S Uskomushoitojen eettisyydestä

Kaikki uskomushoidot ovat periaatteessa mielestäni epäeettisiä olipa hoitojen antaja tietoinen niiden tehottomuudesta tai ei.

Myös ensimmäisen ryhmän uskomushoidot ovat eettisesti kyseenalaisia, kun hoitoa perustellaan väitteillä, joiden totuudellisuudesta ei ole näyttöä ja hoidosta rahastetaan.

Vaikka tiedetään, että puutteiselle vitamiinivalmiste on hyödyllinen, ei siitä voi vetää automaattista johtopäätöstä, että vitamiinilisällä saataisiin johonkin sairauteen hoitovaikutusta. Tällaiset hoidot voidaan kuitenkin katsoa melko harmittomiksi silloin, kun käytetyt tuotteet eivät kyseisillä annoksilla aiheuta haittavaikutuksia.

Toisen ja kolmannen ryhmän hoidot ovat mielestäni aina epäeettisiä, ellei kysymyksessä ole kyseisen hoidon tehoa selvittävä hoitotutkimus, jolle on myönnetty lupa eettisen arvioinnin jälkeen.

Lääkäreille tällaisten uskomushoitojen antamisen epäeettisyys ei pitäisi olla epäselvä. Jokainen Suomessa laillistettu lääkäri antaa lääkärinvalan, jossa hän vakuuttaa seuraavasti:

”Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.”

Sanalla ”kokemus” valassa tarkoitetaan lääketieteellistä kokemusta, ei yksittäisen lääkärin subjektiivisia kokemuksia. Tämän vuoksi esim. homeopatialla potilaita hoitava lääkäri rikkoo oman lääkärinvalansa. Homeopatia on kattavissa tutkimuksissa todettu vaikuttamattomaksi hoidoksi.

[lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti blogissaan 20.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Uskomushoidettu syöpä tappaa useammin]

[PS. Sisäisesti ja ulkoisesti käytetty koiranpaska on muuten kuitenkin vanha ja kunnianarvoisa lääkeaine.]

[II PS.:]

[Homeopatia on esitieteellinen oppi, jonka mukaan jos jokin sairaus tuo tietyt oireet, niin ne saa parannettua käyttämällä sisäänsä ainetta, joka aikaansaa samanlaisia oireita kuin ao. sairaus. Myöhemmin oli homeopatian kannattajien piirissä tullut käyttöön "vaikuttavan aineen" potensointi, jossa on kyse siitä, että ao. aine laimennetaan vedellä käytännössä olemattomiin, ja hommaan kuuluu vielä myös liuoksen ravistelu. Homeopatia väittää, että "vaikuttavasta aineesta" jää veteen potensoinnilla muistijälki, vaikka sitä ei olisi liuoksessa jäljellä enää ainuttakaan molekyyliä. Niin, ja homeopatian mukaan homeopaattisesta "lääkevalmisteesta" tulee sitä vahvempaa mitä enemmän sitä on potensoitu.]

[Homeopatian oli keksinyt saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann, joka julkaisi homeopatian periaatteet vuonna 1796. Miehen keksintö perustui itse asiassa väärinkäsitykseen, joka johtui siitä, että hän oli allerginen kiniinille. Mutta sen verran arvoa täytyy hänelle antaa, että vuonna 1796 lääketiede oli vielä todella kehittymätöntä, joten siihen aikaan homeopatia todella saattoi joskus pelastaa hengen sellaisissa tapauksissa, joissa "lääketieteellinen hoito" saattoi viedä hengen. Onneksi Krimin sodan (v. 1853–1856 jKr.) jälkeen lääketieteestä on tullut aikaa myöten oikeasti toimiva juttu.]