Muistan, kun 1990-luvulla Suomeen alkoi ilmaantua englanninkielisiä tutkintoja. Oltiin optimistisia, ja ajateltiin, että näin saamme maahan toivottua kansainvälisyyttä ja huippuosaajia. Toisin kävi. Suurin osa valmistuneista lähti heti kun se oli mahdollista, ja ne jotka jäivät, työllistyivät kielitaidottomina erittäin huonosti.
Nokian 2000-luvun kriisin jälkeen käsissämme oli sama ongelma. Kun Nokia kaatui, maassa oli satoja, jopa tuhansia ulkomaalaisia huippuosaajia. Tunnen itsekin henkilökohtaisesti heistä kymmeniä. Koska heidän suomen kielen osaamiseensa ja juurruttamiseen ei oltu panostettu, he lähtivät maasta heti kun saivat muualta töitä.
Ratkaisu onkin suomen kielen aseman vahvistaminen – ei sen heikentäminen. Kun puhutaan turvapaikanhakijoiden kotoutumisesta, korostetaan ihan oikein suomen kielen mahdollisimman nopean oppimisen merkitystä. Ensimmäisessä kolumnissani esitinkin, että meidän pitäisi uskaltaa tehdä kielen oppimisesta – ei vain opiskelemisesta – velvoittavaa.
Samasta syystä meidän tulisi panostaa ulkomaisten opiskelijoiden kielikoulutukseen.
[tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija Rajkumar Sabanadesan Ylen sivuilla 5.5.2019 julkaistussa kolumnissaan Suomen kieli ei ole ongelma, vaan ratkaisu]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti