Älykkyyden geneettisestä määräytymisestä esitettiin hiljattain Nature Genetics -lehdessä runsaan 78 000 ihmisen aineistoon perustuva meta-analyysi,
jossa löydettiin 48 älykkyyteen liittyvää geeniä. Älykkyydellä on tämän
mukaan geneettinen perusta, vaikka tutkijat pystyivätkin selittämään
geneettisen muuntelun pohjalta vain 4,8 prosenttia ihmisten älykkyyden
vaihtelusta. Joka tapauksessa tutkimus vahvisti sen, että älykkyys on
samantyyppinen polygeeninen ominaisuus kuin ihmisen pituus ja että tämän
vuoksi ihmisryhmien välillä vallitsee myös älykkyyteen liittyviä
perinnöllisiä eroja.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että pohdittaessa syitä länsimaisten ihmisten
keskimääräisen älykkyyden laskuun koetetaan kiertää jotakin ilmeistä ja
helposti tarjolla olevaa selitystekijää. Tuntuu ikään kuin
tiedeyhteisössä pyrittäisiin salaamaan tai suojelemaan jotakin totuutta –
joko haluten säilyttää tiettyjen tutkijoiden aikaan saama oma totuus ja
haluten haudata heidän kanssaan kilpailevien tutkijoiden saavuttama
totuus. – Mikä se voisi olla? Olisiko aika nostaa vati pöytään?
Occamin partaveistä käyttäen yksinkertainen selitys on paras, ja
tarpeettomat epifyytit voidaan karsia pois. Sherlock Holmesia mukaillen:
jos epätodennäköiset selitykset eivät päde, on todennäköinen
hyväksyttävä.
Professorien Tatu Vanhasen, Richard Lynnin, Helmuth Nyborgin ja Gunnar Heinsohnin tutkimukset antavat näyttöä siitä, että älykkyys on muiden piirteidensä ohella ominaisuus, joka liittyy myös ja erityisesti rotuun.
On syytä huomauttaa, että rotunäkökohdan esille nostaminen tässä
yhteydessä ei ole rasismia eli rotusortoa. Rotuajattelu tai rotuoppi (racialism)
merkitsee vain ihmisrotujen myöntämistä objektiivisiksi biologisiksi
tosiasioiksi eikä tarkoita moraalista arvottamista suuntaan tai toiseen.
Rotuerottelu (racial categorization) puolestaan on käsityskanta,
jonka mukaan roduilla on eroja, jotka voivat olla yhteiskunnallisen
eriytymisen perusteena. Niistä molemmista poikkeava rotusorto tai
rotusyrjintä eli rasismi (racism) puolestaan tarkoittaisi ihmisarvon kiistämistä rotuun viitaten.
Voidaan huomauttaa siitäkin, että rotuajattelusta on kiistelty toisen
maailmansodan jälkeen paljon, mutta esimerkiksi Otavan Suuren
Ensyklopedian hakusanassa ”Rodut” kansainvälinen
professorityöryhmä selittää ihmiskunnan jakautuvan euripidiseen,
mongoloidiseen ja nekroidiseen rotuun. Vaikka kulttuuriantropologit ja
sosiologit väittävätkin usein rotuoppia kumotuksi, noin puolet
tiedeyhteisön tohtoriksi väitelleistä jäsenistä on kannattanut sitä meidän päiviimme asti.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 15.9.2017 julkaisemassaan merkinnässä Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti