Pari tuntemaani ihmistä on vaurastunut viime vuosina ja surukseni olen saanut huomata, että heidän värinsä on muuttunut. Päivällispöytäkeskustelu kaltaiseni tyhjätaskun ja maailmalla reissaavan, vintage-moottoripyöriä keräilevän kaverin kanssa on jotenkin vaivaannuttavaa: ”Mitä tuohon nyt sanoisi – vau!” Sanomattakin selvää, että pienituloisuuteni tekee minut hänen silmissään kommunistiksi – politiikasta on turha puhua.
Toinen tuttava kipusi hänkin kohtuullisen vihreälle oksalle. Aiemmassa elämässään hän keräili tyhjiä pulloja, nyt puheenaiheina ovat lähinnä sisustusratkaisut ja kulinaristiset elämykset. Ennen tuo ylimaallisen avulias ja lämmin persoona muistutteli nyt, mitä kaikkea hän on joutunut vuosien varrella joidenkin eteen tekemään. Apu loppui kuin seinään.
Niin se käy.
[Näin oli lausuttu Ylen sivuilla 1.11.2018 julkaistussa Asta Lepän kolumnissa Raha päätä pyörittää.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti