain pelottelee ismeillä kertomatta nimiä? – varmasti esimerkiksi ymmärtävät, että valtion tulee merkittävässä määrin huolehtia vaikkapa koulutuksesta, liikenneverkosta, maanpuolustuksesta ja riittävän turvaverkon ylläpitämisestä. Rosenbergin tulisi siis esittää suoria sitaatteja ja lukuja, jotta hän olisi muutakin kuin epäuskottava ja pilkkanimiä viljelevä populisti. Tosin osaa hän soinimaiset korulauseetkin: ”Meidän tulee nähdä kanssaihmisemme ihonväristä, uskonnosta ja kulttuuritaustasta riippumatta.” Ironisesti tätä voidaan pitää myös liberalismin, uuden ja vanhan, toiveena.

Rosenbergin argumentit ovat siis kehnoja tai olemattomia. Kenties siksi hän päätyy peräänkuuluttamaan niin kutsuttua intersektionaalisuutta eli valtarakenteiden, ihonvärin, sukupuolen, sukupuolisen suuntautuneisuuden ja yhteiskuntaluokan välisten yhteyksien analyysia. Tätä muotitermiä on kuitenkin toisteltu jo jonkin aikaa tietyissä sosiaalitieteissä. Missä ovat siitä saadut tutkimustulokset? Rosenbergkään ei kerro, miten intersektionaalisuus on selittänyt ihmisen käyttäytymistä tai yhteiskuntia, saati auttanut niiden parantamisessa. 

[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Rajat, rasismi ja Rosenberg, jossa hän arvostelee Tiina Rosenbergin vuonna 2015 julkaistun pamfletin 'Arvot mekin ansaitsemme']