EU on pohjimmiltaan globalistinen hanke, jossa päätöksentekoa siirretään ylikansalliselle tasolle kansallisvaltion demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin. Myös ns. kansainväliset sopimukset viimeisimpänä YK:n maahanmuuttosopimus GCM (Global compact on migration) kaventavat kansallisen päätöksenteon liikkumavaraa. Kyseinen sopimus sivuutettiin sekä valtamediassa että eduskuntakeskusteluissa lähes täysin, vaikka sen teksti sisältää velvoitteita, joita kansalaiset tuskin hyväksyisivät, jos heiltä asiasta kysyttäisiin. Suomessa sopimus kuitattiin maininnalla, että se ei ole juridisesti sitova.
Sen lisäksi, että Suomen johtavilla poliitikoilla ei ollut halua rajoittaa maahanmuuttokriisin vaikutuksia, heiltä puuttuu myös toimivaltuuksia.
Kun arvostelu harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisen myötä kasvaa, silloin hyökätään hyvää vihollista eli ”vihapuhetta” vastaan. Pääministeri Sipilän uuden vuoden tervehdyksessä muistutettiin luonnollisesti mainita tämä uudissana:
”Muistutan, että omankädenoikeuden käyttö on oikeusvaltiossa rikos, kuten myös vihapuheen viljeleminen.”
Luonnollisesti vihapuhetta ei lainsäädännössä käsitteenä tunneta. Vihapuhevaroittelut kertovat ainakin siitä, että pääministeri ymmärtää kansalaisten olevan vihaisia siitä, mitä Oulussa ja Helsingin Arabianrannassa on tapahtunut. Nykyisen hallituksen aikana niin islamilainen terrorismi kuin nuoria tyttöjä saalistavat grooming-jengit ovat tulleet osaksi suomalaista todellisuutta. Pääministerin johtamalla hallituksella on ollut suuri rooli kyseisten ilmiöiden maahantuonnissa.
[Näin oli lausuttu Vasarahammer-blogissa 1.1.2019 julkaistussa blogimerkinnässä Miksi hallitus tekee suomalaisvihamielistä politiikkaa?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti