Kyse on siitä, että toivoisin kalliita asioita vaativien poliitikkojen
(sekä tietysti äänestäjien) ymmärtävän, että vaurautta voidaan jakaa
vain sen verran kuin sitä tienataan, ja siinä yhteydessä on ihan
kohtuullista esittää toive, että tienaajia olisi vielä
tulevaisuudessakin. Oli käytetty sanamuoto miten epämuodikas tahansa, ja
vaikka se kuinka loukkaisi hedonistis-individualistista nykyfeministiä.
Tietysti sallin senkin, jos joku poliitikko (tai äänestäjä) on sitä
mieltä, ettei halua lapsia. Kuten tuli jo todettua, ei sellaista
lakisääteistä velvollisuutta ole, eikä tarvitse ollakaan. Sen verran
johdonmukaisuutta kuitenkin toivoisin, että jos joku
lapsentekopyynnöistä närkästyy niin kovasti, että pitää oikein
julkisesti ottaa asiaan kantaa, on turha enää samaan hengenvetoon vaatia
asioita, jotka lankeavat yhä vähälukuisempien tulevien sukupolvien
kustannettaviksi.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 2.9.2017 julkaistussa merkinnässä Närkästymistalkoot, jonka taustoina ovat se, että Sosialidemokraattien uheenjohtaja Antti Rinne oli kehottanut suomalaisia "synnytystalkoisiin", ja ko. kehoituksesta syntyneet reaktiot.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti