Saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche kuvaili Viimeistä miestä teoksessa ”Näin puhui Zarathustra”
mieheksi, joka on väsynyt elämäänsä, ei ota riskejä, ja etsii vain
turvallista ja mukavaa joutilasta elämää. Sellaiset henkilöt ovat
olemassa ilman mitään tarkoitusta tai suuntaa. He elävät rauhanomaista
ja mukavaa elämää. Heille ei ole enää mitään eroa vahvuuksien ja
heikkouksien, erinomaisuuden ja keskinkertaisuuden välillä.
Yhteiskunnallisia erimielisyyksiä ja haasteita ei haluta nähdä. Kaikki
elävät tasa-arvoista, pinnallista ja merkityksetöntä elämää. Ei ole
omaperäisyyttä tai menestyviä sosiaalisia suuntauksia tai ajatuksia. Ei
ole innovaatioita tai luovuutta. Yksilöllisyys ja ajattelu on
tukahdutettu.
Nietzschen mukaan Viimeinen mies on tavoite, jonka
nykyaikainen yhteiskunta ja länsieurooppalainen sivilisaatio ovat itse
asettaneet itselleen. Ne, jotka ovat yrittäneet varoittaa tästä
kehityksestä, ovat tähän päivään mennessä epäonnistuneet. Nietzsche
varoitti, että Viimeisen miehen yhteiskunta olisi liian steriili ja rappeutunut tuottamaan tervettä ihmiselämää tai merkittäviä yksilöitä. Viimeinen mies
syntyy yhteiskunnassa, joka tuottaa apaattisia persoonia, jotka ovat
kyvyttömiä unelmoimaan, jotka ovat haluttomia ottamaan riskejä, ja
yksinkertaisesti ”ansaitsevat vain elantonsa ja yrittävät pysytellä
lämpiminä”. Jopa lasten hankkiminen tai huoli tulevista sukupolvista on
liian suuri haaste ja epämukava aihe. Johtajuus ei ole muuta kuin
”enemmän kaikkea ja mukavuutta”: halutaan tehdä kaikki mahdolliset
kompromissit helpon elämän ylläpitämiseksi.
[yhdysvaltalainen luennoitsija, diplomaatti ja strategisti Theodore
Malloch kauhistuttavalla Breinbart-sivustolla 30.7.2017 julkaistussa
kolumnissaan Europa, Eurabia and the Last man, jonka käännöksen on ystävällisesti julkaistanut Petri Saarela Kansalainen-verkkolehdessä otsikolla Euroopan viimeiset miehet]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti