Sääty-yhteiskunnassa maailmanjärjestys oli selkeä. Jos kuului
aatelistoon tai papistoon, pystyi sanelemaan, millaista moraalista
koodistoa ympäristö noudatti. Sitten sääty-yhteiskunta mureni ja
kaikille tuli kiire puhua toisten äänellä saadakseen oman äänensä
kuuluvimmaksi.
Hetken aikaa vastakkaiset ideologiat taistelivat toisiaan vastaan,
kunnes ne alkoivat muuttua kaltaisikseen, ja me päädyimme
mukavuudenhaluiseen liberaaliin yhteiskuntaan, jossa kaupungistuminen
määrittelee ihmisen mahdollisuudet ja pudonneiden köyhyyttä suurempi
ongelma on niiden epämääräiset elämäntapavalinnat ja ruma ruokapöytä.
Mutta
miten elää yhteiskunnassa, jossa ei ole uusnatseja lukuunottamatta
selkeitä ideologioita? Ja koska Touko Aalto juuri sivuutti lain arvon,
eikö silloin aleta puhua ”omatunnosta”; ajatuksesta, että elää niin kuin
olisi koko ajan vanhempiensa piilokamerassa?
Mutta kuka
määrittää, mikä on oikeanlainen omatunto? Varmaan torinatseillakin on
omasta mielestään omatunto, kun ne ovat suomalaisten puolella ja varmaan
lihansyöjä haluaa vain vapauttaa lehmät niiden puuduttavan tylsästä
elämästä.
[Jyrki Lehtola 16.9.2017 Ilta-sanomat -lehdessä julkaistussa kolumnissaan Uuspapit]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti